Olen luullut, että nainen on hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana. Mutta nyt tutkimus väittääkin, että helpoiten raskaaksi tulee 30–34-vuotiaana. Mikä on totuus?

Ikä vaikuttaa hedelmällisyyteen ja erityisesti naisen hedelmällisyys heikkenee nopeasti 30 ikävuoden jälkeen. Merkittävin hedelmällisyyttä alentava tekijä on munasolun ikääntyminen. Tämä johtuu siitä, että naisella munasolut ovat olemassa syntymästä saakka ja iso osa niistä on jo tuhoutunut, kun tyttö tulee murrosikään. Ikääntyessä lapsettomuusongelmat lisääntyvät: arvioidaan, että 20–25-vuotiaista alle 10 %, 30–35-vuotiaista noin 15 % ja 40–45-vuotiaista 40 % kärsii lapsettomuudesta.

Miehen tilanne on erilainen. Vaikka ei ole osoitettavissa mitään kriittistä ikää, jonka jälkeen siittiötuotanto heikkenisi, näyttää siltä, että ikääntymisen myötä siemennesteen määrä, siittiöiden liikkuvuus ja normaalimuotoisiksi kypsyvien siittiöiden osuus vähenevät.

Kysymykseen liitetyssä nettilinkissä ei ollut viitettä alkuperäiseen tieteelliseen artikkeliin. Etsin sitä tietokannoista ja oletan kyseessä olevan tanskalais-yhdysvaltalaisen tutkijaryhmän julkaisun kesäkuun 2013 Fertility and Sterility -lehdessä. Asiaa on toki aiemminkin tutkittu. Klassinen tutkimus on vuonna 1986 Science-tiedelehdessä julkaistu raportti iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen. Siinä tutkittiin naisten lapsensaantia usean sadan vuoden aikana väestöissä, joissa ehkäisyä ei ollut lainkaan käytössä. Lapsettomiksi jäävien naisten osuus suureni selvästi iän myötä. Lapsettomiksi jääneiden osuus oli naimisiinmenoiän perusteella luokiteltuna alle 10 %, jos nainen meni naimisiin alle 30-vuotiaana, 15 % ikäryhmässä 30–34 vuotta, 30 % ikäryhmässä 35–39 vuotta ja 64 % ikäryhmässä 40–44 vuotta.

Viime kesän artikkelin ja sen tärkein viesti on, että hedelmällisyyden heikkeneminen alkaa vasta 30 ikävuoden jälkeen, mutta tutkimus löysi myös eron niiden naisten välille, joilla oli aiempi synnytys, ja niiden, jotka yrittivät ensimmäistä kertaa tulla raskaaksi. Jälkimmäisessä ryhmässä hedelmällisyys alkoi heiketä vähän aiemmin synnyttäneisiin verrattuna. Tutkimus oli tehty internet-kyselyn avulla, ja kuten kaikkiin tutkimuksiin, siihen liittyy virhelähteitä. Tutkijat pyrkivät ottamaan huomioon, kuinka usein parilla oli yhdyntöjä, yritettiinkö niitä ajoittaa hedelmällisimpään ajankohtaan ja mikä oli miehen ikä.

On hyvä muistaa, että iän myötä keskenmenojen riski kasvaa. Alkuraskauden keskenmenon riski on vain 9 % 20–24-vuotiailla, mutta peräti
75 % naisilla, jotka ovat 45-vuotiaita tai vanhempia. Toisaalta äidin ja lapsen kannalta raskauteen ja synnytykseen liittyy merkittäviä terveysriskejä sekä hyvin nuorilla, alle 19-vuotiailla että yli 35-vuotiailla. Iän lisääntyessä hedelmöityshoitojenkin onnistuminen heikentyy.

Tämän uudenkaan tutkimuksen perusteella nainen ei tule helpoiten raskaaksi 30–34-vuotiaana, vaan aiemmin, eli ennen 30 ikävuoden täyttymistä. Huojentava tieto tuosta uusimmasta tutkimuksesta on, että raskaaksi tulon mahdollisuus on vielä kohtuullisen hyvä 37-vuotiaana. Sen jälkeen hedelmällisyys alkaa selvemmin heiketä. Lasten lukumäärä toki voi jäädä toivottua pienemmäksi, jos perheen perustaa vasta vanhemmiten.

Hedelmällisyyttä voi ylläpitää huolehtimalla gynekologisten tulehdusten ehkäisystä, pitämällä painon normaalina, noudattamalla terveitä elintapoja ja välttämällä tupakointia.

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.