48-vuotias sydämen vajaatoimintaa sairastava nainen tiedustelee, onko sydämen vajaatoiminta tosi vaarallinen sairaus. Kysymyksessä viitataan artikkeliin Terhokodista, jossa hoidettiin sydämen vajaatoimintapotilaita saattohoidossa.

Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydämen kyky ylläpitää verenkiertoa on heikentynyt.

Sen voi aiheuttaa moni sairaus, tavallisimpina sepelvaltimotauti, verenpainetauti, läppäviat ja sydänlihassairaudet. Vajaatoiminnan mekanismi vaihtelee sydänlihaksen supistumisen heikkenemisestä sen laajenemisen häiriintymiseen. Myös jatkuva pumppaustoiminnan ylikuormitus esimerkiksi oikovirtauksen takia voi johtaa supistumisen väsymiseen ja vajaatoimintaan.

Vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta 75 vuotta täyttäneistä sitä esiintyy jo 3 %:lla. Taudin määrityksessä voi tapahtua virheitä, koska ei ole olemassa yhtä yksiselitteisesti vajaatoiminnan diagnosoivaa testiä tai merkkiä. Jos vajaatoimintaa epäillään, tutkimuksina käytetään nykyisin kliinistä tutkimusta, kaikututkimusta, EKG:tä, rintakehän röntgenkuvausta ja kammioiden kuormitusta kuvaavaa veren BNP-tasoa. Kaikututkimus antaa lisäksi tietoa siitä, onko kyseessä supistumis- vai laajenemistoiminnon häiriö (tai molemmat) sekä paljastaa usein vajaatoimintaan johtaneen sairauden. Vajaatoiminta voi olla myös hetkellinen ilmiö, kun anemia, rytmihäiriö, infektio tai jokin muu ohimenevä tai korjaantuva tekijä kuormittaa verenkiertoa.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus. Perinteisesti sen ennustetta on verrattu syöpäsairauksien ennusteeseen. Sydämen vajaatoiminnassa syntyy laaja-alainen elintoimintojen muutos, joka koskee autonomista hermostoa, sisäeritystä, hengityselimiä, munuaisia, luurankolihaksia ja elimistön energiataloutta.

Nykyinen lääkehoito on parantanut sydämen vajaatoiminnan ennustetta tuntuvasti ja hillitsee myös vajaatoiminnan käynnistämiä haitallisia elintoimintomuutoksia. Hoidossa nyt käytetyt lääkkeet ovat lisänneet potilaiden elinikää ja elämänlaatua sekä vähentäneet sairaalahoidon tarvetta. Elintavat ja hoito-ohjeiden noudattaminen ovat tärkeä osa hoidon onnistumista. Hyvään hoitoon kuuluu, että lääkkeitä käytetään säännöllisesti riittävillä annoksilla ja potilas on lääkärin ja vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen hoitajan seurannassa. Jos vajaatoiminta on edennyt pitkälle, osaa potilaista voidaan auttaa myös muilla keinoilla, kuten tahdistimella ja sydämensiirrolla.

Vaikka hoito on kehittynyt valtavasti, ei vajaatoiminnan etenemistä voida täysin estää. Toistuvat vajaatoiminnasta johtuvat sairaalahoidot ovat merkki vääjäämättä heikkenevästä elinennusteesta ja elämänlaadusta. Jos potilas on joutunut toistuvaan sairaalahoitokierteeseen eikä tilaa ja sen etenemistä korjaava hoito ole mahdollista, olisi tilannetta pyrittävä arvioimaan realistisesti. Hyvään elämään kuuluu myös hyvä kuolema. Väistämättömän, edessä olevan kuoleman tunnistaminen on tärkeä osa lääkärin työtä. Siihen kuuluu turhien hoitojen välttäminen, oireita lievittävä lääkitys ja muu hoito sekä mahdollisuus rauhalliseen hyvästijättöön läheisten kanssa.

Sinikka Pohjolan-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.