Vanessa, 21, joutui perustelemaan sekaruokaa syövälle puolisolleen, miksi halusi myös heidän pojastaan vegaanin. Lue myös puolison näkemys asiasta.
Suutuin miehelleni Anatolille, kun hän kertoi, että oli kysynyt lääkäri-isänsä mielipidettä kiinteitä aloittelevan poikamme ruokavaliosta. Minusta hän kyseenalaisti arvostelukykyni.
Syömme tavallista kotiruokaa, jossa vain korvaamme lihan tofulla, soijavalmisteilla, linsseillä tai vaikka sienillä. Oheen valmistan kvinoaa, riisiä, perunaa tai makaronia ja usein höyrytettyjä kasviksia. Lehmänmaidon tilalla on kasvismaitoa.
Lopetin lihan syönnin kymmenvuotiaana, kun koulullemme tuotiin esiteltäväksi turkiksia. Taljoissa oli tassut ja päät silmäreikineen. Minä ja muutama kaverini päätimme lopettaa punaisen lihan syömisen, koska emme halunneet syödä eläviä olentoja. Aloin perehtyä karjaeläinten kohteluun ja lihatuotannon epäkohtiin, mikä vahvisti päätöstäni.
Vegaaniruokavalio on juuri niin monipuolinen kuin millaisen siitä tekee.
Vegaaniksi ryhdyin viisi vuotta sitten. Kun aloin odottaa esikoistamme, olin erityisen kiinnostunut ruuan ravintoarvoista, koska se miten söin, vaikutti myös vauvaan. Neuvolan kautta pääsin ravintoterapeutille, ja sovimme, että tulemme uudelleen, kun vauva siirtyy syömään kiinteää ruokaa. Ravitsemusterapeuttikin oletti, että lapsesta tulee vegaani.
Mietin vauvan ruokailua paljon ja otin asioista selvää. Minulla on muutamia vegaaniystäviä, joiden kanssa vaihdamme ajatuksia aiheesta, ja netissä liityin keskusteluryhmiin, joissa vegaanivanhemmat antavat vertaisneuvoja.
Anatolin kanssa emme pystyneet enää puhumaan ruokavalioasiasta riitelemättä. Tiesin, että hän halusi poikamme parasta, mutta olimme tilanteessa, jossa minun sanani oli hänen isänsä sanaa vastaan, ja lääkäri näytti vievän voiton. Anatoli ei näe eläinten tehotuotantoa samalla tavalla kuin minä.
Vasta kun pääsimme yhdessä ravitsemusterapeutin luokse, Anatoli alkoi rauhoittua. Tajusin, ettei hän ollut minua vastaan, hän oli vain huolissaan.
Minulle oli valtava helpotus, että pystymme olemaan samaa mieltä niin tärkeästä asiasta kuin lapsen ruokavaliosta.
1-vuotiaamme hyötyy vegaaniruokavaliosta, koska valmistan ruuan aina itse. En ole ainakaan löytänyt kaupoista valmiita vegaanisia ruokia taaperolle. Pienimpien lasten valmisruuissa proteiini on aina lihaa.
Vegaaniruoka voi olla edullisempaa kuin sekaruoka, kun kalliit lihat ja juustot jätetään kokonaan pois. Vegaaniset juustot ja leikkeleet maksavat muutaman euron enemmän kuin eläinperäiset. Lähtökohtaisesti pidän hintojen vertailua epäreiluna, koska koen, että vegaaniset tuotteet ovat välttämättömiä, eivät vaihtoehtoisia.
On vaikea kuvitella, että poikamme haluaisi joskus syödä lihaa, mutta jos niin käy, en aio kieltää häntä. Se hiukan huolestuttaa, miten tottumaton keho siinä tapauksessa reagoisi.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
