Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen sota-ajan lapsi. Onko minulla riski sairastua luukatoon tuon ajan huonon ravinnon vuoksi?

Kysymykseen vastatessa on syytä tarkastella ensin, millainen suomalaisten ravinto oli sota-aikana, ja sitten pohtia voiko sillä olla vaikutusta osteoporoosin syntyyn.

Ravitsemustieteen professorilta Leena Räsäseltä sain kopion artikkelista, joka käsittelee sota-ajan ravintoa. Kirjoittaja oli aikanaan tunnettu ravintokemian professori Paavo Roine.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Artikkelin mukaan kalsiumin saanti oli sota-aikana melko niukkaa, arvion mukaan 0,4–0,5 grammaa päivässä. Lapset saivat kuitenkin kalsiumia enemmän, sillä heidän maitoannoksensa olivat suhteellisesti aikuisten annoksia suuremmat. Imeväisillä kalsiumin saanti oli ilmeisesti normaali, sillä äidinmaidosta sitä tulee riittävästi. Luvut kuvaavat tilannetta ihmisillä, jotka joutuivat ostamaan ruokansa. Maatalouksissa elävillä ihmisillä maidon ja kalsiumin saanti oli todennäköisesti suurempi. Nykyinen kalsiumin saantisuositus on 0,8–0,9 grammaa päivässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruoan saanti vaihteli sodan eri aikoina. Pahin vuosi oli 1942 ja seuraavaksi niukin 1945. Vuonna 1946 tilanne oli jo monessa suhteessa parantunut.

Normaalisti ihmisen luu kerää kalsiumia ja muita mineraaleja, toisin sanoen vahvistuu, 20–30 vuoteen asti. Sen jälkeen mineraalit hiljalleen vähenevät. Naisilla kuukautiskiertojen loputtua luukato kiihtyy enemmän kuin miehillä. 80-vuotiaana naiset ovat menettäneet keskimäärin noin puolet luumassastaan ja miehet 25–30 prosenttia. Luukadon eli osteoporoosin kehittymiseen vaikuttaa kaksi tekijää: kuinka suureksi luun massa kehittyy kasvun aikana ja kuinka nopeasti se hajoaa iän myötä.

Ravinnon kalsium vaikuttaa sekä luun muodostumiseen että sen hajoamiseen. Jos saa kalsiumia niukasti kasvun aikana, luumassa ei kehity niin suureksi kuin olisi mahdollista. Tällainen tilanne on yksi myöhemmin kehittyvän osteoporoosin riskitekijä. Näin ollen tavallista niukempi kalsiumin saanti sota-aikana voisi teoriassa olla osteoporoosia lisäävä seikka. Sen vaikutus on luultavasti ollut kuitenkin vähäinen monesta syystä.

Ihmisen kasvuaikaan verrattuna sota-aika oli aika lyhyt ja silloin vain pari vuotta oli varsinaista puutetta. Osalla kansaa ja erityisesti lapsilla kalsiumia tuli luultavasti aivan riittävästi. Sen ajan lapset liikkuivat varmasti paljon enemmän kuin autokyyteihin tottuneet nykyajan vekarat. Runsas liikunta vahvistaa luuta ja on siten vähentänyt niukan kalsiumin haittaa. Luulen että sota-ajan ravinnon vaikutus osteoporoosin riskiin on ollut hyvin pieni tai vaikutusta ei ollut lainkaan. Joka tapauksessa sen aiheuttama riski on paljon pienempi kuin monen muun tekijän, esimerkiksi tupakoinnin.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla