Jos huomaat myöhästeleväsi jatkuvasti, kannattaa miettiä, mitä tyydytystä tapa sinulle antaa. Jotkut saattavat osoittaa myöhästymisellä olevansa toisten yläpuolella.
Puhelin soi juuri ennen lähtöä, matkalla oli ruuhkaa ja liikenne[1]valoissakin punainen aalto. Myöhästelijällä on usein selitys valmiina, miksi hän ei juuri tällä kertaa ehtinyt paikalle ajoissa. Kasautuuko toisille meistä enemmän vastoinkäymisiä, vai eivätkö he vain osaa arvioida ajankulua? Sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist ei päästäisi myöhästelijöitä näin helpolla.
– Uskon, että useimmat pystyvät kyllä olemaan ajoissa, jos haluavat. Kyllä ihmiset yleensä hautajaisiinkin ehtivät, hän huomauttaa.
Pikemmin hän kehottaa pohtimaan, mitä myöhästyjä tavastaan saa. Pelkääkö hän, että aika kuluu hukkaan, jos on etuajassa? Tai onko elämä jännittävämpää, kun joutuu kiirehtimään viime tingassa? Eikö hän oikeastaan haluaisi mennä koko tapaamiseen?
– Joidenkin mielestä voi olla hauska tietyissä tilanteissa vähän rikkoa sääntöjä ja tulla paikalle myöhässä. Samalla tavoin toiset ajavat aina muutaman kilometrin ylinopeutta.
Aikani on tärkeämpää
Kun johtaja saapuu tapaamiseen myöhässä, hänen tulkitaan osoittavan sillä valtaansa muita kohtaan ja muille paikkansa.
– Siinä viestitetään, että minun aikani on tärkeämpää kuin noiden muiden.
Joku kokee jopa kiusalliseksi mennä tapaamiseen ajoissa. Silloinhan muut voivat ajatella, että hänellä ei ole muuta tekemistä. Toisen mielestä on taas kiusallista myöhästyä, koska hän ei halua herättää ylimääräistä huomiota. Tämä tyyppi istuukin usein odottamassa muita.
Riippuu tilanteesta
Usein ajatellaan, että toiset meistä olisivat aina myöhässä tai ajoissa, tilanteesta riippumatta. Lönnqvistin mukaan näin ei kuitenkaan ole.
Asiaa tutkittiin persoonallisuuspsykologian kokeessa, johon osallistui amerikkalaisen poikakoulun oppilaita. Tutkijat mittaisivat minuutin tarkkuudella, ketkä oppilaista tulivat ajoissa luennoille, lounaalle, kirkkoon, harrastuksiin, vapaa-ajan tapahtumiin ja tapaamisiin.
– Yhteydet olivat hirvittävän heikkoja. Myöhästely ei siis ole mikään persoonallisuuden piirre, vaan riippuu tilanteesta.
Jos oma myöhästely häiritsee tai muut huomauttelevat siitä, kannattaa miettiä, mitä tapa itselle antaa.
– Ihminen ei aina ole edes tietoinen siitä, miksi myöhästelee. Varsinkin itsekkäitä syitä voi olla vaikea tunnistaa tai myöntää, Lönnqvist pohtii.
Asiantuntija Jan-Erik Lönnqvist sosiaalipsykogian professori, Svenska social och kommunal högskolan, Helsingin yliopisto.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
