48-vuotias sydämen vajaatoimintaa sairastava nainen tiedustelee, onko sydämen vajaatoiminta tosi vaarallinen sairaus. Kysymyksessä viitataan artikkeliin Terhokodista, jossa hoidettiin sydämen vajaatoimintapotilaita saattohoidossa.

Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydämen kyky ylläpitää verenkiertoa on heikentynyt.

Sen voi aiheuttaa moni sairaus, tavallisimpina sepelvaltimotauti, verenpainetauti, läppäviat ja sydänlihassairaudet. Vajaatoiminnan mekanismi vaihtelee sydänlihaksen supistumisen heikkenemisestä sen laajenemisen häiriintymiseen. Myös jatkuva pumppaustoiminnan ylikuormitus esimerkiksi oikovirtauksen takia voi johtaa supistumisen väsymiseen ja vajaatoimintaan.

Vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta 75 vuotta täyttäneistä sitä esiintyy jo 3 %:lla. Taudin määrityksessä voi tapahtua virheitä, koska ei ole olemassa yhtä yksiselitteisesti vajaatoiminnan diagnosoivaa testiä tai merkkiä. Jos vajaatoimintaa epäillään, tutkimuksina käytetään nykyisin kliinistä tutkimusta, kaikututkimusta, EKG:tä, rintakehän röntgenkuvausta ja kammioiden kuormitusta kuvaavaa veren BNP-tasoa. Kaikututkimus antaa lisäksi tietoa siitä, onko kyseessä supistumis- vai laajenemistoiminnon häiriö (tai molemmat) sekä paljastaa usein vajaatoimintaan johtaneen sairauden. Vajaatoiminta voi olla myös hetkellinen ilmiö, kun anemia, rytmihäiriö, infektio tai jokin muu ohimenevä tai korjaantuva tekijä kuormittaa verenkiertoa.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus. Perinteisesti sen ennustetta on verrattu syöpäsairauksien ennusteeseen. Sydämen vajaatoiminnassa syntyy laaja-alainen elintoimintojen muutos, joka koskee autonomista hermostoa, sisäeritystä, hengityselimiä, munuaisia, luurankolihaksia ja elimistön energiataloutta.

Nykyinen lääkehoito on parantanut sydämen vajaatoiminnan ennustetta tuntuvasti ja hillitsee myös vajaatoiminnan käynnistämiä haitallisia elintoimintomuutoksia. Hoidossa nyt käytetyt lääkkeet ovat lisänneet potilaiden elinikää ja elämänlaatua sekä vähentäneet sairaalahoidon tarvetta. Elintavat ja hoito-ohjeiden noudattaminen ovat tärkeä osa hoidon onnistumista. Hyvään hoitoon kuuluu, että lääkkeitä käytetään säännöllisesti riittävillä annoksilla ja potilas on lääkärin ja vajaatoiminnan hoitoon perehtyneen hoitajan seurannassa. Jos vajaatoiminta on edennyt pitkälle, osaa potilaista voidaan auttaa myös muilla keinoilla, kuten tahdistimella ja sydämensiirrolla.

Vaikka hoito on kehittynyt valtavasti, ei vajaatoiminnan etenemistä voida täysin estää. Toistuvat vajaatoiminnasta johtuvat sairaalahoidot ovat merkki vääjäämättä heikkenevästä elinennusteesta ja elämänlaadusta. Jos potilas on joutunut toistuvaan sairaalahoitokierteeseen eikä tilaa ja sen etenemistä korjaava hoito ole mahdollista, olisi tilannetta pyrittävä arvioimaan realistisesti. Hyvään elämään kuuluu myös hyvä kuolema. Väistämättömän, edessä olevan kuoleman tunnistaminen on tärkeä osa lääkärin työtä. Siihen kuuluu turhien hoitojen välttäminen, oireita lievittävä lääkitys ja muu hoito sekä mahdollisuus rauhalliseen hyvästijättöön läheisten kanssa.

Sinikka Pohjolan-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.