B12-vitamiini imetytyminen
Kuva Shutterstock

B12-vitamiinia on kahta muotoa syanokobalamiinia ja metyylikobalamiinia. Suurin osa myytävistä B12-vitamiineista on syanokobalamiinia. Ihmettelen, miksi vuorokausiannoksiksi suositellaan syanokobalamiinia 3 mikrogammaa mutta metyylikobalamiinia 1 000 mikrogrammaa. Syanokobalamiini tulee maksamaan parisen euroa kuukaudessa ja metyylikobalamiini parikymmentä. Kumpaa olisi parempi käyttää?

B12-vitamiinia myydään sekä lääkkeenä että ravintolisänä. Suomessa markkinoilla olevissa tablettilääkkeissä B12-vitamiini on syanokobalamiinina, mutta ravintolisissä voi olla myös metyylikobalamiinia. Myös metyylikobalamiini (toinen B12-vitamiinin pääaineenvaihduntatuotteista) on Euroopan ravitsemusviranomaisen EFSA:n hyväksymä B12-vitamiinin lähde, eikä sen käyttöön suositusannoksina liity erityisiä terveyshaittoja.

Elimistössä B12-vitamiini vaikuttaa kahtena biologisesti aktiivisena muotona: metyylikobalamiini ja adenosyylikobalamiini, joilla on osittain eri tehtävät. Metyylikobalamiini toimii yhdessä foolihapon kanssa punasolujen muodostuksessa ja aivojen kehityksessä lapsuudessa, kun taas adenosyylikobalamiini on tärkeä hiilihydraatti-, rasva- ja aminohappoaineenvaihdunnassa ja mm. hermokudoksen muodostuksessa.
Jos B12-vitamiinilisä otetaan syanokobalamiinina, se muuntuu imeytymisen jälkeen elimistössä muodostaen kumpaakin tarvittavaa aktiivista muotoa. Siksi on suositeltavaa käyttää syanokobalamiinia, eikä pelkkää metyylikobalamiinia.

Koska B12-vitamiinista imeytyy vain 1–2 %, ja kun aikuisen suositeltu päiväsaanti on 2 mikrogrammaa, vegaanin kannattaa ottaa sitä 1 000–2 000 mikrogrammaa päivässä. Vegaaniliiton sivuilta selviää, missä B12-vitamiinin lähteissä ei ole eläinperäisiä ainesosia.
Valmisteiden hintaerolle ei ole lääketieteellisiä syitä.
 

 

 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Humpuukia

Mikä B12-vitamiini on paras?

Nyt on kyllä pakko sanoa, että olet Eeva väärässä. Tutkimuksissa on selkeästi todistettu metyylikobalamiinin imeytyvän paremmin. Suurin syy B12-vitamiinin puutoksiin on imeytymishäiriöt, eikä niitä korjata nieltävällä syanokobalamiinipillerillä. Lukuisat kliiniset tutkimukset ovat tämän osoittaneet. Paras B12-vitamiini on metyylikobalamiinia joka on joko suihkeena tai kielen alla sulavana tablettina. Hinta vertailusi on myös väärä. Itselläni on käytössä Suomessa valmistettu B12-vitamiini joka...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta