Jotta hiihtointo ei lopahda alkuunsa, on hyvä ostaa toimivat sukset. Ole kaupassa rehellinen ja kerro, mitä painat ja kuinka hyvin osaat hiihtää. Tässä lisää valintaohjeita sekä perinteisen että vapaan tyylin menijöille.
Aloitteleva hiihtäjä kohtaa suksikaupassa pitkän rivin vaihtoehtoja: Olisiko nanogrip juuri minulle? Ja mitä merkitystä on suksen jäykkyydellä? Jos haluat innostua hiihdosta, valitse juuri sinun taitoihisi, kokoosi ja ajankäyttöösi sopivat välineet.
Ensin on tehtävä valinta perinteisen- tai vapaan- eli luistelutyylin välillä. Myös hiihtäjän koko, hiihtotaito ja se, miten paljon aikoo hiihtää, vaikuttavat valintaan.
– Eniten suksien valintaan vaikuttaa paino, kertoo hiihtovälineasiantuntija ja valmentaja Olli Kainulainen.
Vapaan hiihtotyylin suksien
on hyvä olla omaa pituutta 5–20 senttiä pitemmät, ja painavan hiihtäjän kannattaa valita pitkät sukset. Lyhyt suksi on ketterämpi esimerkiksi ylämäkihiihdossa, mutta pitempi liukuu paremmin.
– Aloittelevan kuntohiihtäjän ei pidä valita liian jäykkiä suksia, sillä ne vaativat jo hyvää tekniikkaa, Kainulainen sanoo.
Jos kuntoilija ei siirrä painoa tarpeeksi suksen päälle, jäykillä suksilla hiihdosta tulee horjuvaa. Silloin tarvitsee myös enemmän lihasvoimaa, että saa vauhtia potkuun. Kaupassa ei kannata yliarvioida taitojaan, koska silloin myyjä osaa ohjata hiihtotaidon ja painon perusteella ostamaan sukset, joiden jäykkyys on sopiva. Jos välineet on valittu väärin, into ladulla hiipuu helposti.
Ensimmäiseksi luisteluhiihtosuksiksi ei myöskään kannata valita halvinta mahdollisinta settiä. Hyvä vapaan hiihdon suksipaketti (sukset ja siteet) maksaa 250 eurosta ylöspäin.
Ennen käyttöä sukset on hyvä voiteluttaa niin, että niissä on pohjustus ja perusluistovoitelu valmiina. Sen jälkeen luistelusuksien hoito on helppoa: pikaluistovoiteilla pärjää pitkään. Riippuen siitä, kuinka paljon hiihtää, sukset voi viedä voideltaviksi urheiluliikkeeseen tai suksihuoltopisteeseen kerran tai pari talven aikana.
Vapaan tyylin monossa pitää varpaille jäädä jonkin verran tilaa, mutta muuten kenkä saa istua sukan tavoin eikä kantapää saa nousta. Monon pohja on jäykkä ja nilkan tuki tärkeää.
Perinteisen hiihdon sukset
saavat olla 15–30 senttiä pidemmät kuin hiihtäjä. Niiden valintaan vaikuttaa enemmän myös hiihtokeli: hiihteleekö lähinnä pohjoisessa pakkaskeleillä vai etelän vaihtelevissa olosuhteissa?
Pitopohjasukset kehittyvät koko ajan ja ovat hyvä valinta hiihtäjälle, jolla ei ole aikaa tai tiloja suksien voitelulle. Tosin erilaiset pikapitovoiteet ja pitoteipit toimivat ja niiden käyttö on yksinkertaista.
Uusimmissa pitopohjasuksissa on imukitkaan perustuva pitoalue, jota ei tarvitse voidella. Parhaiten tekniikka toimii nollakelillä tai pikkupakkasella. Kovilla pakkasilla luisto kärsii, mutta rauhalliseen tahtiin suksilla voi hiihtää kelillä kuin kelillä. Valmistajasta riippuen puhutaan opti-, mikro- tai nanogripsuksista.
Zero-pitopohjasuksen pito perustuu mekaaniseen kitkaan. Sukset toimivat perushiihtäjällä oikein hyvin ja ne voi sopia jopa kilpailuihin.
– Mikään ei estä lisäämästä Zero-suksen pitopohjaan voidetta kovalla pakkasella. Silloin suksi ei takertele, Kainulainen neuvoo.
Pitopohjasuksia ei tarvitse voidella, mutta jäätymisen estämiseksi käytetään siihen kehiteltyä ainetta. Se levitetään pikaluiston tapaan.
Voideltaviin suksiin tulee oikea jäykkyys, kun ne valitaan paperitestin avulla. Suksien päällä seistessä paperia liikutetaan suksien alla ja kohtaan, jossa paperi ei enää liiku lattian ja suksen välillä, merkitään sukseen pitoalue. Tämä on alue, joka hiihtäessä painuu kiinni latuun ja johon pitoteippi tai -voide laitetaan.
Perinteisen tyylin monossa pohja on notkea ja joustava, jotta päkiällä saa työnnettyä helposti vauhtia. Varpaille pitää olla reilu sentti tilaa, etteivät varpaankynnet kipeydy tai tule mustiksi.
Hiihtosauvan pituus:
- Luistelutyylissä 0,91 x oma pituus
- Perinteisessä tyylissä 0,85 x oma pituus
Jos hiihtää paljon, sauvan kannattaa olla mahdollisimman jäykkää hiilikuitua. Käsihihnan pitää olla helppo pukea ja riittävän tukeva ranteesta. Korkkikahva on miellyttävin, sillä se on pakkasessakin kohtuullisen lämmin.
Mitkä sukset minulle? Erilaisten suksien plussat ja miinukset
A) Vapaan tyylin suksi
+ Luistelutyylillä voi sivakoida vauhdikkaasti leveillä latu-urilla tai järven jäällä.
+ Et välttämättä tarvitse latua. Hiihto sujuu myös jäisellä lumella.
+ Kunto kohoaa nopeasti.
+ Et tarvitse tahraavia pitovoiteita ollenkaan.
- Hiihtotekniikka vaatii enemmän harjoittelua kuin perinteinen tyyli.
- Väsähtäneenä ylämäet haastavia, koska joka kerta pitää ponnistaa että pääsee eteenpäin.
B) Perinteisen tyylin sukset
Kemiallisesti käsitellyt pitopohjasukset (opti-, nano- ja microgrip)
+ Sopivat rauhalliseen vuorotahtihiihtoon kelillä kuin kelillä.
+ Suksia ei tarvitse voidella.
+ Sukset eivät tahraa vaatteita tai suksipussia.
+ Ainoa huolto on jäänestoaine (anti-ice).
- Luisto kärsii kovilla pakkasilla.
Mekaaniset pitopohjasukset (Zero)
+ Hyvä käyttövalmis suksi harrastajalle ja aktiivihiihtäjälle.
+ Ei tarvitse voidella, mutta kovalla pakkasella tai märällä kelillä pitopohjan päälle voi lisätä pitoa.
- Tökkii, jos lumi on kuivaa.
Voideltavat perinteisen tyylin sukset
+ Perinteisen tyylin suksi, jonka saa voitelemalla pitämään ja luistamaan hyvin.
+ Pitoalueen voi mitata tarkasti oman painon mukaan.
+ Käy myös aktiiviharrastajalle.
- Sukset pitää voidella monta kertaa talven aikana.
- Pitää osata valita oikea voide eri keleille.
Asiantuntijana välineasiantuntija ja valmentaja Olli Kainulainen
