Kamerakammo voi hellittää, jos lapsi saa itse opetella valokuvaamaan, lastenpsykiatri Janna Rantala sanoo.
”Mikä neuvoksi, kun viisivuotias lapsemme kammoksuu kameraa ja omaa kuvaansa?
Hän ei halua katsoa myöskään peilistä itseään. Hän ei suostu tulemaan kameran eteen, eikä halua katsoa niitä harvoja valokuvia, joita hänestä on saatu otettua. Mistä tämä johtuu? Mistä kamera- ja peilikammo voi kertoa? Miten saisin tämän parannettua?”
Ihmetyttää
Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa
Mielenkiintoista, joskin varmasti tuskastuttavaa. Monestihan lapset suorastaan rakastavat etenkin vauvakuvia itsestään. Niitä on kiva katsoa yhdessä, muistella ja kummastella, olenko tuossa todella minä.
Tämä saattaa olla myös se kysymys, joka saa lapsen varomaan kuvaan tai peilin eteen asettumista. Olenko minä tuossa kuvassa vai tässä sitä katsomassa?
Viisivuotiaalla voi olla vielä toinen jalka tukevasti mielikuvitusmaailmassa.
Lapsen kehityksessä viisivuotiaalla voi olla vielä toinen jalka tukevasti mielikuvitusmaailmassa, vaikka hän muuten olisikin taitava ja fiksu. Lapsi ei tuolloin osaa erotella omaa ajatustaan tai tunnettaan todellisuudesta. Hän ihan oikeasti tietää mörön piileskelevän sängyn alla, koska hän ajattelee niin. Ei auta, vaikka aikuinen yrittää todistaa väitteen vääräksi. Samaan tapaan voi tuntua liian pelottavalta nähdä itsensä kopio kuvassa tai peilissä. Kumpi meistä on oikea?
Arvailuani helpottaisi, jos tietäisin, millä mielellä lapsi kieltäytyy. Vaikuttaako hän pelokkaalta? Jännittyneeltä? Onko vihainen tai välinpitämätön? Joskus kieltäytyminen voi liittyä siihen, ettei lapsi jostain syystä pidä ulkonäöstään. Kiusattu tai vahingossa vaille kehuja jäänyt viisivuotias voi olla yllättävän kriittinen itseään kohtaan. Myös ihan vaan ujous voi olla riittävä syy. Mutta jos lapsi tuntee voimakasta pelkoa, voisi olla hyvä jutella asiasta esimerkiksi neuvolapsykologin kanssa.
Kamerakammoa voi heikentää, jos lapsi saa itse opetella kuvaamaan.
Voisit ensin lähestyä asiaa suoraan lapsen kanssa jutellen. Kerro hänelle, mitä hyvää tavoittelet kuvaamalla. Kuten: ”Olet minusta ihana ja haluaisin sinusta kuvan, jotta voisin katsella sitä kun olemme erossa. Mutta huomaan, ettet oikein tykkää tulla kuvaan. Osaisitko kertoa, miksi et?” Jos lapsi ei osaa selittää, voit tarjota vaihtoehtoja: Mahtaako kuvaaminen jännittää? Tuntuuko se nololta? Kannattaa käyttää tunnesanoja, jotka ovat lapselle tuttuja.
Kamerakammoa voi heikentää, jos lapsi saa itse opetella kuvaamaan. Näin hän saa hallita asiaa, eikä ole vain kuvan kohteena. Ehkä hän voisi pitää vaikka viikon ajan aikuisen kanssa kuvapäiväkirjaa itseään kiinnostavista asioista. Niiden äärelle voisitte sitten pysähtyä rauhassa yhdessä tutkailemaan koetun todellisuuden ja kuvan välistä suhdetta. Tältä me ihanat näytetään!
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
Kysy Jannalta
Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.
