Jopa puolet meistä pelkää hammaslääkäriä. Lukijamme kertovat omat keinonsa pelon selättämiseen.
Et ole yksin, jos tärinä, kylmä hiki ja pakokauhu valtaavat mielesi jo hammaslääkäriaikaa edeltävänä iltana ja viimeistään istuessasi vastaanottotuolissa.
Kaikki eivät ole yhtä herkkiä, eivätkä kaikki reagoi pelkoon fyysisillä oireilla. Kerro siis heti aluksi, jos olet kauhuissasi. Näin hammaslääkärin ei tarvitse arvailla. Kaikille suun terveyttä hoitaville opetetaan nykyään, kuinka pelkoa voi lievittää. Se on yhtä oleellinen osa hoitoa kuin poraaminen.
Näin voitan hammashoitopelon:
”Minulle tulee kutsu kerran vuodessa tarkastukseen, joten sinne tulee myös mentyä.”
”Nykyinen hammaslääkärini on niin mainio ja nopea tyyppi, että hänen luokseen meno ei oikeastaan pelota. Häntä en vaihda kuin pakon edessä.”
”Sisäinen pelko saa huolehtimaan hampaista mahdollisimman hyvin. Näin hammaslääkäriltä tulee kehuja poran sijaan.”
”Minua ei laiteta makuuasentoon, koska se on kaikista pahin. Leukaluuni väsyvät siinä asennossa eniten.”
”Ajattelen, että jokin muu tutkimus on paljon pahempi, esimerkiksi gastroskopia tai kolonoskopia.”
”Käyn samalla reissulla jossakin minulle mukavassa paikassa. Hammaslääkärissä ollessani mietin jo sitä paikkaa, jonne olen kohta menossa. Se helpottaa.”
”Luottamus: hammaslääkärit opiskelevat Suomessa pitkään.”
”Ainut keino on puudutus ja vankka usko sen toimivuuteen.”
”Rentoutan itseni hengittämällä syvään ja puhaltamalla ulos silmät suljettuina.”
”Oma hammaslääkärini tekee yksin kaiken, se on nykyään harvinaista. Suussa ei ole monia käsiä.”
Vanhempien hammashoitopelko siirtyy lapsiin, ei geeneissä vaan asenteissa. Oma käytös ja sanavalinnat vaikuttavat huomaamatta. Lapselleen tekee karhunpalveluksen, jos sanoo, ettei hammaslääkärissä ”satu ollenkaan”. Lapsi aavistaa, että jotain tässä on takana, kun noin pitää vakuutella.
Pelkoa voi ehkäistä opettamalla lasta huolehtimaan hampaistaan. Ei uhkailemalla poraamisella tai lahjomalla vaan lupailemalla tervettä suuta, jolla on kiva hymyillä. Parhaiten myönteinen asennemuokkaus luonnistuu, kun itse pesee hampaansa kahdesti päivässä ja muistaa ksylitolin.
– Jos vanhempaa pelottaa, kannattaa antaa lasta hoitavien ammattilaisten ottaa ohjat käsiinsä ja pysytellä hoitotilanteessa vain taustatukena, suun terveydenhuollon professori Liisa Suominen neuvoo.
