67-vuotias nainen kysyy, kauanko reseptilääkkeitä saa käyttää ilman, että lääkettä ja sen annosta tarkistetaan. Kysyjällä on ollut halvaus vuonna 1975, jonka jälkeen hän on käyttänyt Persantinia, alkuun 3 pilleriä vuorokaudessa,nyt Persantin depot 200 mg/vrk. Lisäksi on 33 vuoden ajan ollut käytössä Primaspan 100 mg. Teho ollut hyvä, veri kiertää, mutta riittäisikö vähempi? Reumaan on ollut käytössä Ridaura jo 16 vuotta.

Kysyjän asia on erittäin aiheellinen. Kaikkia lääkityksiä tulisi aika ajoin arvioida niin tarpeellisuuden kuin annoksen suhteen. Tähän on moniakin syitä. Vaiva, jonka hoitamiseksi lääke on aikanaan aloitettu, on voinut muuttua: parantua tai pahentua. Kun ihmisen elimistö vanhenee, se käsittelee lääkkeitä eri tavoin, mikä vaikuttaa lääkeaineiden poistumiseen elimistöstä. Yli 30 vuodessa myös käsitykset siitä, miten jotakin vaivaa hoidetaan, ovat saattaneet perusteellisestikin muuttua.

Vielä kannattaa tehdä ero sen suhteen, onko lääke määrätty jonkin sairauden tai oireen hoitamiseksi vai sairastumisen riskin vähentämiseksi. On siis arvioitava, onko sairaus vielä hoidon tarpeessa. Pitkäaikaisetkin sairaudet ja niiden hoidon tarve voivat vuosien kuluessa muuttua. Sen sijaan hoidettaessa sairauden riskiä potilas on saattanut alun alkaenkin tuntea olonsa hyväksi, mutta lääkitys voi silti olla tarpeen riskin pitämiseksi poissa. Moni riskitekijähän (esimerkiksi korkea verenpaine) ei parane vaan vaatii jatkuvaa hoitoa.

Kysyjä on ilmeisesti saanut aivoverisuonitukoksen aiheuttaman halvauksen yli 30 vuotta sitten. Halvauksen uusimisen ehkäisemiseksi hänelle on suositeltu dipyridamolia (Persantin) ja asetyylisalisyylihappoa (Primaspan). Tämä yhdistelmä oli 1970-luvulla ja on edelleenkin käypä estämään suonten sisäisiä hyytymiä ja siten uusia aivoverisuonten tukoksia. Vaikka reseptiin usein kirjoitetaan ”verenkiertolääke”, lääkkeet eivät tarkalleen ottaen paranna verenkiertoa vaan estävät tukosten syntyä.

Kysyjä on tuntenut vointinsa hyväksi, ja niin on tarkoituskin. Ei siksi, että lääkkeet parantaisivat vointia, vaan siksi, että ne ovat osaltaan estäneet  uusia tukoksia ja halvauksia. Lääkityksen antama suoja on aina tilastollista, eli emme voi tietää, olisiko juuri kysyjälle tullut uutta halvausta ilman lääkitystä. Mutta tiedämme, että sellaisen todennäköisyys näitä lääkkeitä käyttävällä aivohalvauspotilaalla on pienempi – luultavasti vielä 33 vuoden jälkeenkin. Näin pitkiä seuranta-aikoja ei tosin ole yhdessäkään hoitotutkimuksessa, mutta siitä huolimatta suosittelen lääkkeiden käyttöä edelleenkin.

Ridaura-reumalääke on kysyjällä ollut 16 vuoden ajan. Reuman hoito kaiken kaikkiaan edellyttää säännöllistä potilaan tilan ja lääkityksen tarpeen tarkkailua sekä lääkärikäynnein että laboratoriokokein. Jos reumapotilas on pitkään oireeton, yleensä lääkitystä voidaan vähentää.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.