Helsinkiläinen Veera Väisänen, 42, aloitti säännöllisen vesijuoksun, ja jo muutaman kerran jälkeen hän huomasi muutoksia niin lihasvoimassa kuin mielen virkeydessäkin.
Keskiviikkoisin viiden aikaan Veera Väisänen sulkee koneen työpaikallaan, nappaa uikkari- ja pyyhekassinsa mukaan ja lähtee ajamaan kohti Vuosaaren uimahallia. Koronaepidemia teki uimarutiineihin tauon, mutta nyt uimahalleihin onneksi taas pääsee.
– Useimmiten käyn työkaverin kanssa, mutta jos hän ei pääse, menen silti, ja lähden vaikka kuinka väsyttäisi. Nyt tiedän jo, että kun menen treenin jälkeen kotiin, minulla on aina tosi hyvä mieli. Olo on eloisa ja energinen.
Parikymppisenä Veera oli hyvin liikunnallinen.
– Juoksin, pyöräilin ja kävin kuntosalilla aktiivisesti. Mutta sitten se vaan jäi. Uppouduin työelämään eikä energiaa enää riittänyt muuhun.
Työmatkat autolla, päivät koneella
Vielä pari vuotta sitten Veeran liikunta rajoittui satunnaisiin kävelylenkkeihin viikonloppuisin. Askelia ei kertynyt töissäkään. Hän kulki työmatkat autolla ja istui päivät koneen äärellä toimistossa. Kropassa oli tuntunut jo pidempään, että jotain pitäisi tehdä. Jäsenet eivät taipuneet enää yhtä notkeasti kuin nuorena ja painoakin oli kertynyt.
– Olin prosessoinut asiaa mielessäni jo pidempään, kun työpaikallani tuli hakuun elämäntapamuutokseen tähtäävä Kunnonhuoltajat -kurssi. Hain mukaan ja onneksi pääsin. Kuusi kuukautta kestäneeseen kurssiin kuului ryhmätapaamisia ja henkilökohtaista ohjausta personal trainerilta. Jokainen osallistuja määritti alussa oman tavoitteensa, jota kohti pyrkii.
– Minulle oli tärkeintä saada edes jotakin säännöllistä liikuntaa arkeeni. Kurssitapaamisissa oli positiivinen fiilis. Tuntui mukavalta ymmärtää, että muutos alkaa hyvin pienistä asioista. Luennoilla käsiteltiin liikunnan lisäksi unen merkitystä, terveellisten aterioiden koostamista ja palautumista.
Oppia kädestä pitäen
Liikunnanohjaajan opastuksella kurssilaiset menivät vesijuoksemaan. Veera kokeili lajia ihka ensimmäistä kertaa.
– Vedessä polkeminen tuntui alussa oudolta. Pyysin ohjaajaamme pitämään minulle yhden PT-tapaamisen altaalla, jotta hän voisi neuvoa kädestä pitäen oikean juoksutekniikan. Niin tapahtui, ja Veera sai liikunnanohjaaja Jaana Hirvoselta napakat ohjeet: Vesijuostessa kroppa ei saa kaatua eteen- eikä taaksepäin vaan sen pitää olla tukevasti pystyssä. Käsillä vedetään kunnolla taakse, jotta päästään tehokkaasti eteenpäin. Jalkojen liike on kuin pyörällä ajaisi. Näillä neuvoilla Veera aloitti viikoittaisen puolen tunnin vesijuoksun hallissa.
– Jo kuukauden kuluttua huomasin, että kauppakassit tuntuivat kevyemmiltä kuin ennen. Olin myös selvästi virkeämpi.
Kunnon kohoaminen tapahtui silti vaivihkaa.
– Vesijuoksu on hyvin pehmeää liikuntaa. Vaikka siinä tulee hiki ja kropassaan tuntee seuraavana päivänä, että liikuntaa on tullut harrastettua, lihakset eivät ole epämiellyttävän kipeät.
Veera ja hänen työkaverinsa etenevät kumpikin omaa tahtiaan, ja naiset vaihtavat kuulumiset vasta treenin jälkeen, kun he rentouttavat lihaksensa vesihierontapisteissä. – Keskiviikko on täydellinen päivä liikunnalle. Se katkaisee työviikon hyvällä tavalla. Työhöni kuuluu erilaisten pulmien ratkomista ihmisten kanssa ja välillä se on hyvin intensiivistä. Säännöllinen vesijuoksu purkaa hyvin työpaineita.
Kurssilla Veera kokeili myös vesihiit-nimistä jumppaa. Kokemus oli niin kiva, että siitä tuli hänelle toinen viikoittainen liikuntakerta.
Älykello tsemppaa liikkeelle
Veeralle ja muille kurssilaisille tehtiin aluksi Firstbeat -mittaus, jossa rekisteröidään sydämen sykettä kolmen vuorokauden ajan. Sykevälin vaihteluista saadaan tietoa fyysisestä kunnosta, stressistä ja unenlaadusta. Tästä innostuneena Veera päätyi hankkimaan älykellon, josta hän seuraa askelmääriään, liikunnan rasittavuutta ja unen laatua. Kello myös kehottaa lähtemään liikkeelle pitkän istumisen jälkeen.
– Ei mittari liiku puolestani, mutta olen kokenut sen seuraamisen innostavaksi, Veera kertoo.
Hän on tehnyt pieniä muutoksia myös ruokailuihinsa.
– Olen oppinut syömään säännöllisemmin. Olen alkanut esimerkiksi pilkkoa kasviksia jääkaappiin, jolloin sieltä on helppo ja nopea koota lisuke aterialle. Minulla on edelleen laiskoja päiviä, jolloin säännöllisyyskin unohtuu, mutta aiempaan verrattuna minulla on parempi ateriarytmi.
Vesiliikunta ja säännöllinen syöminen ovat pudottaneet vähän painoakin.
– Vaatteista sen huomaa. Monen puseron vyötärö tuntuu väljemmältä kuin ennen.
Nuorena treenatessaan Veera suhtautui niin liikkumiseen kuin syömiseenkin hyvin ehdottomasti.
– 20 vuotta nuoremmalle Veeralle sanoisin: ota vähän rennommin. On ollut tosi palkitsevaa huomata, että voin liikkua vähän vähemmän ja saan siitä silti hyviä fiiliksiä