Ruisleivät ovat usein suolaisia – kannattaako siksi vaihtaa vaaleaan?  

Ruisleipää suositellaan kovasti syömään sen kuitupitoisuuden takia, ja leipä sattuu olemaan pääasiallinen hiilihydraattien lähteeni. Ongelma vain on, että ruisleivässä on tosi paljon suolaa, tekeekö se silti ruisleivästä terveellisimmän valinnan? Sydänmerkattuja leipiä on aika vähän. Onko vähempisuolainen mutta täysjyvävehnästä tehty paahtoleipä parempi vaihtoehto?

Ravitsemusterapeutti vastaa:

TÄYSJYVÄVILJATUOTTEET, kuten ruisleipä, ovat erinomaisia kuidunlähteitä. Harmillisesti leivät sisältävät usein paljon suolaa.

Leipä on elintarvikkeista suurin suolan lähteemme.

Suolan määrään on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä miehet saavat suolaa noin kaksinkertaisesti ja naiset puolitoistakertaisesti suositeltuun enimmäismäärään eli 5grammaan päivässä verrattuna. Sydänmerkki myönnetään tuotteelle, joka on ryhmässään parempi valinta. Leipien osalta kriteerit ovat: kuitua vähintään 6 grammaa 100 grammassa ja suolaa korkeintaan 0,9 %.

Sydänmerkin käyttö oikeutta tulee anoa ja se on maksullinen, joten kaikissa kriteerit täyttävissä tuotteissa sitä ei ole.

Tiedot kannattaakin tarkistaa pakkausmerkinnöistä. Rukiin on todettu olevan erityisen hyvä aterian jälkeisen verensokerivaikutuksen osalta vehnään verrattuna.

Jos vähäsuolaista ruisleipää ei lähikaupoista löydy, on vähempisuolainen täysjyvävehnäleipä myös hyvä valinta. Sitä voi käyttää jo vaihtelunkin vuoksi. Jos pääasiallisena leipänä on runsaskuituinen mutta suolaisempi ruisleipä, on hyvä pyrkiä kiinnittämään huomiota muiden elintarvikkeiden suolapitoisuuksiin ja suolan määrään ruoanvalmistuksessa, jotta kokonaissaanti pysyisi kohtuullisena.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.