Ilman makeaa pärjää, mutta sitä kannattaa syödä jonkin verran vaikkapa jälkiruokana, ettei makeanhimo nouse elämää suuremmaksi. Sokeri, hedelmäsokeri, hunaja ja keinotekoiset makeutusaineet kilpailevat aromeillaan ja kaloreillaan.

Kuinka paljon makeaa saa syödä?

Jos syö pullan päivässä eikä muuta makeaa, sokerin määrä pysyy kohtuuden rajoissa. Mikäli juo lasillisen kevytlimsaa, makeutusaineidenkaan terveysriskejä ei tarvitse miettiä. Mutta jos päivän ruoasta neljännes maistuu makealta, on syytä harkita, millä makeuttaa.

Ravitsemussuositusten mukaan enintään kymmenesosa päivän energiasta saisi tulla sokerista.

Se merkitsee 2000 kilokalorin päiväkulutuksella 200 kilokaloria. Tuo makeakiintiö täyttyy piilosokerina, kun nauttii jogurtin, pikkupullan ja rivin suklaata.

Sokeria ei tarvitse lisätä mihinkään, ellei sokerihippusella halua lieventää puolukoiden happamuutta tai korostaa mansikoiden makeutta.

Miten saa makean maun ilman sokeria?

Kun pureskelee pitkään vaikkapa leipää tai perunaa, ne alkavat maistua makealta. Ruokia voi makeuttaa myös banaanilla ja taateleilla. Hunajat ja siirapit antavat makua ja makeutta mutta myös energiaa.

Kahvissa, teessä ja muissa juomissa sokerin voi korvata keinotekoisella makeutusaineella.

Jos leivonnaisissa käyttää parin sokeridesin sijasta lusikallisen makeutusainetta, saa olla tarkkana, ettei makeaa pakoon juostessa tule rasva vastaan. Sokerin korvaa helposti jauhoilla ja rasvalla. Sokerissa on energiaa 4 kilokaloria grammassa. Rasvassa puolet enemmän.

Hiivaleivonnaisiin ei kannata makeutusaineita edes käyttää, sillä pullan kohotessa sokeri käy pois miltei kokonaan.

Marjoissa ja hedelmissä on myös luonnostaan paljon hedelmäsokeria. Hedelmän kuidut hidastavat sen imeytymistä. Jos keinotekoisiin makeutusjauheisiin on lisätty imeytymistä hidastavia kuituja, pakkauksissa on niistä selvät merkinnät.

Hedelmäsokeri vai tavallinen sokeri?

Tavallinen sokeri on halpaa, mutta se on pelkkää hiilihydraattia ilman suojaravintoaineita. Fruktoosia eli hedelmäsokeria pidetään sakkaroosia jalompana sen hitaamman imeytymisen takia, vaikka hedelmäsokerikin on kokonaan hiilihydraattia. Se on myös valkaistu, eikä siinä ole jäljellä kivennäis- ja hivenaineita.

Hedelmäsokeri sopii painoaan tarkkailevalle, sillä se on tavallista sokeria makeampaa, joten sitä tarvitaan 1/3 vähemmän. Amerikkalaiset tutkijat epäilevät, että fruktoosi saattaa kuitenkin edistää rasvan kertymistä elimistöön.

Valkoinen vai ruskea sokeri?

Elintarvikekaupoissa myydään puhdistamatonta, ruskeaa täysruokosokeria,  jossa on jäljellä muun muassa kalsiumia, kaliumia ja rautaa. Se on aromikkaampaa kuin tavallinen sokeri mutta myös miltei 30 kertaa kalliimpaa.

Fariinisokeri ja muscovado-sokeri ovat myös ruskeita, mutta ne on ensin puhdistettu valkoisiksi, minkä jälkeen niihin on lisätty puristamisessa ylijäänyttä melassia. Melassista syntyy myös niiden kosteus ja mallasmainen maku. Melassi – sokeriruo’on maukkain ja terveellisin osa – myydään karjalle rehuksi.

Reilun kaupan luomusokeri on rusehtavaa, luomuviljellystä sokeriruo’osta valmistettua. Se on ensin höyrystetty sokeriruo’osta mehuksi, kiteytetty kuivaksi ja puhdistettu sataprosenttiseksi hiilihydraatiksi.

Ksylitoli vai sorbitoli?

Ksylitoli ja sorbitoli ovat sokerialkoholeja, joissa on puolet vähemmän energiaa kuin tavallisessa sokerissa eli 240 kilokaloria sadassa grammassa.

Ksylitolia saa ostaa ainakin apteekista jauheena, mutta sillä makeuttaminen tulee kalliiksi. Toisaalta ksylitoli suojaa hampaita lyhentämällä happohyökkäystä ja lisäämällä syljen eritystä. Suurina määrinä ksylitoli voi aiheuttaa ilmavaivoja jopa ripulia.

Onko hunaja tai siirappi parempi valinta?

Hunajat ja siirapit ovat makusokereita. Hunajaan lisätään joskus myös keinotekoisia tai luonnollisia aromiaineita, kuten eukalyptusta tai sitruunaa. Muutoin hunajassa on enimmäkseen hedelmäsokeria ja rypälesokeria sekä kymmeniä muita sokereita ja vettä.

Hunajan entsyymit, valkuaiset ja kivennäisaineet säilyvät, mikäli hunajaa ei kuumenneta. Energiaa hunajassa on 334 kilokaloria sadassa grammassa, kun sokereissa on keskimäärin 400 kilokaloria. Sokereista hiilihydraattia on 93–100 prosenttia. Hunajakin on yli 80-prosenttisesti hiilihydraattia.

Siirapit valmistetaan viljasta. Niillä voi helposti makeuttaa ruoat, maustaa kotileivät ja hunajan tavoin vaikka teen. Esimerkiksi leipäsiirapissa on 310 kilokaloria sadassa grammassa ja 76 prosenttia hiilihydraatteja. Viljasiirappeja on vaaleaa, tummaa ja leipäsiirappia. Vaahterasiirappi keitetään vaahteran mahlasta.

Mikä keinomakea kannattaa valita?

Keinomakeat ovat 30–3 000 kertaa tavallista sokeria makeampia, ja niissä voi olla kitkerä tai karvas sivumaku. Paremmuusjärjestykseen keinomakeita on mahdoton laittaa, sillä jokainen valitsee kielenkannalleen sopivimman.

Kalorittomat makeutusaineet eivät oikeasti ole kalorittomia, mutta niitä käytetään ohjeen mukaan niin pieniä määriä, että energiapitoisuudella ei ole merkitystä. Sadassa grammassa keinomakeaa on enimmillään melkein yhtä paljon energiaa kuin sokerissa.

Makeutusaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka on pitkällisten tutkimusten jälkeen hyväksytty elintarvikkeiden lisäaineiksi. Makuaisti tottuu keinomakeiden sivuvivahteisiin ja vaatii yhä makeampaa. Jopa niin, että tavallinen sokeri maistuu miedolta.

Keinomakeutusaineille on määrätty päivän saantisuositus eli ADI-arvo (Acceptable Daily Intake), joka ilmoitetaan milligrammoina painokiloa kohti. Esimerkiksi aspartaamin hyväksyttävä päivänsaanti on 40 mg painokiloa kohden.

On laskettu, että 60 kiloa painava henkilö voi joka päivä juoda aspartaamilla makeutettu juomaa neljä litraa ilman, että ADI-arvo ylittyy. Lapsilla raja tulee vastaan paljon aiemmin.

Vähän energiaa, paljon makeutta

Painonhallintaan tarkoitetut elintarvikkeet on yleensä makeutettu useammalla kuin yhdellä keinotekoisella makeutusaineella.

Suurin vaara saada yliannos keinomakeaa on kevytjuomissa. Aikuisella turvallinen päiväsaanti ylittyy, jos juo yli neljä litraa kevytjuomaa päivässä. Lapsilla rajat tulevat tietysti vastaan aiemmin.

Aspartaamia sisältävissä elintarvikkeissa on oltava varoitus fenyylialaniinin lähteestä. Fenyylialaniini aiheuttaa aivovaurioita harvinaista, perinnöllistä fenyyliketonuriaa sairastaville. Heitä syntyy Suomessa yksi lapsi kahdessa vuodessa.

Aspartaamin lisäksi paljon käytettyjä keinomakeuttajia ovat syklamaatti, sukraloosi ja Asesulfaami-K.

Kun ostaa keinomakeaa, kannattaa olla tarkkana, sillä saman tuotemerkin alla myydään useampia eri keinoaineita. Makeutusjauhe on kokonaan toista ainetta kuin samanmerkkinen tabletti. Tavallisessa ruokakaupassa keinomakeutusaineita ovat Hermesetas, Canderel ja Pirkka-makeutusaineet sekä Makonen, natriumsyklamaattijauhe.

Kevytsokereiksi kutsutaan valmisteita, joissa osa tavallisesta sokerista on korvattu keinomakealla. Niissä on yhtä paljon energiaa kuin tavallisessa sokerissa, mutta niitä tarvitaan vähemmän. Kevytsokereissa ja fruktoosissa ilahduttivat parhaat pakkausmerkinnät myös ikänäköistä.

Mitä sokerin tilalle?

  • Kuumiin juomiin hedelmäsokeri, hunaja, makusiirappi
  • Kylmiin juomiin makeutusaineet
  • Ruokiin banaani, taateli, rusina, viinirypäle, persikka, luumu, omena, mansikka, kiivi, vesimeloni
  • Leivonnaisiin hedelmäsokeri, kuitupitoiset makeutusaineet, taateli, rusina, banaani.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Toppinen Itä-Suomen yliopistosta.

Lue lisää makeanhimosta.

Sokeripommit

  • Sokeroidussa limsassa on 40 sokeripalaa litrassa. Se vastaa 2000 kilokalorin päivittäisestä energiansaanti-suosituksesta neljännestä.
  • Sokeroitua jogurttia on kuusi palaa sokeria purkillisessa.
  • Pienessä suklaapatukassa on seitsemän sokeripalaa. Makeanhimoa voi kokeilla lievittää sokeripaloilla. Parin sokeripalan nautiskelu vie varmasti makeanhimoa paremmin kuin suklaapatukka, jossa on seitsemän palan verran sokeria ja lisäksi kovia rasvoja.
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!