Kesällä pelataan rantalentopalloa, heitetään liitokiekkoa, harjoitellaan käsilläkävelyä ja sitten kirmataan vesileikkeihin. Kuka ehtii ensin!
Nautinto rannalla alkaa siitä sekunnista, kun vapautat varpaat kengistä. Mikä ihanuus onkaan haritella varpaita, tuuletella jalkateriä ja vetreyttää jalkapohjia kävelemällä hiekalla, nurmikolla ja vedessä.
Rentouttavaa vaikutusta voi tehostaa jalkajumpalla: Koukista ja ojenna nilkkaa, kipristä ja harita varpaita. Kävele vuoroin päkiöillä ja kantapäillä, poimi varpailla nurmikolta tai hiekasta kiviä, kaiva vedenrajassa varpailla hiekkaa.
Vedessä on taikaa
Vesi on taianomainen ja riemastuttava elementti, koska se vastustaa, tukee ja kannattelee. Yksi vetää kroolia vesipetona, toinen kelluu nautinnokseen. Miehet sukeltavat kilpaa laiturinnokasta, naisista syntyy pian piiri, joka harjoittaa pystykelluntaa ja pulisee.
Elämysten lisäksi vesiliikunta antaa voimaa ja kuntoa. Vedestä nauttien voimme vahvistaa hengitys-, verenkierto-, tuki- ja liikuntaelimistöä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Veden noste vähentää painon tunnetta, veden vastus lisää liikunnan tehoa ja veden tiheys tukee liikkeitä. Vesiliikunta sopii myös nivelvaivoja poteville, koska veden noste tukee ja säästää niveliä. Järvijumpassa ei tarvitse osata uida eikä kastaa päätä veteen.
Tehokkainta ja mukavinta on jumpata noin rinnan syvyydessä. Yksin tai kaverin kanssa voit kehittää oman ohjelman tai käyttää talvella vesijumpassa opittuja liikkeitä jaloille, käsille, selälle ja vatsalle: hyppyjä, jalkojen nostoja, potkuja, jalkojen vientiä eteen ja taakse, vartalon kiertoja ja venytyksiä. Tukea voi ottaa laiturista.
Pystyasennossa veden vastus on suurempi kuin vaaka-asennossa, joten vedessä juokseminen ja vesivoimistelu voivat olla uimista tehokkaampaa kuntoilua.
Hölkällä järvessä
Vesikävelyssä toteutuvat kaikki vesiliikunnan hyvät puolet. Kävele vähintään vyötärön syvyydessä niin, että jalat ylettyvät pohjaan, ja ota askelia tai hyppyjä. Voit kävellä myös jalat suorina ja varpaillaan.
Järvihölkkä on tehokas vesiliikuntalaji. Luonnonvesissä voi hölkätä sekin, jonka nivelet eivät kestä kuivalla maalla juoksemista. Järvihölkkätreeni tehdään niin syvällä, että jalat eivät kosketa pohjaa. Apuna käytetään vyötärölle sidottavaa vesivyötä, joka kelluttaa niin, että vedessä voi juosta pystyasennossa. Eteenpäin pääsee jalkojen hölkkäliikkeillä ja käsivedoilla. Vauhdin voi säädellä sellaiseksi, ettei tule kylmä. Lihakset tuottavat lämpöä, jos liiketempo on tarpeeksi nopea.
Vesivyö ympärillä voi myös voimistella ja kävellä, ja sitä voi käyttää talvella vesijuoksussa uimahallissa. Vesivöitä on kaikenkokoisille vauvoista lähtien.
Vesi haastaa leikkimään
Vesi suorastaan haastaa leikkimään. Nauru irtoaa heti, kun vedessä yrittää juosta hippaa. Vedessä oppii nopeasti uusia taitoja. Niitä ovat myös temput, kuten käsillä seisonta ja kävely, kuperkeikat eteen- ja taaksepäin, hypyt ja sukeltelu laiturilta. Ala temppuilla kuitenkin vasta sitten, kun olet tarkistanut pohjan, veden syvyyden ja mahdolliset kivet ja rojun.
Metrin syvyys riittää, kun hyppäät vedenpinnan tasosta liukuun, kolmen metrin syvyys tarvitaan, jos hyppäät metrin ponnahduslaudalta pää edellä. Edellisen hyppääjän pitää ehtiä kunnolla alta pois ennen seuraavan tuloa.
Käsillä seisonta on helpointa vyötärön syvyisessä vedessä. Kaveri voi antaa tyylipisteitä. Kuperkeikkaan lähtiessä leuka painetaan rintaan ja hypätään kierähdykseen eteenpäin pohjaa kohti. Polvet ovat koukussa rintaa vasten ja käsillä työnnetään vettä niin, että vartalo pyörähtää kerässä ympäri.
Lämmittele välillä
Luonnonvetemme ovat kesäuintikaudella 15–25-asteisia. Se, joka ui paljon, karaistuu, eikä palele viileässäkään vedessä. Se, joka ui kerran kesässä, arkailee mennä lämpimäänkin veteen.
Kun kehon lämpötila laskee, lihakset jäykistyvät ja koordinaatio heikkenee, joten välillä kannattaa mennä rannalle lämmittelemään ja syömään eväitä.
Kunnon eväillä jaksaa peuhata monta tuntia. Ota rannalle voileipiä, salaattia ja runsaasti juotavaa: kahvia tai teetä termospulloon, vettä ja mehua. Juo pelatessa vähintään litra tunnissa.
Rannan parhaat leikit ja pelit
Vesimyllyssä pyöritään piirissä niin, että pyörijöiden keskelle syntyy pyörre. Piirissä kävellään kädet käsissä ja vauhtia kiihdytetään juoksuun asti. Sovitusta merkistä vaihdetaan suuntaa vastavirtaan.
Hauki ja pikkukalat -leikissä hauki pyydystää pikkukaloja sukeltamalla. Pikkukalat menevät karkuun kahlaamalla.
Seuraa johtajaa -leikissä yksi valitaan johtajaksi, joka voi kulkea mutkitellen, kävellä, juosta, hyppiä, kontata, uida käsipohjaa, sukeltaa, ja muut seuraavat perässä.
Uintiviestejä voi kehitellä erilaisilla uintitavoilla polskien: rintauintia kädet nyrkissä, selkää peukalot kainaloissa. Nuorison hupia on uida vaatteet päällä.
Pellehyppyjä voi tehdä laiturilta tai toisen hartioilta ja niissä voi myös kisailla. Pellehypyssä voi liukastua, astua harhaan ja pudota veteen mahalleen. Se ei satu, jos vaatteet ovat päällä.
Vesipallo kysyy kuntoa ja hyvää uimataitoa. Vesipalloa pelataan niin syvällä, että jalat eivät yllä pohjaan. Pelissä pallo yritetään saada vastustajan maaliin. Sääntöjä voi muuttaa niin, että palloa saa koskea vain yhdellä kädellä, vastustajaa ei saa painaa veden alle ja että pelataan ilman maalivahteja. Silloin pelistä ei tule liian raisua.
Ultimate-peliin tarvitaan liitokiekko eli frisbee, kourallinen porukkaa ja tasainen nurmi- tai hiekkakenttä, jonka molempiin päihin on merkitty maalialueet. Peli etenee syöttelemällä eli kiekko kädessä ei saa juosta. Maali syntyy, kun hyökkäävä pelaaja saa syötön joukkuetoveriltaan maalialueelle. Jos kiekko putoaa maahan, osuu ulos tai puolustava pelaaja katkaisee syötön, hyökkäysvuoro siirtyy toiselle joukkueelle. Maalin jälkeen vaihdetaan aina hyökkäyssuuntaa. Jokainen hyökkäys aloitetaan aloitusheitolla, jonka maalin tehnyt joukkue heittää toisella maalialueella odottavaa joukkuetta kohti.
Kehokontaktit ovat virheitä. Kun niitä syntyy, peliä jatketaan edeltäneestä tilanteesta.
Biitsiin eli rantalentopalloon tarvitaan kenttä, pallo ja vähintään kaksi pelaajaa. Virallisesti sitä pelataan kaksi vastaan kaksi. Pallo on hiukan painavampi kuin sisälentopallo, jotta tuuli ei sitä heiluttelisi. Kenttä on yhteensä 16 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä. Peli aloitetaan syötöllä vastapuolelle ja sen jälkeen peli etenee vastaanottaen, passaten, hyökäten ja puolustaen. Palloa lyödään nyrkillä tai kämmenelle. Yksi pelaaja saa ottaa yhden kosketuksen kerrallaan, ja pallo on saatava kolmannella kosketuksella vastaanottajan puolelle. Rantalentopallo on havaittu yhdeksi turvallisimmista joukkuelajeista, vaikka pehmeä pelialusta rohkaisee raisuihin syöksyihin puolustustilanteissa. Peli on myös hauskaa katsottavaa.
