Olen 30-vuotias nainen ja olen ollut naimisissa 3,5 vuotta. Lasta haluaisimme, mutta emme ole saaneet. Seksi ei huvita tai oikeastaan hieman pelottaa - en osaa nauttia. Lääkäriin en osaa lähteä, sekin jännittää ja pelottaa.
Lapsettomuushoitoihin emme ole lähteneet. Mieheni kanssa meillä on hyvä suhde. Hän kuuntelee auttaa ja haluaa tehdä kaikkensa, jotta meillä menee hyvin. Olemme paljon keskustelleet asiasta, ja hän olisi valmis lähtemään hoitoihin. Minusta tuntuu, etten minä ole vielä valmis. Lapsesta on tullut minulle niin iso paine, että pelkään sen estävän hedelmöitymisen.
Miten lähtisin tätä prosessoimaan? Voinko itse avata tuntojani vai pitäisikö vain marssia suoraan hoitoon? Kannattaisiko aloittaa lapsettomuushoidoista vai psykologin juttusilta? Kumpi tulee ensin, henkinen vai ruumiillinen puoli hoidossa?

Tahaton lapsettomuus on yleistynyt viime vuosikymmeninä kaikissa länsimaissa, monista eri syistä. Yleisesti lastensaanti-ikä on kohonnut merkittävästi ja lasten hankkimista lykätään tietoisesti sopivaan ajankohtaan.

Kun sitten vihdoin ollaan itse valmiita lasten tuloon, ei toive aina toteudukaan. Nykyaikainen käsitys elämänhallinnasta saa meidät uskomaan että voimme aina tehdä ja saada mitä itse haluamme, ja kun kaikki ei menekään omien suunnitelmin mukaan, on sitä usein vaikea hyväksyä.

Arvioiden mukaan Suomessa joka kuudes pari kärsii lapsettomuudesta jossain elämänvaiheessa. Yleensä lapsettomuudesta aletaan puhua kun pari on yrittänyt lasta vuoden tai kahden.
Te olette olleet naimisissa jo yli kolme vuotta ja yrittäneet lasta ilman toivottua tulosta, joten teidän kannattaa jo harkita avun hakemista.

Sinua hoitoihin lähteminen pelottaa ja jännittää, mikä on aivan luonnollistakin, sillä kyseessä ei ole mikään helppo tie. On kuitenkin hyvä tietää, että lapsettomuuden hoitomuodot ja samalla myös tulokset ovat jatkuvasti parantuneet. Noin kolme neljäsosaa saa hoitojen tuloksena vihdoin lapsen, tavalla tai toisella.

Suomalainen tapa kohdata lapsettomuus on joko torjua koko asia tai alkaa toimia. Tyypillistä alussa on asian torjuminen ja kieltäminen. Hoitoihin lähtemistä pitkitetään, sillä samalla joutuu myöntämään, että kyseessä on asia jota ei pysty omin avuin ratkaisemaan. Alkututkimuksissa pyritään selvittämään lapsettomuuden syy; löytyykö jotain ja jos löytyy mitä.

Saatat toivoa itsekin, että löytyisi jokin selvä syy, joka voidaan hoitaa pois. Samalla se kuitenkin pelottaa, ja mieluummin kuulisit, että kaikki on kunnossa.

Lapsettomuuden syy on yhtä usein miehessä kuin naisessa. Kolmasosalla pareista molemmilta löytyy hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä ja kymmenellä prosentilla selvää syytä ei pystytä löytämään, mikä tekee asian käsittelystä vaikeaa.

Jos vain toisella osapuolella löytyy jokin selittävä tekijä, voi olla vaikea jakaa yhdessä lapsettomuuden kokemusta. Vaarana on myös toisen osapuolen syyllistyminen siitä, ettei hän pysty täyttämään omaa eikä toisen toivetta.

Psyyken merkitytä liioiteltu

Usein tässä yhteydessä puhutaan myös psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta hedelmöittymiseen. Ajatellaan, että kyseessä on tiedostamaton sisäinen ristiriita, joka estää naista tulemasta raskaaksi. Sinunkin suhtautuminen asiaan tuntuu olevan ristiriitaista, toisaalta sanot haluavasi lasta, mutta silti se pelottaa.

Psykologisten tekijöiden merkitys on kuitenkin nykykäsityksen mukaan pienempi kuin aikaisemmin uskottiin. Olipa psyykkisten tekijöiden vaikutus raskaaksi tulemiseen kuinka pieni tai suuri tahansa, varmaa on, että lapsettomuus aiheuttaa monenlaisia tunne-elämän seurauksia.

Älä siis turhaan syytä itseäsi tästäkin asiasta. Toki on niitäkin tapauksia, joissa nainen tulee raskaaksi sen jälkeen, kun pari päättää lopettaa yrittämisen ja / tai hoidot. Mutta varmasti ei voi sanoa, onko se vain sattumaa, vai johtuuko se todellakin siitä, ettei paineita enää oteta.

Alun järkytystä seuraa usein tuskainen vaihe, jonka aikana pari joutuu käymään läpi vaikeita tunteita, vihaa, syyllisyyttä, epätoivoa. Masennus on tavallista jossain vaiheessa. Parin voi olla vaikea ymmärtää miksi juuri he eivät saa lasta. Voi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja julmalta, kun toisille annetaan lapsia, joita he eivät jaksa tai pysty hoitamaan, kun itse ei saa yhtäkään.

Lapsettomuus koskettaa ydinminää

Kateus lapsen saaneita kohtaan on tavallista ja ymmärrettävää, sehän kertoo vain omasta toiveesta. Lapsettomuus herättää usein myös huonommuuden ja arvottomuuden tunteita. Lapsen hankkiminen voidaan kokea myös sosiaalisena velvollisuutena, ja pari voi kokea suvun paineita.

Syvimmillään lapsettomuus koskettaa ihmisen ydinminää ja haavoittaa naiseutta ja miehekkyyttä. Nainen voi kokea itsensä vain puolinaiseksi jos ei pysty synnyttämään lasta. Mies puolestaan voi kokea itsensä muita miehiä huonommaksi, kun ei pystykään jatkamaan sukua.

Haaste molemmille on miten he pystyvät säilyttämään myönteisen minäkuvan ja itsekunnioituksensa sekä keskinäisen arvostuksensa paineiden alle.

Lapsettomuus saa aikaan pitkittyneen elämänkriisin, mikä koettelee paitsi molempien henkistä jaksamista myös parin keskinäistä suhdetta. Lapsettomuuskriisillä ei ole selvää alkua eikä aina loppuakaan, minkä takia se saattaa olla todella uuvuttavaa.

Usein kyseessä on pettymysten pitkä ketju toivon ja epätoivon vaihdellessa. On raskasta kohdata aina uudelleen pettymys, kun toive lapsesta valuu kerran kuukaudessa hukkaan ja kyetä yrittää aina uudelleen.

Lapsettomuus merkitsee menetystä, mutta ilman konkreettista kohdetta sitä on vaikea käydä läpi. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin surun vuoro, ja vaikka molemmat surevat, he eivät tee sitä samalla tavalla samaan aikaan, vaan kumpikin käsittelee asiaa omalla tavallaan ja usein eri tahtiin.

Ulkopuoliset eivät ymmärrä

Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää kuinka vaikea ja kipeä asia lapsettomuus on. Kirjeessäsi et mainitse mitään siitä, miten muut ihmiset ovat tilanteeseenne suhtautuneet. Yleensä kaikki lapsettomat joutuvat kärsimään myös sivullisten ymmärtämättömistä huomautuksista ja kyselyistä, jotka eivät suinkaan helpota tilannetta vaan päinvastoin pahentavat sitä.

Vaarana on myös, että pari eristäytyy normaalista seuraelämästä säästyäkseen haavoittavilta uteluilta. Tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, sillä tällöin pari tai toinen puolisoista jää kamppailemaan asian kanssa yksin.

Molemmat tarvitsevat tukea ja lohdutusta niinä hetkinä, jolloin toive lapsen saamisesta vaihtuu jälleen uuteen pettymykseen. Älkää siis eristäytykö vaan pitäkää yhteyttä ystäviinne ja hakekaa tukea toisilta lapsettomilta.

Kerrot että teidän suhteenne on kunnossa ja miehesi tukee sinua. Tämä kuulostaa hyvältä. Kuitenkin tilanne yleensä rasittaa myös parisuhdetta, ja usein paineet heijastuvat varsinkin seksuaalielämään.

Seksistä saattaa tulla pakonomaista suorittamista, jolloin hellyys ja spontaani nautinto jäävät vähemmälle huomiolle. Sinäkin kerrot, ettet pysty enää nauttimaan seksistä, vaan se enemmänkin pelottaa sinua.

Mikä sinua siinä pelottaa – sekö että tulisit sittenkin raskaaksi? Toivottavasti pystytte puolisosi kanssa puhumaan tästäkin asiasta, sekä hellimään toisianne kaikesta huolimatta.

Lapsetko itsestäänselvyys?

Harva vanhempi joutuu näin läpikotaisin miettimään, miksi lopultakin haluaa lapsen. Yleensä lapsen hankkimista pidetään itsestäänselvyytenä ja normaalin elämänkulkuun liittyvänä.

Lasta kutsutaan rakkauden hedelmäksi, onhan hän rakkauden tulos, sen vastaanottaja ja antaja. Lapsettomat joutuvat pohtimaan ja perustelemaan paitsi itselleen usein myös muille, minkä takia he niin kiihkeästi haluavat lapsen.

Lapsen saamisesta voi tulla myös pakkomielle, joka alkaa hallita koko elämää, niin ettei siihen paljon muuta mahdukaan. Tällöin pari ei kykene näkemään eikä arvostamaan sitä mitä heillä jo on.

Pariskunta voi kokea, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta ilman lapsia. Tällöin olisi hyvä nähdä, ettei elämällä todellakaan ole ainoaa oikeaa sisältöä ja että jokaisen täytyy löytää oman elämänsä mieli ja merkitys elipä hän sitten yksin, kaksin tai isomman perheen kanssa. Elämä on aina yhtä arvokasta.

Jos ja kun päätätte lähteä hoitoihin, teidän on hyvä tietää, että kyseessä on pitkä ja vaativa prosessi. Lapsettomuuden hoidossa toimiva ja luottamuksellinen suhde hoitavaan lääkäriin on ensiarvoisen tärkeä.

Asiaan liittyy niin paljon voimakkaitakin tunteita ja arvolatauksia, ettei ole aivan sama miten hoitava henkilö niihin suhtautuu. Hoito voi olla hankalaa ja kivuliasta, joten toivottavaa olisi, että vierellä on paitsi ymmärtävä puoliso myös empaattinen hoitohenkilökunta. Lapsettomuuden hoidon henkiseen puoleen onkin syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Pyri myös itse säilyttämään avoin ja luottavainen mieli, ja uskalla kysyä kaikki mikä sinua huolestuttaa, sillä tieto helpottaa mieltäsi hiertäviä pelkoja.

Sanot ettet ole vielä valmis lähtemään hoitoihin, ja siinä sinun kannattaa olla rehellinen sekä itsellesi että miehellesi. Sinulle olisi hyötyä puhua asiasta ammatti-ihmiselle, jolla on kokemusta lapsettomuuden hoidon psyykkisestä puolesta.

Mietit kirjeessäsi kovasti, mitä voit itse tehdä tilanteen hyväksi ja miten voisit itse edistää omaa prosessia. Yleensä prosessi lähtee liikkeelle itsestään, niin kuin sinullakin: olet miettinyt asiaa ja nyt vielä ottanut ensimmäisen askeleen tällä kirjeelläsi.

Voit toki tehdä muutakin. Hanki tietoa asiasta ja ota yhteyttä esimerkiksi Väestöliiton lapsettomuusklinikkaan.
Pyysit myös kirjavinkkejä joten tässä muutama:
Aarne Koskimies: Hedelmällinen rakkaus – toiveena lapsi
Pirre Saario: Haikara lentää ohi
Linda P. Salzer: Lapsettomuus kriisinä
Judith Uyterlinde: Rakkaustesti

Psykologi Teija Jokipii

Lisätietoa lapsettomuudesta löytyy Lapsettomien yhdistys Simpukka ryn:n kotisivuilta.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.