Hikoiluttaa, kiukuttaa, sydän hakkaa. Nyt on taatusti verensokerit alhaalla.
Alhainen verensokeri ei ole vain tunne, vaan totta elimistössäkin. Vapinan, levottomuuden ja äksyilyn lisäksi saattaa tuntua myös raajojen pistelyä ja puutumista, jopa näköhäiriöitä. Nämä oireet johtuvat siitä, että verensokeri laskee nopeasti ja stressihormonien pitoisuus nousee.
Verensokerin sahaamisesta korkeahkosta arvosta alhaiseen käytetään nimitystä reaktiivinen hypoglykemia, jolle toiset meistä ovat herkempiä.
Terveellä verensokeri palaa normaalisiksi, mutta reaktiivisesta hypoglykemiasta kärsivälle kertyy helposti liikakiloja, koska syöminen poistaa ikävät oireet.
Syöminen nostaa aina verensokeria
Aina kun syömme, verensokeri nousee. Silloin haiman erittämä insuliini rientää apuun. Insuliini on hormoni, joka vie sokerin verenkierrosta solujen polttoaineeksi. Samalla verensokeri tasaantuu.
Vastaavasti, kun verensokeri alkaa laskea, insuliinin vastavaikuttajahormoni glukagoni alkaa tuupata maksan glukoosivarastoja verenkiertoon. Näin varmistetaan se, että solut saavat hätätilanteessakin glukoosia.
Pelkkä nälkä ei kerro matalasta verensokerista, sillä näläntunteeseen vaikuttavat myös tunteet, tavat ja tottumukset tai se, että edellisestä ateriasta on kulunut aikaa.
Tasainen ruokarytmi tasaa sokeria
Kun verensokeri pysyy tasaisena, pysymme virkeinä emmekä liho. Se onnistuu parhaiten, kun ei lipsu säännöllisestä ateriarytmistä. Välipalojen napostelu johtaa herkästi siihen, että verensokeri sahaa ylös ja alas.
Liian pitkät ateriavälit taas synnyttävät niin kovan nälän, ettei se tunnu laantuvan oikein millään. Nälkäisenä tulee helposti tankattua verensokeria nostattavilla ruoka-aineilla, kuten sokerilla ja valkoisella viljalla.
Mitä pitäisi syödä, ettei sokeri piikittäisi?
Joskus ajatellaan, että vain sokeria sisältävät ruoat, kuten leivonnaiset tai karkit, nostavat verensokeria, vaikka niin tekevät kaikki hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet, kuten pasta, pähkinät, leipä, peruna, maito ja hedelmät.
Kaikkien hiilihydraattien karsiminen ei kuitenkaan ole ratkaisu verensokerin hallintaan. Silloin näläntunne saattaa kolkutella entistä nopeammin uudelleen ja tulee syötyä sellaista, mikä nostaa nopeasti verensokeria. Kun glukoosipitoisuus taas äkillisesti laskee, iskee jälleen nälkä tai mieliteko.
Kieltojen sijaan on parempi tehdä viisaita valintoja. Hiilihydraateissa on sekä hitaasti että nopeasti imeytyviä. Ruisleipä nostaa verensokeria hitaammin ja vähemmän kuin vaikkapa sokeroitu juoma tai suklaapatukka.
Silläkin saattaa olla merkitystä, missä järjestyksessä ruoka-aineet syödään. Kasvisten syöminen ennen pääateriaa näyttää nostavan verensokeria hillitymmin.
Sokerin sahaus vaikuttaa aivoihinkin
Verensokerin tasaisuus on tärkeää muunkin kuin nälän ja lihomisen takia, sillä aivot tarvitsevat glukoosia. Jos verensokeri sahaa, se heijastuu myös mieleen. Kiukuttaa ja asiat takkuavat.
Jos verensokeri tippuu kovin alas, keskushermoston toiminta häiriintyy. Se voi johtaa rytmihäiriöihin, tajunnan hiipumiseen, onnettomuuksiin.
Dramaattisia oireita on lähinnä diabeetikoilla, joiden käyttämät lääkkeet laskevat verensokeria. Vakavat hypoglykemiat voivat altistaa myös jopa dementialle.
Terveellä ihmisellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri kertoo diabeteksesta ja liian matala hypoglykemiasta.
Veren sokeripitoisuus pysyy 4–6 millimoolissa, eikä terveellä laske juuri alle 4 mmol/l. Sokerirasituskokeessa, jossa tutkittava juo sokeripitoista nestettä, verensokeri jää tavallisesti alle 8 mmol/l. Heikentyneestä sokerinsietokyvystä puhutaan, jos verensokeripitoisuus on 7,8–11 mmol kaksi tuntia sokerirasitustestin jälkeen.
Asiantuntijoina ravitsemusterapeutti Katri Jokinen, Lääkäriasema Diacor ja professori, ylilääkäri Johan Eriksson.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
