Refluksivauvan äiti: "Neuvolassa minua pidettiin hysteerisenä"

"Olin synnytyksen jälkeen niin väsynyt, että annoin Alvarin hetkeksi kätilöille, jotta saisin levätä. Mieheni Santerin piti palata kotiin hoitamaan esikoistamme. Jo puolen tunnin kuluttua hoitaja toi Alvarin takaisin, koska kätilöiltä loppuivat keinot.

He eivät saaneet poikaa lopettamaan huutoaan. Mitähän tästäkin tulee, mietin.

Syntymästään tähän päivään Alvar on huutanut kaikki yöt. Alussa olin ainoa, joka pystyi ruokkimaan hänet, koska hän ei huolinut pulloa.

Jossain vaiheessa yötä, kun en enää pysynyt heräillä, herätin Santerin.

Makuuasento oli Alvarille pahin.

Alvarilla epäiltiin koliikkia, mutta huuto jatkui vielä, kun maaginen kolme kuukautta oli kulunut.

Makuuasento oli Alvarille pahin. Koska hän myös pulautteli todella paljon, aloin epäillä refluksitautia, mutta neuvolassa minua taidettiin pitää vähän hysteerisenä.

Yksikin neuvolan hoitaja jutteli ohitseni Alvarille, että mitä se äiti sanoo, että sinä huudat kaiket yöt. Miten se voi olla totta, kun olet niin pirteä ja hymyileväinen?

Neuvolassa minua taidettiin pitää vähän hysteerisenä.

Itketti, ja sanat tuntuivat pahalta. Tervetuloa vaan meille kuuntelemaan ensi yönä, ajattelin ja purin hammasta.

Muut äidit tukivat ja jakoivat omia kokemuksiaan unettomista öistä, mutta en pystynyt täysin samastumaan heidän kokemuksiinsa. Ohimenevät hammasitkut tai heräily pari kertaa yössä eivät vain tuntuneet minusta rankoilta, vaikka tietysti ne olivat kertojille suhteellisesti yhtä rankkoja.

Pahimpina öinä Santeri otti Alvarin autoon ja lähti ajelemaan ympyrää keskellä yötä.

Alvar nukahti, mutta eihän se ollut paras ratkaisu, koska kuljettaja oli umpiväsynyt.

Olin monesti niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni.

Kun Alvar oli viisi kuukautta, epäilykseni saivat vahvistuksen: hänellä diagnosoitiin refluksitauti. Alvar sai lääkityksen, ja yöhuuto loppui – mutta heräily ei. Kahden kuukauden kuluttua huutokin alkoi uudestaan, ja jätimme lääkityksen pois.

Kumma kyllä, totuin heräilyyn. Tosin ensimmäisestä puolesta vuodesta en muista mitään.

Olin monesti niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. Ilman Santerin tukea en olisi jaksanut.

Univaje pani parisuhteen koetukselle, vaikka selvisimme hyvin pienillä kinoilla.

Kokemus on jopa vahvistanut parisuhdettamme.

Joskus äidyimme väittelemään siitä, kumpi on saanut nukkua enemmän. Ne kinat loppuivat aika nopeasti, ja pyysimme anteeksi.

Uskon, että tämä kokemus on jopa vahvistanut parisuhdettamme. Meille on tullut voimakas yhdessä tekemisen tahto. Tapahtuu mitä tahansa, kestämme sen yhdessä.

Koettelemus on tuonut Santerin parhaat puolet esiin. Olen hyvin onnekas, että minulla on hänen kaltaisensa mies, joka haluaa laittaa minut aina etusijalle.

Joskus Santeri antaa minun nukkua aamulla ja nousee itse lasten kanssa. Saattaapa tuoda jopa aamupalan sänkyyn.

Se on upeaa, mutta tässä elämäntilanteessa suurin rakkaudenosoitus on juuri se, että hän antaa minun nukkua pitkään.

Joskus Santeri antaa minun nukkua aamulla ja nousee itse lasten kanssa.

Santeri on loistava isä ja Alvar oikea isin mussukka.

Alvar itkee yhä paljon mutta on myös ihana ja riemukas. Ehkä selitys itkuun löytyy allergiatesteistä.

Olen palannut töihin mutta nukun edelleen vain muutaman tunnin yössä. En ajattele väsymystä, se on vain juuri nyt osa elämää.