Olen 30-vuotias nainen ja olen ollut naimisissa 3,5 vuotta. Lasta haluaisimme, mutta emme ole saaneet. Seksi ei huvita tai oikeastaan hieman pelottaa - en osaa nauttia. Lääkäriin en osaa lähteä, sekin jännittää ja pelottaa.
Lapsettomuushoitoihin emme ole lähteneet. Mieheni kanssa meillä on hyvä suhde. Hän kuuntelee auttaa ja haluaa tehdä kaikkensa, jotta meillä menee hyvin. Olemme paljon keskustelleet asiasta, ja hän olisi valmis lähtemään hoitoihin. Minusta tuntuu, etten minä ole vielä valmis. Lapsesta on tullut minulle niin iso paine, että pelkään sen estävän hedelmöitymisen.
Miten lähtisin tätä prosessoimaan? Voinko itse avata tuntojani vai pitäisikö vain marssia suoraan hoitoon? Kannattaisiko aloittaa lapsettomuushoidoista vai psykologin juttusilta? Kumpi tulee ensin, henkinen vai ruumiillinen puoli hoidossa?

Tahaton lapsettomuus on yleistynyt viime vuosikymmeninä kaikissa länsimaissa, monista eri syistä. Yleisesti lastensaanti-ikä on kohonnut merkittävästi ja lasten hankkimista lykätään tietoisesti sopivaan ajankohtaan.

Kun sitten vihdoin ollaan itse valmiita lasten tuloon, ei toive aina toteudukaan. Nykyaikainen käsitys elämänhallinnasta saa meidät uskomaan että voimme aina tehdä ja saada mitä itse haluamme, ja kun kaikki ei menekään omien suunnitelmin mukaan, on sitä usein vaikea hyväksyä.

Arvioiden mukaan Suomessa joka kuudes pari kärsii lapsettomuudesta jossain elämänvaiheessa. Yleensä lapsettomuudesta aletaan puhua kun pari on yrittänyt lasta vuoden tai kahden.
Te olette olleet naimisissa jo yli kolme vuotta ja yrittäneet lasta ilman toivottua tulosta, joten teidän kannattaa jo harkita avun hakemista.

Sinua hoitoihin lähteminen pelottaa ja jännittää, mikä on aivan luonnollistakin, sillä kyseessä ei ole mikään helppo tie. On kuitenkin hyvä tietää, että lapsettomuuden hoitomuodot ja samalla myös tulokset ovat jatkuvasti parantuneet. Noin kolme neljäsosaa saa hoitojen tuloksena vihdoin lapsen, tavalla tai toisella.

Suomalainen tapa kohdata lapsettomuus on joko torjua koko asia tai alkaa toimia. Tyypillistä alussa on asian torjuminen ja kieltäminen. Hoitoihin lähtemistä pitkitetään, sillä samalla joutuu myöntämään, että kyseessä on asia jota ei pysty omin avuin ratkaisemaan. Alkututkimuksissa pyritään selvittämään lapsettomuuden syy; löytyykö jotain ja jos löytyy mitä.

Saatat toivoa itsekin, että löytyisi jokin selvä syy, joka voidaan hoitaa pois. Samalla se kuitenkin pelottaa, ja mieluummin kuulisit, että kaikki on kunnossa.

Lapsettomuuden syy on yhtä usein miehessä kuin naisessa. Kolmasosalla pareista molemmilta löytyy hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä ja kymmenellä prosentilla selvää syytä ei pystytä löytämään, mikä tekee asian käsittelystä vaikeaa.

Jos vain toisella osapuolella löytyy jokin selittävä tekijä, voi olla vaikea jakaa yhdessä lapsettomuuden kokemusta. Vaarana on myös toisen osapuolen syyllistyminen siitä, ettei hän pysty täyttämään omaa eikä toisen toivetta.

Psyyken merkitytä liioiteltu

Usein tässä yhteydessä puhutaan myös psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta hedelmöittymiseen. Ajatellaan, että kyseessä on tiedostamaton sisäinen ristiriita, joka estää naista tulemasta raskaaksi. Sinunkin suhtautuminen asiaan tuntuu olevan ristiriitaista, toisaalta sanot haluavasi lasta, mutta silti se pelottaa.

Psykologisten tekijöiden merkitys on kuitenkin nykykäsityksen mukaan pienempi kuin aikaisemmin uskottiin. Olipa psyykkisten tekijöiden vaikutus raskaaksi tulemiseen kuinka pieni tai suuri tahansa, varmaa on, että lapsettomuus aiheuttaa monenlaisia tunne-elämän seurauksia.

Älä siis turhaan syytä itseäsi tästäkin asiasta. Toki on niitäkin tapauksia, joissa nainen tulee raskaaksi sen jälkeen, kun pari päättää lopettaa yrittämisen ja / tai hoidot. Mutta varmasti ei voi sanoa, onko se vain sattumaa, vai johtuuko se todellakin siitä, ettei paineita enää oteta.

Alun järkytystä seuraa usein tuskainen vaihe, jonka aikana pari joutuu käymään läpi vaikeita tunteita, vihaa, syyllisyyttä, epätoivoa. Masennus on tavallista jossain vaiheessa. Parin voi olla vaikea ymmärtää miksi juuri he eivät saa lasta. Voi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja julmalta, kun toisille annetaan lapsia, joita he eivät jaksa tai pysty hoitamaan, kun itse ei saa yhtäkään.

Lapsettomuus koskettaa ydinminää

Kateus lapsen saaneita kohtaan on tavallista ja ymmärrettävää, sehän kertoo vain omasta toiveesta. Lapsettomuus herättää usein myös huonommuuden ja arvottomuuden tunteita. Lapsen hankkiminen voidaan kokea myös sosiaalisena velvollisuutena, ja pari voi kokea suvun paineita.

Syvimmillään lapsettomuus koskettaa ihmisen ydinminää ja haavoittaa naiseutta ja miehekkyyttä. Nainen voi kokea itsensä vain puolinaiseksi jos ei pysty synnyttämään lasta. Mies puolestaan voi kokea itsensä muita miehiä huonommaksi, kun ei pystykään jatkamaan sukua.

Haaste molemmille on miten he pystyvät säilyttämään myönteisen minäkuvan ja itsekunnioituksensa sekä keskinäisen arvostuksensa paineiden alle.

Lapsettomuus saa aikaan pitkittyneen elämänkriisin, mikä koettelee paitsi molempien henkistä jaksamista myös parin keskinäistä suhdetta. Lapsettomuuskriisillä ei ole selvää alkua eikä aina loppuakaan, minkä takia se saattaa olla todella uuvuttavaa.

Usein kyseessä on pettymysten pitkä ketju toivon ja epätoivon vaihdellessa. On raskasta kohdata aina uudelleen pettymys, kun toive lapsesta valuu kerran kuukaudessa hukkaan ja kyetä yrittää aina uudelleen.

Lapsettomuus merkitsee menetystä, mutta ilman konkreettista kohdetta sitä on vaikea käydä läpi. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin surun vuoro, ja vaikka molemmat surevat, he eivät tee sitä samalla tavalla samaan aikaan, vaan kumpikin käsittelee asiaa omalla tavallaan ja usein eri tahtiin.

Ulkopuoliset eivät ymmärrä

Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää kuinka vaikea ja kipeä asia lapsettomuus on. Kirjeessäsi et mainitse mitään siitä, miten muut ihmiset ovat tilanteeseenne suhtautuneet. Yleensä kaikki lapsettomat joutuvat kärsimään myös sivullisten ymmärtämättömistä huomautuksista ja kyselyistä, jotka eivät suinkaan helpota tilannetta vaan päinvastoin pahentavat sitä.

Vaarana on myös, että pari eristäytyy normaalista seuraelämästä säästyäkseen haavoittavilta uteluilta. Tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, sillä tällöin pari tai toinen puolisoista jää kamppailemaan asian kanssa yksin.

Molemmat tarvitsevat tukea ja lohdutusta niinä hetkinä, jolloin toive lapsen saamisesta vaihtuu jälleen uuteen pettymykseen. Älkää siis eristäytykö vaan pitäkää yhteyttä ystäviinne ja hakekaa tukea toisilta lapsettomilta.

Kerrot että teidän suhteenne on kunnossa ja miehesi tukee sinua. Tämä kuulostaa hyvältä. Kuitenkin tilanne yleensä rasittaa myös parisuhdetta, ja usein paineet heijastuvat varsinkin seksuaalielämään.

Seksistä saattaa tulla pakonomaista suorittamista, jolloin hellyys ja spontaani nautinto jäävät vähemmälle huomiolle. Sinäkin kerrot, ettet pysty enää nauttimaan seksistä, vaan se enemmänkin pelottaa sinua.

Mikä sinua siinä pelottaa – sekö että tulisit sittenkin raskaaksi? Toivottavasti pystytte puolisosi kanssa puhumaan tästäkin asiasta, sekä hellimään toisianne kaikesta huolimatta.

Lapsetko itsestäänselvyys?

Harva vanhempi joutuu näin läpikotaisin miettimään, miksi lopultakin haluaa lapsen. Yleensä lapsen hankkimista pidetään itsestäänselvyytenä ja normaalin elämänkulkuun liittyvänä.

Lasta kutsutaan rakkauden hedelmäksi, onhan hän rakkauden tulos, sen vastaanottaja ja antaja. Lapsettomat joutuvat pohtimaan ja perustelemaan paitsi itselleen usein myös muille, minkä takia he niin kiihkeästi haluavat lapsen.

Lapsen saamisesta voi tulla myös pakkomielle, joka alkaa hallita koko elämää, niin ettei siihen paljon muuta mahdukaan. Tällöin pari ei kykene näkemään eikä arvostamaan sitä mitä heillä jo on.

Pariskunta voi kokea, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta ilman lapsia. Tällöin olisi hyvä nähdä, ettei elämällä todellakaan ole ainoaa oikeaa sisältöä ja että jokaisen täytyy löytää oman elämänsä mieli ja merkitys elipä hän sitten yksin, kaksin tai isomman perheen kanssa. Elämä on aina yhtä arvokasta.

Jos ja kun päätätte lähteä hoitoihin, teidän on hyvä tietää, että kyseessä on pitkä ja vaativa prosessi. Lapsettomuuden hoidossa toimiva ja luottamuksellinen suhde hoitavaan lääkäriin on ensiarvoisen tärkeä.

Asiaan liittyy niin paljon voimakkaitakin tunteita ja arvolatauksia, ettei ole aivan sama miten hoitava henkilö niihin suhtautuu. Hoito voi olla hankalaa ja kivuliasta, joten toivottavaa olisi, että vierellä on paitsi ymmärtävä puoliso myös empaattinen hoitohenkilökunta. Lapsettomuuden hoidon henkiseen puoleen onkin syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Pyri myös itse säilyttämään avoin ja luottavainen mieli, ja uskalla kysyä kaikki mikä sinua huolestuttaa, sillä tieto helpottaa mieltäsi hiertäviä pelkoja.

Sanot ettet ole vielä valmis lähtemään hoitoihin, ja siinä sinun kannattaa olla rehellinen sekä itsellesi että miehellesi. Sinulle olisi hyötyä puhua asiasta ammatti-ihmiselle, jolla on kokemusta lapsettomuuden hoidon psyykkisestä puolesta.

Mietit kirjeessäsi kovasti, mitä voit itse tehdä tilanteen hyväksi ja miten voisit itse edistää omaa prosessia. Yleensä prosessi lähtee liikkeelle itsestään, niin kuin sinullakin: olet miettinyt asiaa ja nyt vielä ottanut ensimmäisen askeleen tällä kirjeelläsi.

Voit toki tehdä muutakin. Hanki tietoa asiasta ja ota yhteyttä esimerkiksi Väestöliiton lapsettomuusklinikkaan.
Pyysit myös kirjavinkkejä joten tässä muutama:
Aarne Koskimies: Hedelmällinen rakkaus – toiveena lapsi
Pirre Saario: Haikara lentää ohi
Linda P. Salzer: Lapsettomuus kriisinä
Judith Uyterlinde: Rakkaustesti

Psykologi Teija Jokipii

Lisätietoa lapsettomuudesta löytyy Lapsettomien yhdistys Simpukka ryn:n kotisivuilta.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.