Hikoilen paljon, mutta en ole löytänyt sopivaa ja tarpeeksi tehokasta dödöä ainakaan markettien valikoimista. Aina kirvelee ja punottaa viimeistään muutaman päivän käytön jälkeen. Mikä olisi hyvä ja turvallinen mutta tehokas?

Herkät kainalot ovat yllättävän yleinen ongelma, johon lienee monta syytä. Dödön lisäksi kainaloita voivat ärsyttää oma hiki (kyllä vain, varsinkin atoopikoilla ja kuivaihoisilla!), tiukat ja keinokuituiset vaatteet, ihokarvojenpoistorutiinit ja liian tujut pesuaineet.

Dödöviidakossa omansa löytää vain kokeilemalla. Antiperspirantit sisältävät hien eritystä tilapäisesti ja mekaanisesti ehkäiseviä alumiinisuoloja. Deodoranttien vaikutus perustuu hien hajua peittäviin hajusteisiin ja niinikään hajua aiheuttavien bakteerien kasvua nujertavaan alkoholiin.

Mikäli perusdödöt eivät tunnu sopivan, herkkäihoinen voisi karsia yleisimmin ärsyttävät aineet: hajusteet ja alkoholin. Hajusteettomien dödöjen kirjo on valtava. Voit valita suihkeen, roll-onin ja voiteen välillä. Jos iho on oikein kuiva, voisit kokeilla esimerkiksi apteekissa myytävää Louis Widmerin hajusteetonta antiperspiranttia voiteena. Tuote on hiukan hintava, mutta riittoisa ja yllättävän tehokas. Edullisempia hajusteettomia dödöjä löytyy esimerkiksi LV:ltä tai voimakkaampaa pitoa kaipaavalle Triple Dry- sarjalta. Ylimääräisistä härpäkkeistä, kuten esimerkiksi vitamiineista, bakteereita tappavasta hopeasta tai ihanista öljyistä ei toki ole haittaa, mutta ei hyötyäkään, jos tavoitteena on vain taistelu hikoilua vastaan.

Ne onnelliset, joiden hiki ei virtaa tai haise, voivat huoletta pitää vaikka deodorantittomia päiviä tai korvata dödön kokonaan esimerkiksi vauvantalkilla. Jotkut tykkäävät kookosöljystä sen hoitavuuden ja miellyttävän tuoksun takia. Jos haluaa välttää kemikaaleja, voi kokeilla luonnonkivideodoranttia, jossa mineraalit toimittavat antiperspirantin virkaa. Luonnonkivideodorantin teho on yksilöllinen.

Päivi Kousa
farmaseutti, estenomi

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen keski-ikäinen nainen. Hiusten ja muiden karvojen kasvu on kiihtynyt viime vuosien aikana. Hiuksia saa olla koko ajan värjäämässä, kun en vielä halua harmaapääksi. Muualta saa koko ajan olla sheivaamassa. Kysyin gynekologilta, olisiko karvojen kasvun hillitsemiseen jotakin lääkettä, mutta hän ei suositellut mitään lääkettä tähän ongelmaan. Eikö mitään hoitoa tosiaankaan ole? Ongelma on nöyryyttävä.

Mikäli gynekologiset tutkimukset ja hormoniselvitykset on tehty, tilannetta ei todennäköisesti voida parantaa lääkityksellä. Keski-iässä kaikki hormonaaliset karvankasvua säätelevät hoidot eivät enää välttämättä sovellu käytettäväksi.

Laaja-alaisessa karvankasvussa eivät myöskään paikallisesti käytettävät voiteet tule kysymykseen, sillä niiden teho on suhteellisen vaatimaton, tilapäinen ja hinta jatkuvassa käytössä korkea.

Pysyvämpänä ratkaisuna voidaan käyttää laserkarvanpoistoa, jossa yleensä tarvitaan yhdelle alueelle hormonitoiminnasta riippuen 5-8 hoitokertaa ja jatkossa ylläpitohoitoa muutaman vuoden välein. Karvanpoisto hidastuu laserhoidossa yleensä selvästi jo kolmen hoitokerran jälkeen.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Karvojen ajelija

Miksi karvankasvu kiihtyy aina vain?

Karvojen ajelulla on hyvät puolensa. Tulee tutustuttua aina uudestaan omaan kehoonsa. Näin tulee myös hoitaneeksi itseään mikä lisää itsekunnioitusta ja itsearvostusta. Turhat karvat on lisäksi hyvä sheivata kainaloista (myös miehet) haisemasta ja bakteereja keräämästä sekä genitaaleista, jolloin seksi on kivempaa ja hygieenisempää. Pään karvojen (parta ja hiukset) hoidossa voi taas piristeeksi vaihtaa omaa lookkiaan sopivin välein jos siltä tuntuu.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ethän ahmi aurinko? Jokaisella meistä on oma aurinkokiintiö. Jos se ylittyy, ihosyövän vaara kasvaa.

Iho muistaa kaiken säteilyn, mitä se on pinnalleen saanut – ja jokaisen palamisen. Kun aurinkokiintiö on täynnä, iho alkaa oireilla ja sairastaa. Melanooma on pelätyin seuraus, mutta syöpiä on muitakin.

Okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä eli basaliooma löytyvät useimmiten vanhempien ihmisten kasvoista ja muista kohdissa, jotka altistuvat auringolle.

Molempien syöpien ennuste on onneksi yleensä hyvä. Aurinkokeratoosi on okasolusyövän esiaste. Iho voi olla oireeton tai siihen voi kehittyä punoittava, karhea läiskä. Hoitamattomana aurinkokeratoosi voi muuttua okasolusyöväksi.

Vaarallisin ihosyövistä on melanooma, sillä se leviää nopeasti ja lähettää etäpesäkkeitä. Melanoomaa on kaikenikäisillä, myös nuorilla. Melanooma voi alkaa ihomuutoksena tai uutena luomena. Mitä varhemmin melanooma todetaan, sen parempi on taudin ennuste.

Riskiä sairastua lisäävät vaalea, helposti palava iho, perinnöllisyys, runsasluomisuus tai pisamaisuus sekä ihon toistuva palaminen auringossa.

Naisilla melanooma löytyy yleensä käsivarsista, sääristä ja vartalosta, miehillä vartalosta. Melanooma voi tosin olla myös kynnen alla, kynsivallissa, limakalvoilla tai silmässä. Myös silmien suojaaminen auringolta onkin tärkeää.

SUOJAA KUNNOLLA

Aurinkosuojaus voisi estää 95 prosenttia nykyisistä ihosyövistä Syöpäjärjestöjen mukaan. Vanhat konstit eli varjo, vaatteet ja riittävän tehokkaat aurinkosuojatuotteet ovat edelleen parhaat keinot suojautua.

Yleisin helmasynti on käyttää aurinkovoidetta liian vähän. Riittävä määrä kasvoille on ruokalusikallinen ja vartalolle kourallinen parin tunnein välein ja aina uinnin tai ihonhankaamisen jälkeen. Lisäsuoja on tarpeen aamusta iltaan läpi kesän. Vaikka ruskettuminen lisää hieman ihon omaa suojaa, sen aikaansaama suojakerroin on vain neljä.

TARKASTA LUOMET

Jokaisen on hyvä tarkkailla säännöllisesti ihoaan, koska suurin osa ihosyövistä syntyy kohtaan, jossa ei aiemmin ole ollut luomea. Myös jos luomi muuttuu, kasvaa nopeasti, vuotaa verta tai haavautuu, ihoa kannattaa näyttää lääkärille.

Hyvä seurantakonsti on ottaa ihosta kuva vuosittain. Näin muutosten arviointi ei jää muistin varaan. Yksinasujan kannattaa pyytää kaverilta apua, jotta myös selän aluetta tulee seurattua.

Syöpäyhdistyksillä on keväisin ja syksyisin luomitempauksia, joissa voi käydä ilmaisessa tai edullisessa luomitarkastuksessa. Samalla saa myös hyvät tarkkailuohjeet. Yksityisillä lääkäriasemilla sairaanhoitajat tekevät koko kehon luomitarkastuksia. Ne maksavat 20–30 euroa.