Piilosokeria, piilosuolaa ja piilorasvaa karttavan paras kaveri on tuoteseloste, joka kertoo karun totuuden.

Marinoiduissa broilerisuikaileissa on yllättäen enemmän suolaa kuin makkarassa ja sokeriakin enemmän kuin kaakaojuomassa. Makeiden maissihiutaleiden sokerimäärä ylittää keksin, donitsin ja kakkupohjankin.

Piilosuolaa, piilosokeria ja piilorasvaa karttavan paras kaveri on elintarvikkeen tuoteseloste. Vasta sitä tutkimalla voit varmuudella välttää  yllätykset. Esimerkiksi mysleistä löytyy niin sokeripihejä tuotteita kuin rasva- ja sokeripommejakin. Jos perheen pienokainen kuorruttaa kaikki ruuat sentin kerroksella ketsuppia, hän saa sievoisen määrän niin suolaa kuin sokeriakin. Jos elintarvikkeessa on paljon energiaa, se on yleensä merkki paljosta rasvasta tai sokerista.

Mieltymys makeaan ja suolaiseen makuun juontuu ihmisen historian alkujuurille, jolloin suolainen ja makea olivat merkkejä turvallisesta ruuasta. Vasta nykyajan yltäkylläinen elämä on tehnyt niin suolasta kuin sokeristakin vaarallista. Sama kehitys on tapahtunut myös rasvalle. Ennen rasva oli raskaan työn raatajan kompaktissa muodossa oleva voiman lähde, eikä voita ja rasvaista lihaa ollut kuin harvoin tarjolla. Nyt kovasta rasvasta on tullut suoniin ja vyötärölle kertyvä painolasti.

Karkin sokerikoukussa

Sokerissa on paljon energiaa tiiviissä muodossa. Monissa elintarvikkeissa on piilosokeria eli sokeria, joka ei näy ruuassa kiteinä. Piilosokeria on paljon mehuissa, jogurteissa, jäätelöissä, virvoitusjuomissa, vanukkaissa ja hilloissa.

Karamelleissa sokeri on piilossa kauniin värin ja muodon alla, mutta yhtäkaikki tiedämme niiden olevan melkein silkkaa sokeria. 400 gramman makeispussi sisältää 95 palaa sokeria. Sokeripaloja emme saisi nieltyä tuota määrää, sillä suu tottuu äkkiä yhteen makuun ja puhdas sokeri alkaa ällöttää. Kun eri makuja on samassa pussissa tusina, pussillinen uppoaa helpommin.

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan puhdistetun eli elintarvikkeisiin lisätyn sokerin osuus saisi olla enintään 10 prosenttia päivän energiasta. Jos ihminen kuluttaa päivässä keskimäärin 2000 kilokaloria, lisätyn sokerin osuus saisi olla korkeintaan 50 grammaa, ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläinen Ravitsemusaakkoset Oy:stä laskee.

Tällä hetkellä suomalaiset syövät lisättyä sokeria keskimäärin 90 grammaa. Suurimmat sokerisyöpöt ovat nuoret tytöt ja aikuiset naiset.

Moninainen sokeri

Sokerit ovat hiilihydraatteja. Niihin kuuluvat glukoosi eli rypälesokeri, fruktoosi eli hedelmäsokeri ja galaktoosi. Sokereita ovat myös laktoosi eli maitosokeri, sakkaroosi ja maltoosi. Tavallinen sokeri on sakkaroosia. Se sisältää sekä glukoosia että fruktoosia.

Eri sokerit vaikuttavat verensokeriin eri nopeudella. Fruktoosi vaikuttaa hitaimmin ja tasaisimmin, kun taas glukoosi nostaa verensokerin nopeasti ylös ja yhtä nopeasti alas. Tavallinen sokeri eli sakkaroosi kulkee vaikutukseltaan puolivälissä, ja siksi myös diabeetikkojen ruokavaliossa tavallisen sokerin käyttö on vapautettu.

Luonnon omaa sokeria

- Sokeria on luontaisesti marjoissa ja hedelmissä, Eija Orreveteläinen toteaa. Hedelmät ja marjat sisältävät hedelmäsokeria, mutta myös glukoosia ja sakkaroosia. Esimerkiksi banaanin sokerista puolet on tavallista sokeria sakkaroosia. Sen sijaan esimerkiksi mustikassa ja hillassa sakkaroosia on vain nimeksi.

- Hedelmiä ja marjoja ei niiden sisältämän sokerin takia saa ruveta hyljeksimään, sillä missä muussa elintarvikkeessa sokerit, ravintokuidut, vitamiinit ja kivennäisaineet saisi yhtä maukkaassa paketissa, Orreveteläinen kysyy.

Kun makeannälkä yllättää sokerihiirien kannattaa syödä marjoja ja hedelmiä ja jättää sokeroidut juomat, karkit, leivonnaiset ja pikkuleivät syömättä.

Salakavalasti jogurtissa

Hyvin salakavala tuote on marja- tai hedelmäjogurtti. Yhdessä pikarillisessa jogurttia saattaa olla lisättyä sokeria yli 10 grammaa eli neljä palaa sokeria. Esimerkiksi juotavassa jogurtissa kahdesta desistä kertyy sokeria 17 grammaa.

- Jogurtin tuoteselosteen tutkiminen on sokerin osalta haasteellista, sillä siinä ilmoitetaan vain tuotteen kokonaissokerimäärä, ei erikseen lisättyä sokeria.

Kokonaissokerimäärässä on mukana myös marjojen ja hedelmien oma luontainen sokeri.

Vaikka jogurtista olisi niistetty rasva vähiin, kaloreita on saatu pieneen purkkiin sokerilla. Vertaile siis kalorimäärää tai osta rasvaton maustamaton jogurtti ja mausta se itse marjoilla tai hedelmillä.

Jäätelö sisältää sokerin lisäksi usein myös paljon rasvaa, ja sama pätee suklaaseen. 200 gramman maitosuklaalevyssä on 80 grammaa sokeria ja 66 grammaa rasvaa. Tummassa suklaassa rasvaa ja sokeria on kutakuinkin yhtä paljon kuin maitosuklaassa.

Tee sokeritesti

Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa

Suola on oikea makuasia. Yhtä nopeasti kuin sen makuun tottuu, siitä myös oppii pois, Orreveteläinen vakuuttaa.

Ihmisen fysiologinen suolan tarve on 0,6 grammaa päivässä eli teelusikan kärjellisen verran ruokasuolaa. Yksi teelusikallinen suolaa painaa viisi grammaa. Jo yhdessä lämpimässä ateriassa on 2-4 grammaa suolaa.
Suolan määrän tutkimista tuoteselosteesta vaikeuttaa sen kahdenlainen merkitsemistapa. Suola on natriumkloridia (NaCl). Jos elintarvikkeessa on merkitty vain natriumin (Na) määrä, luku kerrotaan 2,5:llä, jotta saadaan suolan määrän selville.

Suomalaisten suolan määrän haluttaisiin laskea naisilla kuuteen ja miehillä seitsemään grammaan. Tällä hetkellä naiset syövät 7 ja miehet 9 grammaa suolaa joka päivä.

Suolaista leipää

Leipä on yksittäisistä elintarvikkeista suurin suolan lähde.
-  Jo kuudesta leipäviipaleesta 1,3 prosenttista leipää  kertyy 2,3 grammaa suolaa, Orreveteläinen laskee. Jos leivän suolapitoisuus onkin vain 0,7 prosenttia, suolan määrä vähenee liki puoleen.

Hyvä nyrkkisääntö on jättää kaupan hyllyyn leivät, joissa on suolaa yli prosentin. Suolattominta leipää saa leipomalla itse.

Varo maustesekoituksia

Huomaamatta suolaa mättää käyttämällä mausteseoksia, maustekastikkeita, soijakastiketta, sinappia ja ketsuppia. Valmisruoat sisältävät yleensä enemmän suolaa kuin kotiruoka, mutta nykyisin kaupan hyllyssä on vaihtoehtoja myös vähäsuolaisemmista ruuista. Päivittäistä suolakuormaa voi vielä pienentää keittämällä perunan, riisin ja pastan ilman suolaa.

Myös juustojen tuoteselosteet kannattaa tutkia tarkkaan. Esimerkiksi emmental-tyyppisissä juustot ovat vähäsuolaisempia ja suomalaisissa juustoissa on vähemmän suolaa kuin naapurimaassamme Ruotsissa valmistetuissa.

Kuudesta siivusta meetvurstia kertyy 1,3 grammaa suolaa, ja myös yhdestä grillimakkarasta nappaa kuudella suupalalla 1,8 grammaa suolaa.
Orreveteläinen kehottaa tarkastamaan kalasäilykkeiden suolamäärät. Esimerkiksi tonnikalapurkista kertyy 1,8 grammaa suolaa. Elintarvikkeet, joiden nimessä on "suola" kuten suolakeksit, suolapähkinät, suolakurkut, mutta myös oliivit ja esimerkiksi fetajuusto, ovat napostelupöydän herkkujen suolaisimmat.

Tee suolatesti

Rasva piilossa, paitsi vyötäröllä

Rasvagrammassa on yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin samassa määrässä hiilihydraatteja tai proteiineja. Piilorasvaa emme silmin havaitse, se ei ole leivän päältä kaavittavissa tai lihasta pois leikattavissa. Piilorasva on useimmiten kovaa rasvaa ja sitä on upotettu varsinkin leivonnaisiin, pitsaan, juustoihin, makkaroihin ja erilaisiin naposteltaviin kuten esimerkiksi perunalastuihin.

Juo rasvatonta

- Miehet saavat neljänneksen ja naiset viidenneksen syömästään rasvasta liharuuista. Kovaa rasvaa kummatkin saavat eniten rasvaisista maitovalmisteista, Orreveteläinen kertoo.

Maitotuotteissa oikea valinta on rasvaton tai enintään 1,5 prosenttinen tuote. Maitotuotteiden kalsiumin ja hyvät proteiinit saa itselleen myös rasvattomista vaihtoehdoista.

Suomessa 1,5 prosenttista kevytmaitoa käytetään edelleen enemmän kuin rasvatonta maitoa. Ruokajuomaksi kannattaa valita rasvaton maito, sillä litrassa kevytmaitoa juo 15 grammaa rasvaa eli yhden ruokalusikallisen voita.

Nipistä rasvasta

- Rasva on usein halpaa, Orreveteläinen muistuttaa. Esimerkiksi vähärasvainen jauheliha maksaa hieman enemmän, mutta ei sula pannulle.

Leikkeleissä kannattaa suosia täyslihatuotteita, joissa on korkeintaan 4 prosenttia rasvaa. Valitsemalla vähärasvaisen juuston säästää päivässä grammakaupalla kovia rasvoja. Juuston kokonaismäärä kannattaa pitää kuitenkin pienenä, sillä vähärasvaisestakin juustosta kovaa rasvaa kertyy, jos sitä syö parikymmentä siivua päivässä, Orreveteläinen huomauttaa.

Rasvaista kalaa sen sijaan kannattaa suosia, sillä kalassa on sydäntä helliviä hyviä omega-3-rasvahappoja, EPA:a ja DHA:ta reilusti. Kalaa suositellaan nautittavaksi vähintään 2-3 kertaa viikossa.

Pulla on paras

Leivonnaisista viineri- ja murotaikinapohjaiset leivonnaiset ovat piilorasvan keskittymiä. Pullapohjaisessa marjapiirakkapalasessa rasvaa on kolme kertaa vähemmän kuin muropohjaisessa piirakassa. Yksi pieni viineri sisältää rasvaa 25 grammaa. Ison suklaamuffinsin syömisestä saattaa täyttyä puolet koko päivän rasvansaantisuosituksesta.

Sanaa "kevyt" on myös syytä varoa. Esimerkiksi perunalastuja mainostetaan ilmoittamalla niiden sisältävän 30 prosenttia vähemmän rasvaa kuin vastaava tavallinen tuote. Jos tavallisissa sipseissä rasvaa on 30 prosenttia, kevytsipseissä sitä on yhä 20.  
Tee rasvatesti

 
Lue lisää:
Sokeri koukuttaa
Älä tönkkösuolaannu
Rasva - laatu kohdalleen

Sokerisimpia

Naposteltavat  sokeria g/100 g
Kuivattu omena 60,2 g
Rusina 60,1 g
Jogurttirusina 48 g
Kuivattu sekahedelmä 43,9 g

Maustekastikkeet  sokeria g/100 g
Tomaattiketsuppi 19,2 g
Sinappi 14,2 g
Hunaja-omena-viinietikka 8,4 g
Tomaattipyree 7,8 g
Kalaliemikuutio 5 g

Kasvissäilykkeet sokeria g/100 g
Kurkkusalaatti kurkkupikkelssi, kurkkurelissi 29,9 g
Aurinkokuivattu tomaatti öljyssä 17,5 g
Kurpitsasalaatti pikkelssi 16 g
Hillosipulisäilyke 9,5 g
Etikkapunajuuri 6,7 g

Viljatuotteet  sokeria g/100 g
Leivoskeksi 49,7 g
Kauralastu 40,2 g
Suklaakääretorttu kreemitäytteellä 40,1 g
Sokerikakku 37,1 g
Donitsi, sitruunakuorrutus 35 g
Vohvelikeksi 38,9 g
Sokerihuurrettu maissihiutale 38,9 g
Suklaamuro 38,2 g
Fruktoosilla makeutettu keksi 32,2
Muromysli 24,9 g
Mallasleipä, saaristolaisleipä 15,7 g

Maitotuotteet sokeria g/100 g
Suklaakastike 57,2 g
Kinuskikastike 56,7 g
Jäätelöpuikko suklaakuorrute  27 g
Tofujäädyke 25 g
Hillolla maustettu jogurtti 23,4 g
Pasha 22,6 g
Suklaavanukas 17,9 g
Hedelmä-jogurttijuoma 12,5 g
Kaakaojuoma kevytmaitoon 9,9 g

Lihatuotteet sokeria g/100 g
Broileri rintafilee appelsiinikastikkeella 10,3 g
Maksalaatikko, teollinen 9,5 g

Kalatuotteet sokeria g/100 g
Mauste/suolasilli keskiarvo 18 g
Silli valkosipuli- / sinappikastikkeessa 16 g
Mätitahna 12,5 g
Anjovis 9,6 g
Sushi levärulla tuoresuolattu lohi 4,9 g

Suolaisimpia

Naposteltavat  suolaa g/100 g
Maissilastu tacokuori 2,2 g
Juustonaksu 1,8 g
Popcorn 1,5 g
Perunalastu 1,4 g
Suolapähkinä 1 g

Kasvissäilykkeet suolaa g/100 g
Merilevä spirulina 7,9 g
Oliivi 6,1 g
Viinilehti säilötty suolaliemeen 5,6 g
Etikkakurkku 2,6 g

Viljatuotteet suolaa g/100 g
Suolakeksi 2,6 g
Sienipiirakka voitaikinaan 2,2 g
Sokeririnkeli 2 g
Riisi-vehnähiutale muro 2 g
Ruisnäkkileipä 1,85 g
Maissihiutale corn flakes 1,78 g
Hapankorppu 1,7 g
Voileipäkeksi 1,5 g
Riisimuro 1,5 g

Maitotuotteet  suolaa g/100 g
Fetajuusto 25 % 3,6 g
Sinihomejuusto  2,5 g
Valkohomejuusto 16 %  1,8 g
Kermajuusto 30 %  1,5 g
Puolikova juusto 5 %  1,5 g

Lihatuotteet  suolaa g/100 g
Kylmäsavustettu poroleikkele 4,6 g
Meetvursti 3,6 g
Pekoni paistettu 3,4 g
Meetvursti kevyt 3,1 g
Kinkkuleikkele 2,3 g
Marinoitu broilerifilee 2,2 g
Poronlihapyörykkä 2 g
Grillimakkara, juusto 1,9 g

Kalatuotteet suolaa g/100 g
Suolattu silakka 14,6 g
Silli 12,6 g
Anjovis 10,5 g
Kirjolohifilee tuoresuolattu 4 g
Kylmäsavustettu kirjolohifilee 3,5 g
Paistettu muikku 2,4 g
Savustettu silakka 2,1 g

Maustekastikkeet
Kanaliemikuutio 51 g / 7,6 g
Lihaliemijauhe 48 g / 7,2 g
Kasvisliemikuutio  45 g /6,8 g
Kalaliemikuutio 41 g / 6,1 g
Lihaliemijauhe vähäsuolainen 33 g / 4,9 g
Soijakastike  15 g / 2,2 g
Sinappi 3 g / 0,45 g
Tomaattiketsuppi  2,6 g / 0,39 g

Rasvaisimpia

Naposteltavat rasvaa g/100 g
Saksanpähkinä 65,2 g
Kookoshiutale 64,5 g
Hasselpähkinä 61 g
Seesaminsiemen kuorineen 58 g
Manteli 54 g
Suolapähkinä 49,8 g
Auringonkukansiemen 49,5 g
Cashewpähkinä 46,3 g
Maapähkinä 43 g
Kokonainen pellavansiemen 41,9 g

Maustekastikkeet rasvaa g/100 g
Grillauskastike 62,2 g
Kermakastike salaatinkastike 31,7 g
Kanaliemikuutio 26 g
Kasvisliemikuutio 23,5 g
Lihaliemijauhe 21 g

Kasvissäilykkeet rasvaa g/100 g
Oliivi 20 g
Soijapapu 17,7 g
Aurinkokuivattu tomaatti 14,1 g

Viljatuotteet rasvaa g/100 g
Muropikkuleipä 34,2 g
Munariisipasteija voitaikina 34,1 g
Muffini, gluteeniton  29,7 g
Vohvelikeksi suklaakuorrute 29,5 g
Tippaleipä 27,6 g
Murokakku 26,8
Donitsi 22,7 g
Wienerleipä 21,8 g
Lihavoileipäkakku 21,6 g
Kalavoileipäkakku 20,8 g
Mysli, muromysli 14 g
Patonki valkosipuli/yrttivoi 12 g
Kaurasämpylä 8,2 g

Maitotuotteet   rasvaa g/100 g
Valkohomejuusto  44,8 g
Tuorejuusto 40,8 g
Cheddar 34,4 g
Kermajuusto 32 g
Gouda 31 g
Sulatejuusto 31 g
Sinihomejuusto 29 g
Fetajusto, vuohenmaito, öljyssä 28,7 g
Kerma 38 g
Vispikerma kevyt 27 g
Pasha 26,5 g
Marja-/hedelmäjogurtti 7 g
Bulgarian jogurtti 3,9 g

Lihatuotteet  rasvaa g/100 g
Paistettu pekoni 50,7 g
Paistettu porsaankylki 49,8 g
Meetvursti 37,6 g
Paistettu kananmunan keltuainen 31,8 g
Sianlihasuikale, marinoitu, paistettu öljyssä 31,4 g
Naudanlihasuikale, marinoitu, paistettu öljyssä 28,5 g
Grillimakkara, juusto, lihaisa 21,8 g
Salamipizza 14,6 g

Kalatuotteet rasvaa g/100 g
Valkosipulietana 49,1 g
Savustettu nahkiainen 33 g
Mätitahna 30 g
Lohi öljyssä 22,8 g
Silli valkosipuli- / sinappikastikkeessa 22,5 g
Smetanalohi 22,9 g
Lohi, leivitetty, paistettu 18,7 g
Kalapuikko leivitetty, pannulla paistettu 15,9 g

Lähde : Elintarvikkeiden koostumustietopankki

Vierailija

Piilopahikset pois lautaselta

Jep, rasvaa ei todellakaan tarvitse yhtään välttää, jos syö hiilaritietoisesti ja jättää viljat, nuo salakavalat lihottajat pois. Riittävä rasva pitää nälkääkin paljon paremmin, jolloin annoskoot on helppo pitää kohtuullisina, kuin muut makroravinteet, etenkin yhdessä proteiinin kanssa. Rasvan välttely johtaa etenkin monella naisella hormonitoiminnan epätasapainoon ja lisää ahmimisriskiä, ahminnan kohdistuessa juuri sokeriin ja gluteenia sisältäviin leivonnaisiin. Vähärasvaisuuden ohella myös...
Lue kommentti
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!