77-vuotiasta naiskysyjään askarruttavat jalkavaivat, ja hän tiedustelee mistä voi tietää, onko kyseessä suonenveto tai lääkkeistä johtuvat vaivat. Minkälainen sairaus on levottomat jalat?
Jaloissa voi toki olla monenlaista vaivaa, eikä annettujen tietojen perusteella ole mahdollista sanoa, mikä juuri kysyjän riesana on. Kysymys kuitenkin sisältää hyvin olennaisia asioita erityisesti ikäihmisiä iltaisin ja öisin kiusaavista jalkojen vaivoista. Niitä ovat juuri kysymyksessä kuvatut kolme ongelmaa.
Vaivoista yleisin lienee levottomat jalat -oireyhtymä, jota tälläkin palstalla on käsitelty numerossa 2/2007. Oireyhtymään kuuluu, että jalat tuntuvat vaativan jatkuvaa siirtelyä ja liikuttelua epämiellyttävän tunteen, kihelmöinnin, kuumotuksen tai pistelyn vuoksi. Ongelma vaivaa erityisesti iltaisin ja öisin, ja sen pohjimmainen syytä ei tunneta. Oiretta voidaan kuitenkin hoitaa huolehtimalla hyvästä ja rauhallisesta nukkumisympäristöstä ja hankalammissa tapauksissa myös lääkkeillä. Koska syytä ei tunneta, diagnoosi perustuu melko tyypillisiin oireisiin.
”Suonenvedolla” tarkoitetaan alaraajan, yleensä pohkeen, pitkään kestäviä lihaskramppeja, jotka niin ikään vaivaavat öisin. Erotuksena levottomista jaloista suonenvedossa on siis kyseessä lihaskouristus, joka siksi tuntuu lihaksen jännittymisenä ja kipuna. Kuten levottomat jalat myös suonenvedot lisääntyvät iän myötä. Suonenvedonkin syy jää valtaosalla tuntemattomaksi, joskin sille herkistävät ilmeisesti valtimoahtautumista johtuva hapenpuute lihaksessa sekä elimistön suolatasapainon häiriöt. Kouristavan lihaksen välitön hoito on kouristuksen laukaiseminen lihasta venyttämällä. Hankalien jokaöisten suonenvetojen ehkäisemiseksi voidaan käyttää kiniinipitoisia lääkkeitä, joskin näiden teho ei ole kovin hyvä.
Kolmas kysyjänkin mainitsema jalkojen lihaksia tahattomasti piinaava ongelma voi liittyä lääkkeisiin. Eräät mielialaan vaikuttavat lääkkeet kuten neuroleptit ja pahoinvointiin käytetty lääke metoklopramidi voivat aiheuttaa niin sanottua akatisiaa, johon kuuluu epämääräisesti hankala olo ja vaikeus olla paikallaan. Tämä johtaa hieman vaikeasti kuvailtavaan liikkumispakkoon, joka lievimmillään voi ilmetä jatkuvana jalan vaihtamisena seistessä, mutta hankalimmillaan ahdistavaa oloon ja pakkoon olla jatkuvasti liikkeessä. Oire loppuu, kun lääkitys lopetetaan.
Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri
Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.
