Aamiaiseen kannattaa lisätä muna tai jogurtti, niin nälkä pysyy kauemmin poissa. Lisää kuitenkin proteiinia maltilla, sillä lika proteiini on vain liikaa energiaa, joka hankaloittaa painonhallintaa.

Osaamme jo jakaa hiilihydraatit hyviin ja vähemmän hyviin niiden imeytymisnopeuden ja kuitupitoisuuden perusteella. Innokkaimmat tähyävät jo kohti proteiineja: onko sen oltava maitoa, tofua vai talouskyljystä?
Proteiini on kehon rakennusaine. Lounaaksi popsitun lohileikkeen proteiinit pilkkoutuvat suolistossa aminohapoiksi, jotka keho sitten käyttää kudosten rakentamiseen ja elintoimintoja säätelevien entsyymien rakennusaineiksi.

Ravitsemustutkija Patrik Borg ei kuitenkaan lähde rakentamaan proteiinirintamalle jyrkkiä vastakkainasetteluja.

– Proteiineja ei oikeastaan voi jaotella terveellisiin ja vähemmän terveellisiin. Mutta proteiineja voi jakaa niihin, jotka ovat sataprosenttisesti käytettävissä lihasten rakennusaineiksi ja niihin, joiden aminohappokoostumus on heikompi eikä elimistö käytä niitä heti. Mutta pitkän ajan kuluessa tämäkään jako ei enää päde, Borg sanoo.

Näitä nopeimpia proteiininlähteitä ovat eläinproteiini ja soijaproteiini. Siis liha, kala, muna, kana, maitotuotteet ja esimerkiksi soijarouhe, soijamaito ja -jogurtti sekä tofu. Niissä on valmiiksi kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja.
Viljan ja kasvisten sisältämä proteiini kuuluu puolestaan siihen hitaammin käytettävään joukkoon.

Syö jokaisella aterialla

Patrik Borgin mukaan proteiinia olisi hyvä saada päivän jokaisella aterialla. Painonpudottajan olisi hyvä pyrkiä syömään proteiinia gramma per painokilo.
Grammoja ei kuitenkaan tarvitse alkaa laskea. Tarvittavan määrän saa Borgin mukaan taatusti kasaan syömällä päivässä kaksi kunnon ateriaa ja lisäämällä välipaloihin jonkin proteiinia sisältävän osan.

Myös lautasmalli auttaa proteiinitietoista ruokailijaa: sen mittasuhteet takaavat, että proteiinia saa riittävästi.

– Eli lautasesta neljäsosa täytetään lihalla, kalalla, kanalla tai vastaavilla kasviperäisillä proteiineilla, Borg sanoo.

Maitoon keitetty aamupuuro on parempi vaihtoehto kuin veteen keitetty. Vesipuurosta saa sitä paitsi kovin vähän energiaa.
– Mutta jos keittää puuron veteen, voi syödä lisäksi kananmunan tai jogurtin, Borg vinkkaa.

Välipalavoileipä puolestaan kaipaa päälleen leikkelettä tai juustoa ja omena kyytipojaksi maitolasillisen.

Mutta ei proteiinin saannista kannata hankkia harmaita hiuksia. Iltapäivän kiirebanaanin kylkeen ei tarvitse väkisin ujuttaa jogurttia tai leikkelenippua, jos päivän pääateriat ovat monipuolisia.

Lisää kylläisyydentunnetta

Syötyäsi proteiinia sisältäneen aterian tunnet olosi kylläisemmäksi kuin hiilihydraatti- tai rasvapitoisen ruokailun jälkeen. Tämä johtuu siitä, että proteiinin vaikutuksesta elimistössä erittyy runsaasti kylläisyyttä sääteleviä hormoneja.

– Tämä näkyy myös niin, että verensokeri pysyy tasaisena, Borg sanoo.
Riittävä proteiinin saanti suojaa lihasmassaa laihdutuksen aikana. Samalla kehon perusaineenvaihdunta ja energiankulutus hyrräävät tehokkaasti. Lisäksi proteiinia käsitellessään elimistösi kuluttaa runsaasti energiaa.

Jos laihduttaja ei saa tarpeeksi proteiinia, keho alkaa käyttää lihaskudosta energiaksi ja lihasmassan osuus kehossa pienenee. Laihduttajan ja painonhallitsijan ei tarvitse hermoilla siitä, millaista proteiinia saa. Pääasia on, että proteiinia tulee päivässä syötyä jokaisella aterialla.

Ja tietysti kannattaa valita vähärasvaisia ja vähemmän sokeria sisältäviä proteiininlähteitä rasvatiristysten sijasta.

Kasvissyöjälle palkokasveja

Patrik Borg pitää kasvisruokavaliota aivan hyvänä valintana. Kasviproteiineista puuttuu kuitenkin aina yksi tai useampi keholle välttämätön aminohappo. Siksi kasvissyöjän tulee pitää huolta, että todella käyttää erilaisia soija- ja paputuotteita, täysjyväviljoja ja pähkinöitä.

Monipuolisissa kasvisruokavalioissa proteiinien laatu ei olekaan mikään ongelma, koska erilaiset kasviproteiinit täydentävät toistensa aminohappokoostumusta.

Pääasia on, että ei ryhdy kasvissyöjäksi niin, että vain jättää lihan pois ja kauhoo lautaselle pelkästään leipää ja makaronia. Jos taas käyttää myös maitotuotteita tai kanamunia, proteiinin tarve täyttyy helposti ilman lihaakin. Proteiinin näkökulmasta ei oikeastaan ole väliä, onko sekaravinnon syöjä vai ei. Proteiininsa voi saada vaikka pelkästään maito- tai soijatuotteista.

Mikä on liikaa?

Proteiinin saantimääristä käydään välillä myrskyisää keskustelua. Hollantilaistutkimuksen mukaan paljon proteiinia sisältävä ruokavalio voi lisätä riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Erityisen syntisiä tässä olivat lihan ja maidon proteiinit.

Diabetes Care -lehdessä tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan sairastumisen vaara oli suuri silloin, jos proteiinit alkoivat syrjäyttää lautasella hiilihydraatteja ja rasvaa.

Patrik Borg ei vielä tämän perusteella alkaisi syyttää proteiineja diabetesvaaran aiheuttamisesta.

– En usko, että tavallisesti syöden proteiinia voisi saada liikaa, hän sanoo.
Voisimme Borgin mukaan pikemminkin syödä vähän enemmänkin proteiinia, niin kauan kuin se ei ala kohtuuttomasti syrjäyttää hiilihydraatteja tai rasvaa.

– Esimerkiksi metsästäjä-keräilijät saivat enemmän proteiinia kuin ihmiset nykyään saavat. Ihmiset söivät tuhansia vuosia tällä tavalla. Ehkä se olisi meille luontaista, Borg pohtii.

Hyvä katto päivittäiselle proteiinin saannille olisi Borgin mielestä kaksi grammaa per painokilo. Normaalilla syömisellä ei oikeastaan pystykään menemään tämän yli.

Jos proteiinista alkaisi tulla puolet päivän energiasta, alkaisi sen aineenvaihduntatuotteena syntyä liikaa ammoniakkia, joka kuormittaa munuaisia. Mutta tällaisia tapauksia Borg tuntee lähinnä vakavasti syömishäiriöisistä.

Sitä paitsi armoton jauheliha-raejuusto-munanvalkuaistankkaus voi johtaa siihen, että keho ottaa proteiineista sen minkä tarvitsee ja loppu energia jämähtää vyötärölle.

Proteiinin käytön lisäämiseen liittyy myös eettisiä pulmia, kun tutkijat kiistelevät lihan- ja siipikarjantuotannon ympäristövaikutuksista: aiheutuuko niistä vain hitunen, viidesosa vai yli puolet maailman kasvihuonekaasupäästöistä?

Joka tapauksessa hyvät proteiininlähteet eivät ole välttämättä kaikkien saatavilla.
– Proteiini on se kallis ruoka-aine, josta tulee vielä pulaa, Borg arvelee.

Ylivoimainen heraproteiini?

Maidossa on kahdentyyppistä proteiinia: kaseiineja ja heraproteiineja. Moni urheilija tankkaakin ravintolisiä, jotka on tehty herasta erotetusta proteiineista. Tästä uskotaan olevan hyötyä lihasten aineenvaihdunnassa ja pyrittäessä kohti kiinteämpää kroppaa.

Heraproteiinin hyödyistä on jonkin verran tutkimusnäyttöä. Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan heraproteiinilisän nauttiminen kahdesti viikossa ennen ja jälkeen voimaharjoituksen pani lihakset kasvamaan aiempaa tehokkaammin.

Kanadalaistutkijat puolestaan ovat havainneet, että heraproteiini stimuloi lihasten proteiinisynteesiä eli valkuaisaineiden muodostumista soluissa tehokkaammin kuin esimerkiksi soija tai kaseiini.

Patrik Borgin mielestä tavallisen kuntoilijan tai painonhallitsijan ei kuitenkaan tämän takia tarvitse juosta lisäravinnekaupoille.

– Heraproteiini on hyvälaatuista proteiinia ja siitä voi olla pientä hyötyä joissakin urheilutilanteissa. Mutta ei sitä silti voi sanoa superproteiiniksi verrattua muihin. Toisissa tutkimuksissa heraproteiinissa on nähty hyötyjä ja toisissa ei, Borg toteaa.

Ja helpoiten tämänkin proteiinin saa ihan tavallisesta maidosta.
 

Lue lisää
Hyvää rasvaa tarvitaan
Proteiineja sopivasti
Vaihda hiilarit parempiin
Asiantuntijan neuvot: näin hillitset iltasyöpöttelyä

 

Paljon proteiinia

Soijarouhe

Ateriankorvikkeet

Maitojauhe

Soijajauho

Kalkkunan rintafilee

Soijapapu

Broileri

Vasikanpaisti

Juusto

Jauheliha

Naudanliha

Poronliha

Kokolihaleikkele

Vehnänalkio  

Porsaanliha

Riistaliha

Anjovis  

Maksa

Lampaanliha

Tonnikala

Seesaminsiemen

Lähde fineli.fi

”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”
”Aina peilin ohi kävellessä oli pakko tarkistaa, onko maha piilossa ja näytänkö läskiltä. Nyt tiedän näyttäväni hyvältä.”

Kun painaa 116 kiloa eikä jaksa oikein edes kävellä, on vaikea olla energinen ja iloinen. Eveliina Nurmi, 26, laihdutti 40 kiloa ja koko elämä muuttui.

Laihduttamisessa ei ole kyse isoista asioista, vaan monista pienistä. Sellaisista kuten kyykky. Tai farkut. Eveliina Nurmi, 28, muistaa ikuisesti päivän, johon nuo molemmat kuuluivat. Silloin hän kiskoi ensimmäistä kertaa koskaan päälleen oikeat farkut.

– Ne mahtuivat, se oli mahtavaa! Pääsin niissä vielä kyykkyynkin. Ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan onnistuvani.

Farkkuja ei Eveliinan vaatekaapissa ollut, koska niitä ei ollut ollut missään muuallakaan, yhdessäkään kaupassa hänen koossaan.

Lihava nuoresta asti

Eveliina Nurmi oli tottunut olemaan lihava. Hän oli ollut lihava lapsena ja hän oli ollut lihava nuorena. 19-vuotiaana painoa oli jo 116 kiloa. Hän oli kyllä paljon muutakin: esimerkiksi räväkkä, sosiaalinen ja puhelias, mutta ne ominaisuudet jäivät usein piiloon läskien alle.

Kilot olivat kertyneet hissuksiin. Syitä oli monia. Nuorena omaksutut ruokailutottumukset eivät olleet niitä terveellisimpiä, sillä epäterveelliset ruoat ja herkkuttelu maistuivat kavereiden kanssa. Koulukiusatuksi joutuminen koko peruskoulun ajaksi puolestaan johti siihen, ettei salille saati jumppatunnille olisi edes rohjennut lähteä.

– Olin lapsesta lähtien peiliin katsoessani hävennyt sitä, mitä näen.

Kyllä hän oli yrittänyt laihduttaa. Tämän tästä alkoi uusi dieetti, sitten toinen. Aina ne loppuivat parin päivän päästä, tuloksetta totta kai – ei Eveliina itsekään uskonut, että onnistuisi.

Lopulta niin kuitenkin kävi: lähes 40 kiloa on tipotiessään. Eveliinan itsetunto on noussut, olo tuntuu tasapainoiselta ja oma keho siltä, miltä pitääkin.

Iso kriisi herätti

Nurinkurista kyllä, isoon onnistumiseen tarvittiin iso kriisi. Se sai alkunsa keväällä 2010. Eveliina oli juuri saanut esikoistyttärensä Edithin ja painoi 110 kiloa. Laitokselta kotiuduttaessa ei alkanutkaan ihana vauva-arki, vaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ensimmäisistä kuukausista Eveliina ei muista juuri mitään vain sen, että kaikki oli mustaa ja lapsi tuntui vieraalta.

– Kävin niin pohjalla, että en osannut nähdä elämässä mitään hyvää. Olin äiti vain velvollisuudesta. Oma äiti tuli onneksi avuksi: soitteli ja kyläili päivittäin, teki kauppaostokset ja hoiti vauvaa mustimpina hetkinä, kun Eveliina ei siihen kerta kaikkiaan kyennyt.

Kun lapsen syntymästä oli kahdeksan viikkoa, Eveliina jäi yksi. Mies lähti, noin vain. Yksinhuoltajaksi päätyminen oli iso pettymys. Olisi ollut helpompaa ja turvallisempaa opetella vanhemmuutta kahdestaan sen sijaan, että joutuikin itse vastuuseen kaikesta.

– En olisi halunnut eroa, mutta raskaus oli yllätys: olimme seurustelleet vain kaksi kuukautta, kun testi näytti plussaa.

Ero pahensi synnytysmasennusta, ja lääkärin määräyksestä Eveliina aloitti lääkityksen. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä masennuslääkkeet turruttivat tunteet kokonaan, mikä tuntui kyyneliäkin kamalammalta.

Elämä omiin käsiin

Mistä toipuminen sitten sai alkunsa? Eveliina miettii, ei osaa sanoa varmaksi. Kenties käänne parempaan oli kesäilta, jolloin Eveliina istui parvekkeellaan ja oivalsi, että elämä ei voi jatkua näin, jatkuvassa melankoliassa. Piti nousta sen yläpuolelle, itse.

– Ulkona oli kaunista ja lämmintä. Siinä hetkessä päätin, että nyt tämä itkeminen saa loppua! Ymmärsin, että minun on itse laitettava elämäni kuntoon.

Tavoitteeseen kuului iso painonpudotus: 45 kiloa pois. Vasta silloin Eveliina olisi painoltaan normaali. Miten hyvältä jo se sanakin kuulosti, läskin sijaan!–

– Kun aloin rakastaa itseäni, tulivat myös rakkauden tunteet lastani kohtaan.

Paino tippui vauhdilla

Alkoi tiukka ruokaremontti. Eveliina osti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovan kirja ja etsi tietoa karppauksesta. Ohjeiden innoittamana hän karsi lautaseltaan leivän, riisin ja perunan. Aamumurot vaihtuivat munakkaaseen, lounaspasta salaattiin tai keittoon. Maitotuotteitakaan hän ei juuri käyttänyt, mutta proteiinia tuli yllin kyllin lihasta, kanasta ja kalasta.

Paino alkoi tippua vauhdilla. Ensimmäisenä kahtena kuukautena lähti kymmenen kiloa, samana syksynä vielä toiset kymmenen. Tulokset motivoivat niin paljon, ettei ruokavaliosta tehnyt mielikään lipsua.

Eveliinan etuna oli, että laihduttajan tavallinen kompastuskivi, oheissyöminen, ei kuulunut hänen paheisiinsa. Jos hän vaikka katsoi telkkaria, hän katsoi telkkaria eikä napostellut samalla.

– En ole mässyttäjä. Kilot ovat tulleet ihan sillä, että olen tehnyt hyvää ruokaa ja syönyt sitä liikaa.

Samaa taktiikkaa noudattaen kilot myös lähtivät, nimittäin annoskokoja pienentämällä. Usein lautasen kuitenkin saattoi täyttää vaikka piripintaan, kun valitsi terveellistä, kuten kasviksia ja kalaa. Nälästä Eveliina ei koskaan kärsinyt, kiireestä kyllä joskus. Arki pienen vauvan kanssa oli sellaista, että joinain päivinä ei ehtinyt tai muistanut syödä itse lainkaan.

Tavoitefarkut kaapiin

Ja sitten, yhtenä päivänä, Eveliina osti farkut. Piti niitä ensin kaapissa, otti välillä ulos, ei sovittanut. Sillä ne olivat tavoitefarkut.

– Jokaisella laihduttajalla pitää olla sellaiset! Eveliina nauraa.

Kohta housut jo sopivat. Seuraavaksi Eveliina hankki kaksi kokoa pienemmät farkut. Niiden kanssa olikin jo vähän työläämpää. Loppusuorasta tuli kehon ja mielen kamppailu.

– Tie 75 kilosta alaspäin oli tuskallinen, paino junnasi paikoillaan pitkään. Totta kai se turhautti, olisi ollut helppo murtua ja lopettaa. Tiesin kuitenkin, että kyllä se paino vielä tippuu.

Vain puolentoista vuoden päästä vaaka näytti seitsemääkymmentä. Kaikki ylimääräiset 40 kiloa olivat kadonneet.

Vaaka on vihollinen

Usein painonpudotuksen ongelma on, että vaikka kilot lähtisivätkin, ne palaavat. Keho pyrkii takaisin siihen olotilaan, jossa se on tottunut olemaan. Jos painon onnistuu pitämään tavoitteessaan, tietää tehneensä asioita oikein.

Eveliinan paino pysyi vakaasti 70 kilossa miltei kaksi vuotta.

Kun ensimmäinen takapakki sitten tuli, se oli oikeastaan toivottu: Eveliina alkoi odottaa lasta. Hänellä oli uusi kumppani ja hyvä parisuhde, raskaus oli toivottu.

Raskausaikana ruokavalio kuitenkin repsahti. Teki mieli milloin mitäkin, ja herkutteluhetket kotisohvalla toivat 30 lisäkiloa. Kun Uuno syntyi marraskuussa 2013 ja perhe kotiutui sairaalasta, Eveliinan paino huiteli sadassa. Laihdutusurakka piti käynnistää miltei nollasta. Tällä kertaa Eveliina päätti aloittaa myös liikunnan, sillä lihaksiakin olisi hyvä saada.

Hän liittyi kuntokeskuksen jäseneksi, teetätti itselleen saliohjelman ja palkkasi personal trainerin. Säännöllinen tupakointi loppui, jotta urheilu sujuisi paremmin. Kuntovalmentajan suosituksesta Eveliina kokeili myös kehonkoostumusmittausta ja järkyttyi tuloksista.

– Luvut olivat aivan kauheat: rasvaprosenttini oli 48 ja lihasprosentti alle 30. Ei ihme, etten keväällä vielä jaksanut mitään!

Liikuntaan tottumattomalle ensimmäiset treeniviikot olivat tuskaa: pienimmästäkin ponnistuksesta hengästyi ja kuntoilun jälkeen lihaksia särki. Aiempi onnistuminen auttoi kuitenkin uskomaan, että ennen pitkää tuloksia tulee. Etenemistään Eveliina seurasi mittanauhan ja peilin avulla.

– Lupasin itselleni, etten mene vaa’alle, sillä se on laihduttajan vihollinen! Sillä jos treenaa, paino voi nousta.

Liikkuja saa syödä

Painon sijaan nousi kunto, ja sen mukana itseluottamus ja ilo omasta kehosta. Ykskaks jaksoikin ylämäet puuskuttamatta. Lihakset alkoivat erottua läskikerrosten läpi. Olo oli pirteämpi, sillä liikunta takasi paremmat unet.

Ja jotta jaksoi liikkua, oli syötävä terveellisesti. Ruokavalio meni remonttiin. Eveliinan taikasana oli sama kuin aiemminkin: vähähiilihydraattisuus. Hän koosti ateriat niin, että ravinnosta 60 prosenttia oli kasviksia, loput kalaa, kanaa, lihaa ja munaa. Rasvoja hän ei karsastanut, mutta maitotuotteita kului maltillisesti, lähinnä leivontaan tai ruoanlaittoon. Eineksiä ei ostettu, vaan se vanhempi, joka milloinkin ehti, kokkasi koko perheelle.

–Juureksista ja kasviksista saa helposti maukasta ja terveellistä ruokaa. Ja kun syö paljon vihreää, kuten kaaleja, kurkkua, salaatteja ja avokadoa, ei tarvitse miettiä määriä.

Syksyllä Eveliina kävi uudestaan kehonkoostumismittauksessa. Luvut olivat kääntyneet nurin niskoin: rasvaprosentti oli 35 ja lihasprosentti 46. Saavutus oli huima ja kertoi karistettuja kilojakin kirkkaammin, että tehty työ ei ollut mennyt hukkaan. Lihasmassan nopeasta kasvustakin seurasi pelkkää hyvää: Eveliina kulutti aiempaa enemmän kaloreita.

– Vaikka olisin lopettanut urheilun ja vain levännyt laakereillani, olisin laihtunut, sillä lepokulutukseni on kasvanut. Se oli ennen 800 kilokaloria päivässä, nykyään 1 700.

Sporttaamista ja läsäpäiviä

Tällä hetkellä Eveliina odottaa kolmatta lastaan, jonka odotetaan syntyvän toukokuussa. Raskauskiloja on kertynyt jonkin verran, mutta niistäkin päästään eroon ja niistä pyritään pysymään erossa jo hyväksi todetuilla metodeilla.

Eveliina uskoo, että pirteyden syynä on ravinto. Kun ei syö höttöhiilareita, verensokeri ei heilahtele ja tee oloa uupuneeksi. Myös arki rullaa paremmin, sillä lasten kanssa leikkimiseen on aiempaa enemmän virtaa.

– Vaikka halusin aiemminkin tehdä asioita, en jaksanut enkä pystynyt, kilot olivat tiellä. Lihavana myös hävetti syödä julkisesti. Ajattelin, että kaikki katsovat, kun paksu syö, vaikka lautasella olisi ollut salaattia.

Nykyään Eveliinan suhde ruokaan on normaali. Ystävien kanssa kahvilaan mentäessä hän tilaa juustokakkua, jos siltä tuntuu. Kotona kokataan toisinaan herkkuja, jotka ovat kieltolistalla arkena. Hemmotteluhetkille on termikin: läsäpäivä.

– Kun meillä on läsäpäivä, syömme koko perhe pastaa tai pitsaa vaikka aamusta iltaan. Seuraava päivä sulatellaan, sitten jatkamme normaalia liikkuvaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kuuntele nälkääsi, syö mitä haluat ja nautiskele ilman tunnontuskia – tässä avaimia painonhallintaan.

Ravitsemustieteilijä Patrik Borg vakuuttaa uudessa kirjassaan Tunne nälkä!, että syömällä omien tuntemusten mukaan saavuttaa parhaiten tuloksia.

Kyse ei ole uudesta ruokavaliosta vaan paluusta normaaliin ruokasuhteeseen, joka on vielä lapselle luontaista.

Olennaista on koko elämisen tapa. Riittävä unen määrä, liikunta ja stressinhallinta ovat vahvasti sidoksissa siihen, että pystyy syömään kohtuullisesti nälkäänsä ja kylläisyyttään kuunnellen.

Muutos vie aikaa ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

On muistettava, että myös huonot päivät ja jopa viikot kuuluvat muutosprosessiin.

Intuitiivisen syömisen opettelussa on neljä eri vaihetta

  1. Kohenna näläntunteeseen vaikuttavia elintapojasi eli lisää unta ja liikuntaa, vähemmän stressiä.
  2. Syö terveellisesti oikealla ateriarytmillä nälkää ja kylläisyyttä kunnioittaen.
  3. Opettele syömään kaikenlaista ruokaa sallivasti ja ilman jännitteitä.
  4. Päätä itse mitä syöt, niin vahvistat syömisminääsi ja vapaudut ulkoisista paineista.

Muista, että muutos vie aikaa, ja aluksi paino saattaa heilahdella suuntaan tai toiseen.

Oivalluksia muutostyöhön

  •  Syö juuri sen verran kuin sillä hetkellä tunnut tarvitsevasi.
  •  Syö järkevästi ainakin 20 päivää kuukaudessa.
  •  Ateriarytmi on oikea, jos tunnet kovaa nälkää vain harvoin.
  •  Syö riittävästi, vähintään 1800 kaloria päivässä.
  •  Vähennä vaa’an käyttöä.

Kurkista myös Hyvän terveyden onnistuneen laihdutuksen oppaaseen Kilot veks!