Aikuiset kysyvät lapsilta vääriä asioita, kertoo tuore väitöstutkimus päiväkodin arjesta.
Leikissä kuohuvat suuret tunteet: ilo, kiukku, suru, nolous. Mutta kun aikuinen tulee lähelle, lapset yksissä tuumin peittävät tunteensa. Jos meneillään on jokin kiistatilanne, lapset esittävät iloista huomatessaan aikuisen.
Tämä kävi systemaattisesti ilmi Mirja Könkään väitöskirjatutkimuksesta ”Eihän lapsil ees oo hermoja”, jossa hän analysoi videoituja vapaan leikin hetkiä kolmessa eri päiväkodissa.
Lapset eivät luota siihen, että aikuinen pysähtyisi kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään heitä.
Päiväkodin aikuiset auttoivat lapsia kyllä konkreettisissa asioissa, kuten majan rakennuksessa tai lautapelin sääntöjen selvittämisessä, mutta tunnekuohuissa harvemmin. Tunnetaitojen vahvistaminen on yksi varhaiskasvatuksen tärkeä tehtävä, mutta tutkimuksen valossa näyttää siltä, että siinä ei kovin hyvin onnistuta.
– Lapset salaavat tunteensa, koska heillä ei ole luottoa siihen, että aikuinen pysähtyisi kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään heitä ja ratkoisi asiaa heidän näkökulmastaan oikein, Köngäs sanoo.
Videoidusta materiaalista selviää, että lapsilla on perusteet epäluuloonsa. Niissä tilanteissa, kun aikuinen tuli selvittämään lasten keskinäistä tunnepitoista kahakkaa, hän tulkitsi tilannetta aikuisten määrittämien sääntöjen näkökulmasta, eikä lasten kokemus tullut kuulluksi.
– Esimerkiksi lelujen heitteleminen on aikuisen mielestä aina kiellettyä, mutta lapsille saattaa jossain tilanteessa olla aivan selvää, miksi leluja on heitelty, Köngäs selittää.
Tilanteen selvittely saattaisi sujua aivan toisella tapaa, jos aikuinen pysähtyisi kysymään ja kuuntelemaan lasten tunteita näissä hetkissä.
Kiireessä ei ehdi kuunnella
Videoaineistosta näkyi myös, miten päiväkodin aikuisten kiire, väsymys ja kuormitus näkyvät vuorovaikutuksessa.
– Sama aikuinen saattoi aamulla olla kireä ja tiuskaista lapsille jotain tylyä – mutta iltapäivällä kahvitauon jälkeen, kun osa lapsista on jo haettu ja kiirettä on vähemmän, hän asettuikin kiinnostuneena lasten tasolle kysymään, mikä leikki on menossa, mitä siinä tapahtuu ja voisiko siihen tulla mukaan.
Huonoja hetkiä tulee, mutta joka päivä on uusi mahdollisuus muuttaa omaa toimintaansa.
Lohdullista oli huomata, että lapset eivät kantaneet kaunaa vaan toivottivat aikuisen tervetulleeksi leikkiin.
– Tämä on lohduttava ajatus myös vanhemmille: huonoja hetkiä tulee, mutta joka ikinen päivä on uusi mahdollisuus muuttaa omaa toimintaansa.
Miten sitten pääsee sellaiseksi aikuiseksi, jolle lapset kertovat ajatuksistaan ja tunteistaan?
– Tärkeintä on aito kiinnostus. Lapset huomaavat kyllä sen, Mirja Köngäs sanoo.
Usein auttaa, että laskeutuu leikin tasolle. Ei luennoi ja saarnaa, vaan kysyy ja kuuntelee.
Myös aikuisen mielentila vaikuttaa. Kiihtyneenä ja stressaantuneena on vaikea pysähtyä kuuntelemaan toisia, ja lapset huomaavat sen. Siksi kannattaa opetella keinoja rauhoittaa omaa mieltään.
Tunnetaidot suojaavat lasta
Noin 60 tunnin videomateriaalista selvisi myös, miten iso merkitys on kotien tunnekasvatuksella. Ne lapset, joilla oli hyvät tunnetaidot, selvisivät päiväkotipäivän kuormituksesta paremmin kuin muut. He tunnistivat ja ymmärsivät hyvin omia ja muiden tunteita ja osasivat säädellä omia tunnekuohujaan. Hyvät tunnetaidot suojaavat siis lasta stressiltä.
– Lasten käytöksestä näki, miten heitä on kotona kohdeltu. Eräskin lapsi koki, ettei kaveri kuunnellut häntä. Sen sijaan, että olisi huutanut, että taaskaan sä et kuuntele, lapsi otti kaveriaan lempeästi kädestä ja kysyi: kuulitko, mitä mä sanoin, Köngäs kertoo.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
