Niin pieni ja hento! Vauvan hoitaminen voi tuntua aluksi ydinfysiikalta, mutta helpottaa kun hänet oppii tuntemaan.
”Vauvan hoitaminen tuntui ensimmäisen puolen vuoden aikana ydinfysiikalta. Kaikki oli niin uutta, ja erilaisia ja ristiriitaisiakin neuvoja tuli kaikilta, ihan kaikilta! Nukuttamiseen, syömiseen, vaatteisiin ja tuttiin oli kaikilla jokin elämää suurempi neuvo tai ehdoton mielipide, paitsi meillä. Sitten opimme tuntemaan vauvamme ja tietämään vähän, miten hän yleensä rauhoittuu ja nukahtaa, ja oleminen helpottui.”
”Hoidin vauvaa kädet vapisten aamusta iltaan. Niin hauras, pieni aarteemme. Eikä mitään käsitystä, mitä hänelle pitäisi tehdä. Koko ajan sellainen olo, että jotain jää varmasti tekemättä. Ja niin joskus jäikin. Vaikka korvantaukset olivat pyyhkimättä viikon, ei tapahtunut mitään kamalaa.”
Olisin mielelläni pitänyt vauvan pelkässä vaipassa ja peiton alla, koska pukeminen jännitti.
”Olin pakahtua ajatuksesta, että pieni ja siro kahden ja puolen kilon nyytti oli omani, mutta minua jännitti valtavasti. Hajoaako se? Pysyykö se koossa? Ensimmäiset itkut ratkesivat sillä, että vauvan otti vain syliin, joten kyllä siihen tottui.”
”Vauvani oli itkuinen, ja jännitin muiden ihmisten seuraa – pelkäsin että muut ajattelevat, etten tiedä yhtään, mitä teen.”
”Vauvan käsittely jännitti. En uskaltanut nostaa häntä olkapäälle röyhtäytykseen ennen kuin näin, miten rivakasti neuvolan terveydenhoitaja teki sen.”
Jännitin vauvan kynsien leikkaamista.
”Jouduin harjoittelemaan muiden mielipiteistä välittämättä olemista ja stressaamisen vähentämistä. Kun itse rentouduin, esimerkiksi bussimatkat vauvan kanssa sujuivat huomattavasti mukavammin, vaikka vauva välillä saattoikin vähän itkeä.”
”Kakkavaipan vaihto ensimmäisenä kotiyönä on jäänyt mieleeni. Mies oli siihen mennessä hoitanut kaikki peppupesut mutta nukkui kuin tukki. Oloni oli vielä synnytyksestä voimaton ja uupunut. Itku kurkussa pitelin vauvaa vapisten lavuaarin päällä ja hoin itselleni, ’hyvin menee, hyvin menee’. No, aikamoinen show’han se lopulta oli, ja taisin yrittää huutaa miestäkin apuun, mutta selvittiin lopulta vauvan kanssa kahdestaan. Jälkikäteen ajateltuna huvittava tilanne eikä todellakaan itkemisen arvoinen, mutta siinä hormonimyrskyssä kaikki oli sekamelskaa.”
Vaunujen kasaaminen ja kokoaminen on ja pysyy ihmeen hankalana!
”Väsyneenä melkein unohdin vauvan ruokakauppaan. Myyjä onneksi muistutti ottamaan hänet mukaan. Ostoksia unohtelinkin sitten useammin.”
Sitaatit ovat otteita Vauva.fin verkkokyselystä.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
