Kaamosaika lähestyy, ja se voi lannistaa, jos on taipumusta kaamosväsymykseen. Psykologi kertoo, miten mielen voi virittää kestämään paremmin pimeä aika.
SUOMESSA on talvella pimeä, ja se aiheuttaa kaamosoireita joka kolmannelle meistä: väsyttää ja käsi hakeutuu kaupassa suklaapatukkahyllylle. Vieläkin vakavampia oireita tulee prosentille suomalaisista. Tämän joukon valtaa kaamosmasennus, pimeään vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö.
Kaamosoireisiin, myös masennukseen, on yksi tehokas vastalääke: kirkasvalohoito. Sitä pitää kuitenkin ottaa säännöllisesti kuten vaikka verenpainelääkettä. Vuorokausirytmiä tukee parhaiten, kun herää joka päivä samaan aikaan lampun sarastukseen tai viettää aamusta 15–30 minuuttia kirkasvalolampun ääressä.
Riittävä valoannos aamulla viestittää aivoille, että päivä on alkanut, ja unihormoni melatoniinin tuotannon voi lopettaa. Päiväsaikaan kotona olisi hyvä pitää riittävästi valoja päällä. Illalla valoja kannattaa sammutella tuntia tai paria ennen nukkumaan menoa, jotta melatoniinin eritys kehossa pääsee taas alkamaan.
Psykoterapiaa ja lääkitystä käytetään kaamosmasennukseen vasta, jos valohoito ei auta.
Herättele mielihyvä
Psykologi Mikael Saarinen tapaa pimeinä kuukausina vastaanotollaan väsyneitä ihmisiä. Saarisen mukaan myös omalla ajattelulla ja toiminnalla voi vaikuttaa siihen, miten pimeästä vuodenajasta selviää.
– Mikä tahansa mielekäs tekeminen, johon uppoutuu ja joka on itselle merkityksellistä, toimii kaamosoireiden vastalääkkeenä. Kun jostain innostuu, se antaa energiaa. Mielekkäitä ja mieluisia harrastuksia jaksaa jatkaa keskellä talveakin väsymättä.
– Kun löytää innostuksen lähteen, se energisoi koko kehon. Jos taas voivottelee ja haikailee vaikka toiseen vuodenaikaan, se toimii energiasyöppönä ihmisen sisällä. Mitä jos vaikka elvyttäisit harrastuksen, josta olet aiemmin saanut iloa?
Mielekkäässä tekemisessä energia kohdistuu siihen, mikä on itselle tärkeää.
– Mielihyvän herättely vaatii tietoista harjoittelua. Kun sen oppii ja sitä käyttää paljon, herättely helpottuu ja jopa muuttuu automaattiseksi.
Mielihyvään liittyy positiivinen tunne, johon keho reagoi. Yleensä pelkkä ajatus ei riitä tuottamaan mielihyvää, vaan ajatusta pitää rikastaa kuvalla, tuoksuilla tai äänillä. Jos eläytyminen on tarpeeksi voimakasta, kehokin kuvittelee olevansa juuri siinä tilanteessa, vaikka ulkona olisi pimeää tai loskaista. Esimerkiksi se, että katselee valokuvia itselle tärkeistä ihmisistä ja tapahtumista, vahvistaa myönteisiä muistoja.
Toisten tuki korostuu
Anna aikaa asioille, joista nautit. Tästä voi muistuttaa itseään kaamoksen keskellä. Tärkeät asiat jäävät nimittäin vähemmälle kuin huomaamatta. Pimeällä ei vaan tule lähdettyä liikkeelle samaan tapaan kuin vielä lämpiminä alkusyksyn iltoina. Illat ovat kuitenkin ihan yhtä pitkiä kuin muulloinkin ja ehdit hyvin lähteä harrastamaan. Mieluisaan tekemiseen kannattaa satsata jopa entistä enemmän, olipa se lukemista, kutomista tai liikuntaa. Jos mielihyvää saa kulttuuririennoista, menoja voi varailla kalenteriin valmiiksi pimeimpiä kuukausia piristämään. Vielä enemmän piristää, kun pyytää jonkun mukaan.
– Tukea pitäisi hakea juuri ihmissuhteista, ylläpitää niitä, keskustella, mennä ulos ja liikkua. Meissä on sisäänrakennettu tarve saada tukea toisilta. Ajatusten jakaminen luo myös positiivista painetta tehdä jotain asialle, joka painaa mieltä.
Aina ihmisten ilmoille ei jaksa lähteä ja se on ymmärrettävää. Kotiin jämähtäminen voi kuitenkin pahentaa väsymyksen kierrettä.
Tunteet tarttuvat
Kaamos otetaan usein vastaan niin, että työpaikan kahvihuoneessa ja lehdissäkin voivotellaan sen ankeutta. Saarisen mukaan ihmisellä on biologinen alttius heijastella toisten tunteita. Kun yksi aistii vaaran ja jännittyy, kaikki muutkin ympärillä osaavat nopeasti olla varuillaan. Hymyyn taas vastataan automaattisesti hymyllä.
– Kun näkee ihmisen, jolla on kiva olla, keho imitoi sen ihmisen olotilaa. Se on kuin pieni rokote hyvään suuntaan.
Väsymystä ja saamattomuutta huokailevalle työtoverille tai ystävälle on luontevaa osoittaa myötätuntoa. Parhaimmillaan myötätuntoisuus auttaa välttämään negatiivisen tunteen tarttumisen ja auttaa toisenkin paremmalle tuulelle. Joskus keskustelussa kuitenkin jäädään vatvomaan vain ikäviä tunteita.
– Kielteisiin tunteisiin tarvittaisiin myötätuntoa ja ratkaisuja, miten päästä eteenpäin. Kun toista on ensin kuunnellut, voi kysyä, mistä asioista hän on itse huomannut olevan apua, eikä heti ala kertoa, mikä itsellä on toiminut.
Omin avuin pääsee pitkälle
Vatvomiselle voi opetella pistämään stopin.
– Kun huomaa kehän alkavan pyöriä, pitäisi päättäväisesti ohjata ajatukset jonnekin muualle. Voi soittaa kaverille tai katsoa kissavideoita vähän aikaa. Yksi keino on lähteä käymään jossakin, vaikka kaupungilla hoitamassa jonkin asian.
Mikään mieliala ei ole pysyvä, jos sitä ei itse vahvista. Kaikki tunteet menevät ohi, jos niihin ei jää roikkumaan. Miten löytää oman tavan päästää niistä irti, se on ratkaiseva kysymys.
– Tähän liittyy merkityksellisen elämän haaste. Kaikilla meillä on asioita, jotka tuottavat kärsimystä, mutta elämän merkitys tulee siitä, että tekee itselle mielekkäitä asioita – myös pimeämpinä kuukausina.
Onko kaikki hyvin? Onko vetämättömyyden syy yksin kaamoksessa? Tätäkin kannattaa itseltään kysyä. Rehellinen pohdiskelu voi paljastaa, että energiasyöppö onkin jokin muu asia elämässä.
– Yksi aivokemiallinen selitys kaamosoireille liittynee melatoniinin ja serotoniinin vähäisyyteen. Yleensä kyse on kuitenkin jostain monimutkaisemmasta. Turhan helposti etsitään syytä ulkoisesta tekijästä sen sijaan, että hyväksyttäisiin oma toiminta osana ongelmaa.
Välillä olisikin hyvä pysähtyä omien ajatusten ja arjen rutiinien äärelle. Pienistä mindfulnesstauoista tai tunnepäiväkirjasta voi olla apua, kun pohdiskelee, mistä tunteet tulevat. Pysähtyminen on edellytys sille, että huomaa, mistä ahdistuksen kehä alkaa.
– Lopulta pitäisi uskaltaa kysyä itseltä, onko ikävästä tunteesta tai ajatuskehästä valmis päästämään irti. Se on aina oma valinta.
Voi olla, että asiaa haluaa surkutella vielä viikonlopun yli ja päättää lopettaa asioiden pyörittelyn vasta, kun arki ja siihen liittyvät rutiinit taas alkavat. Jos valohoidosta, kivasta tekemistä ja tunteiden työstämisestä huolimatta edelleen väsyttää, kannattaa lohduttaa itseään sillä, että päivien piteneminen lopettaa aikanaan kaamosoireet. ◆
Asiantuntija psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
