Anatolin lapsuudenperheessä lihaa pidettiin tärkeänä osana ruokavaliota, joten Anatoli piti ensin itsestään selvänä, että myös hänen lapsensa söisi lihaa.
Anatolin lapsuudenperheessä lihaa pidettiin tärkeänä osana ruokavaliota, joten Anatoli piti ensin itsestään selvänä, että myös hänen lapsensa söisi lihaa.

Anatoli, 22, ajautui vegaaniruokaa syövän puolisonsa kanssa kiistaan siitä, mikä ruokavalio parin 1-vuotiaalle pojalle valitaan. Lue myös puolison näkemys asiasta.

”Kun poikamme puolivuotiaana aloitti kiinteiden ruokien syömisen, hänen ruokavalionsa tuli meillä ensimmäistä kertaa puheeksi. Puolisoni Vanessa on vegaani ja oletti, että lapsestamme tulee myös vegaani. Itse olen sekasyöjä ja yhtä lailla oletin, että niin lapsestakin tulee.

Ajatus täysin vegaanisesta ruokavaliosta herätti minussa epävarmuutta ja vähän pelkoakin.

Entä jos lapsi ei saa ravinnosta kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita?

Kysyin lääkäri-isäni mielipidettä asiaan, ja hän oli sitä mieltä, että lapsi tarvitsee lihaa kasvaakseen. Se vahvisti huoltani. Jälkeenpäin näen, että epäilykseni kumpusivat lähinnä tottumuksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen aina syönyt sekaruokaa ja vietin lapsuuteni vanhempieni karjankasvatukseen keskittyvällä maatilalla. Meillä oli lehmiä, lampaita ja kanoja. Isäni on myös maatalousyrittäjä. Minulle karjatalous ja se, että elämiä myös syödään, on normaalia. Lapsuudenkodissani juhlapöydän kruunasi naudan sisäfilee, ja arkena lihapullat olivat suurinta herkkua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen myös jäänyt vegaaniruuasta nälkäiseksi. Suhteemme alkuaikoina elimme tiukalla budjetilla, ja ruuaksi oli usein soijarouhetta ja makaronia.

Meille tuli Vanessan kanssa lopulta iso riita poikamme ruokavaliosta. Enemmän kuin ruuasta riitelimme siitä, että olin kysynyt asiaa isältäni. Vanessa koki sen epäluottamuslauseeksi.

Mieleni rauhoittui vasta, kun menimme yhdessä ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Ravitsemusterapeutin mukaan lapsi saa vegaaniruuasta kaiken tarvitsemansa. Sen jälkeen kun Vanessa ei enää imetä poikaamme, B12-vitamiini on annettava ravintolisänä. Otamme huomioon myös lapsen D-vitamiinin ja jodin saannin.

Nykyään olen jo Vanessan kanssa samaa mieltä siitä, että lapsemme saa kasvaa vegaaniksi. Ravinnon täytyy olla monipuolista ja joka aterialla lautasmallin mukaan proteiinia ja hiilihydraatteja sekä kasviksia.

Mieleni rauhoittui ravitsemusterapeutin vastaanotolla.

Vanessa tekee meillä ruuat, koska osaa sen paremmin kuin minä. Syömme samaa vegaanista ruokaa molemmat. En tarvitse joka aterialla lihaa, ja jos lihanhimo iskee, lämmitän itselleni vaikka nakkeja. Yksi Vanessan bravuureista on nuudelivokki, jossa on tofua, kesäkurpitsaa ja muita vihanneksia. Poikamme lempiruokia ovat parsakaali ja appelsiini sekä soijarouheesta tehty lihaperunasoselaatikon vegeversio.

Ruokamenoista tulee joskus väittelyä, koska vegaaniruoka on kalliimpaa kuin sekaruoka. Kun rahasta on tiukkaa, tuntuu, että syy on Vanessan vegaanijuustoissa ja lihan korvikkeissa. Välillä olemme sitten ostaneet kahdenlaisia juustoja, mikä ei kyllä ole halpaa sekään.

Poikamme kasvaa hienosti ja on terve. Joku on joskus arvostellut valintaamme, mutta olen kuullut myös kommentteja, että onpa hienoa, että lapsenne on vegaani. Kun poika kasvaa, hän voi itse päättää, haluaako maistaa lihaa.”

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla