Olen 19-vuotias nuori nainen, ja mieltäni vaivaavat transrasvahappojen mahdolliset haitat. Vältän niitä parhaani mukaan, mutta koko elämän aikana niitä on jossain määrin tullut syötyä. Onko elimistölleni aiheutunut tästä peruuttamatonta vahinkoa? Voiko mahdollisimman käsittelemättömän ravinnon syöminen jatkossa korjata ongelman?

Aluksi pieni kertaus rasvahapoista, joiden laadusta riippuu, ovatko rasvat terveellisiä vai eivät. Kovat eli tyydyttyneet rasvahapot lisäävät veren kolesterolia. Kovia rasvahappoja on paljon eläinperäisessä rasvassa, esimerkiksi voissa kaksi kolmasosaa. Pehmeät eli tyydyttyneet rasvahapot ovat veren kolesterolin kannalta hyviä. Niitä on paljon kasviöljyissä, joista 95 prosenttia voi koostua pehmeistä rasvoista.

Kolmas ryhmä ovat transrasvahapot, joita muodostuu pehmeistä rasvahapoista öljyjä kemiallisesti kovetettaessa. Siksi teollisuuden käyttämissä paisto- ja leivontarasvoissa niitä voi olla 6–16 prosenttia. Sen sijaan pehmeissä kasviöljypohjaisissa margariineissa niitä on vähän, alle prosentti.

Transrasvahappoja syntyy myös luonnossa, lehmän pötsissä, minkä vuoksi maidon, voin ja naudanlihan rasvassa niitä on 3–5 prosenttia.

Transhapot eivät ole mitään varsinaisia myrkkyjä. Niiden vaikutukset ovat suunnilleen samat kuin kovien rasvojen, joita saamme joka päivä ruoasta. Kysymys on määristä, ja kohtuullisia määriä ihminen kestää ilman haittoja.

Äskettäin tehdyn Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan suomalaiset miehet saavat ruoastaan kovia (tyydyttyneitä) rasvahappoja keskimäärin 36 grammaa ja naiset 25 grammaa päivässä. Vastaavat transrasvahappojen määrät ovat miehillä 1,2 ja naisilla 0,9 grammaa. Transhappoja suomalaiset saavat ruoastaan siis varsin vähän, minkä vuoksi niiden merkitys terveydelle on paljon pienempi kuin kovien tyydyttymättömien rasvahappojen.

Suositus on, että kovia rasvoja, transhapot mukaan lukien, olisi ruoassamme alle kymmenen prosenttia kaikesta ruoan energiasta. Tuo kymmenen prosenttia on miehillä keskimäärin noin 25 grammaa ja naisilla noin 18 grammaa, mikä siis katsotaan terveyden kannalta turvalliseksi.

Kirjeen tiedoista päätellen kysyjä todennäköisesti saa transrasvahappoja ruoastaan vielä vähemmän kuin keskiverto suomalainen. Mitään pysyviä haittoja ei varmasti ole tullut aikaisemmista vuosista. Terveydellisistä syistä ei ole tarvetta siirtyä kokonaan käsittelemättömään ruokaan.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Transrasvahappojen haitat?

"Pehmeät eli tyydyttyneet rasvahapot". Tyydyttyneet rasvahapot ovat "kovia". Monityydyttämättömien rasvahappojen (siemenöljyt) puoliintumisaika on noin 600 vuorokautta. "Pehmeillä" rasvoilla on moninaisia haittavaikutuksia, mm. rasvahappojen vapautuminen seerumiin, mitokondriohengityksen tukahduttaminen, vastustuskyvyn heikentäminen. Kolesteroli on välttämätön mm. kilpirauhasen hormonien tuottamisessa ja D-vitamiinin ja sulfaatin muodostamisessa UVB-säteilystä. LDL-kolesterolin partikkelikoko...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.