48-vuotias sydämen vajaatoimintaa sairastava nainen tiedustelee, onko sydämen vajaatoiminta tosi vaarallinen sairaus. Kysymyksessä viitataan artikkeliin Terhokodista, jossa hoidettiin sydämen vajaatoimintapotilaita saattohoidossa.

Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydämen kyky ylläpitää verenkiertoa on heikentynyt.

Sen voi aiheuttaa moni sairaus, tavallisimpina sepelvaltimotauti, verenpainetauti, läppäviat ja sydänlihassairaudet. Vajaatoiminnan mekanismi vaihtelee sydänlihaksen supistumisen heikkenemisestä sen laajenemisen häiriintymiseen. Myös jatkuva pumppaustoiminnan ylikuormitus esimerkiksi oikovirtauksen takia voi johtaa supistumisen väsymiseen ja vajaatoimintaan.

Vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta 75 vuotta täyttäneistä sitä esiintyy jo 3 %:lla. Taudin määrityksessä voi tapahtua virheitä, koska ei ole olemassa yhtä yksiselitteisesti vajaatoiminnan diagnosoivaa testiä tai merkkiä. Jos vajaatoimintaa epäillään, tutkimuksina käytetään nykyisin kliinistä tutkimusta, kaikututkimusta, EKG:tä, rintakehän röntgenkuvausta ja kammioiden kuormitusta kuvaavaa veren BNP-tasoa. Kaikututkimus antaa lisäksi tietoa siitä, onko kyseessä supistumis- vai laajenemistoiminnon häiriö (tai molemmat) sekä paljastaa usein vajaatoimintaan johtaneen sairauden. Vajaatoiminta voi olla myös hetkellinen ilmiö, kun anemia, rytmihäiriö, infektio tai jokin muu ohimenevä tai korjaantuva tekijä kuormittaa verenkiertoa.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus. Perinteisesti sen ennustetta on verrattu syöpäsairauksien ennusteeseen. Sydämen vajaatoiminnassa syntyy laaja-alainen elintoimintojen muutos, joka koskee autonomista hermostoa, sisäeritystä, hengityselimiä, munuaisia, luurankolihaksia ja elimistön energiataloutta.

Nykyinen lääkehoito on parantanut sydämen vajaatoiminnan ennustetta tuntuvasti ja hillitsee myös vajaatoiminnan käynnistämiä haitallisia elintoimintomuutoksia. Hoidossa nyt käytetyt lääkkeet ovat lisänneet potilaiden elinikää ja elämänlaatua sekä vähentäneet sairaalahoidon tarvetta. Elintavat ja hoito-ohjeiden noudattaminen ovat tärkeä osa hoidon onnistumista. Hyvään hoitoon kuuluu, että lääkkeitä käytetään säännöllisesti riittävillä annoksilla ja potilas on lääkärin ja vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen hoitajan seurannassa. Jos vajaatoiminta on edennyt pitkälle, osaa potilaista voidaan auttaa myös muilla keinoilla, kuten tahdistimella ja sydämensiirrolla.

Vaikka hoito on kehittynyt valtavasti, ei vajaatoiminnan etenemistä voida täysin estää. Toistuvat vajaatoiminnasta johtuvat sairaalahoidot ovat merkki vääjäämättä heikkenevästä elinennusteesta ja elämänlaadusta. Jos potilas on joutunut toistuvaan sairaalahoitokierteeseen eikä tilaa ja sen etenemistä korjaava hoito ole mahdollista, olisi tilannetta pyrittävä arvioimaan realistisesti. Hyvään elämään kuuluu myös hyvä kuolema. Väistämättömän, edessä olevan kuoleman tunnistaminen on tärkeä osa lääkärin työtä. Siihen kuuluu turhien hoitojen välttäminen, oireita lievittävä lääkitys ja muu hoito sekä mahdollisuus rauhalliseen hyvästijättöön läheisten kanssa.

Sinikka Pohjolan-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.