Jopa puolet meistä pelkää hammaslääkäriä. Lukijamme kertovat omat keinonsa pelon selättämiseen.

Et ole yksin, jos tärinä, kylmä hiki ja pakokauhu valtaavat mielesi jo hammaslääkäriaikaa edeltävänä iltana ja viimeistään istuessasi vastaanottotuolissa.

Kaikki eivät ole yhtä herkkiä, eivätkä kaikki reagoi pelkoon fyysisillä oireilla. Kerro siis heti aluksi, jos olet kauhuissasi. Näin hammaslääkärin ei tarvitse arvailla. Kaikille suun terveyttä hoitaville opetetaan nykyään, kuinka pelkoa voi lievittää. Se on yhtä oleellinen osa hoitoa kuin poraaminen.

Näin voitan hammashoitopelon:

”Minulle tulee kutsu kerran vuodessa tarkastukseen, joten sinne tulee myös mentyä.”

”Nykyinen hammaslääkärini on niin mainio ja nopea tyyppi, että hänen luokseen meno ei oikeastaan pelota. Häntä en vaihda kuin pakon edessä.”

”Sisäinen pelko saa huolehtimaan hampaista mahdollisimman hyvin. Näin hammaslääkäriltä tulee kehuja poran sijaan.”

”Minua ei laiteta makuuasentoon, koska se on kaikista pahin. Leukaluuni väsyvät siinä asennossa eniten.”

”Ajattelen, että jokin muu tutkimus on paljon pahempi, esimerkiksi gastroskopia tai kolonoskopia.”

”Käyn samalla reissulla jossakin minulle mukavassa paikassa. Hammaslääkärissä ollessani mietin jo sitä paikkaa, jonne olen kohta menossa. Se helpottaa.”

”Luottamus: hammaslääkärit opiskelevat Suomessa pitkään.”

”Ainut keino on puudutus ja vankka usko sen toimivuuteen.”

”Rentoutan itseni hengittämällä syvään ja puhaltamalla ulos silmät suljettuina.”

”Oma hammaslääkärini tekee yksin kaiken, se on nykyään harvinaista. Suussa ei ole monia käsiä.”

Vanhempien hammashoitopelko siirtyy lapsiin, ei geeneissä vaan asenteissa. Oma käytös ja sanavalinnat vaikuttavat huomaamatta. Lapselleen tekee karhunpalveluksen, jos sanoo, ettei hammaslääkärissä ”satu ollenkaan”. Lapsi aavistaa, että jotain tässä on takana, kun noin pitää vakuutella.

Pelkoa voi ehkäistä opettamalla lasta huolehtimaan hampaistaan. Ei uhkailemalla poraamisella tai lahjomalla vaan lupailemalla tervettä suuta, jolla on kiva hymyillä. Parhaiten myönteinen asennemuokkaus luonnistuu, kun itse pesee hampaansa kahdesti päivässä ja muistaa ksylitolin.

– Jos vanhempaa pelottaa, kannattaa antaa lasta hoitavien ammattilaisten ottaa ohjat käsiinsä ja pysytellä hoitotilanteessa vain taustatukena, suun terveydenhuollon professori Liisa Suominen neuvoo.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.