Tutut rutiinit ja tavarat rauhoittavat vauvaa, kun häntä hoitaa ensimmäisiä kertoja joku muu kuin vanhempi.
4 kk – rytmi alkaa löytyä
Tässä iässä vauvalla alkaa olla ennustettava päivärytmi, mikä helpottaa vauvan antamista hetkittäin muidenkin hoitoon. Vanhempi osaa jo kertoa hoitajalle, kuinka usein vauva syö, missä ja mihin aikaan hän nukkuu parhaiten ja miten hänet esimerkiksi kannattaa röyhtäyttää.
Oma koti tuttuine äänineen ja tuoksuineen tekee vauvan olon turvalliseksi, ja siksi onkin hyvä, jos hoitaja voi tulla kotiin. Hieman vanhempi vauva saa turvaa myös tutuista tavaroista ja tavoista.
Ensimmäisillä hoitokerroilla omaa mieltä rauhoittaa, että pysyttelee lähellä kotia. Tarvittaessa vauvan luo on helppo palata.
Moni on kuullut nyrkkisäännön, että vauva voi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta tuntia kuin hänellä on ikää kuukausissa ja vartuttuaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikää vuosissa. Tämä on ihan hyvä ohjenuora, mutta sitä ei tarvitse noudattaa sokeasti. Tärkeintä on tunnistaa, miten oma vauva reagoi muiden hoitoon.
9 kk – muutkin saavat lohduttaa
Kahdeksan–yhdeksänkuinen vauva pitää muita ihmisiä kiinnostavina mutta on toisaalta kiintynyt vanhempiinsa ja valikoiva sen suhteen, kuka häntä hoitaa. Osa vauvoista ottaa uudet tilanteet lunkisti, osa lämpenee hitaammin, mikä näkyy myös suhtautumisessa hoitajiin ja eroon vanhemmista.
Hoitoon jäämistä ja siihen liittyviä tunteita kannattaa sanoittaa jo aivan pienellekin vauvalle, vaikka tämä ei vielä ymmärtäisi sanojen sisältöä. Tiettyjen sanojen ja tilanteiden liittyminen toisiinsa on vauvan kannalta tärkeä alku tunteiden tunnistamiselle.
Erossa olon aikaa voi vähitellen pidentää, kun osaa ennakoida vauvan tapaa reagoida.
Vauva harjoittelee vielä pitkään säätelemään tunteitaan ilman vanhemman apua esimerkiksi nälän ja väsymyksen hetkellä. Hänellä on kuitenkin jo mielikuvia lohdutetuksi tulemisesta, ja hän pystyy vastaanottamaan tukea myös vieraammalta hoitajalta.
Vaikka hoitajan kanssa olisi mennyt hyvin, vanhemman palatessa vauva saattaa alkaa itkeä. Useimmiten tämä on merkki siitä, että vauva on ponnistellut eron ajan ja pärjännyt ihan hyvin, mutta vanhemman palatessa ponnistelu loppuu ja vauva oikeastaan vasta huomaa eron.
1 v – yökyläily onnistuu
Hoitoon jäämisestä kannattaa kertoa taaperolle rehellisesti, mielellään muutamaa päivää aiemmin tai viimeistään saman päivän aamuna. Äiti ja isi menevät käymään asioilla, ja sillä aikaa mummi tulee hoitamaan sinua. Syötte ja käytte kylvyssä. Sitten tulemme takaisin ja halitaan.
Jos lapsi protestoi, hänen tunteensa on tärkeä huomioida: ymmärrän että harmittaa, mutta sinulla ei ole mitään hätää mummin kanssa.
Lapsen luota ei pidä karata sanomatta mitään, mutta heipat kannattaa pitää lyhyinä ja kertoa, että pian taas tavataan.
1-vuotias sietää jo lähtökohtaisesti vuorokauden eron vanhemmastaan, joten yökyläilyäkin voi alkaa harjoitella. Jos lapsi ikävöi, hoitajan kannattaa kohdata tunne rauhallisesti ja välttää itse hätääntymästä.
Taaperon kanssa voi katsoa välillä vanhempien kuvaa mutta suunnata sitten taas mielenkiinnon mukaviin yhteisiin puuhiin.
Asiantuntijana psykologi, psykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto, Aatos-klinikka
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
