Kun tunteet uhkaavat kuihtua, on pakko pysähtyä. Tee ensin pikatesti suhteesi tilasta. Lue sen jälkeen asiantuntijoiden neuvot siitä, miten rakkauden voi herättää henkiin, jos halua on.

Erota vai ei?

Testaa parisuhteesi tila. Mitä enemmän saat kyllä-vastauksia, sitä vankemmalla perustalla suhteesi on.

1. Tulen hyvälle tuulelle, kun tiedän tapaavani kumppanini.
2. Meillä on yhdessä hauskaa ja yhteistä mukavaa tekemistä.
3. Tunnen oloni suhteessani henkisesti ja fyysisesti turvalliseksi.
4. Mielestäni kumppanini käyttää alkoholia ja muita päihteitä sopivasti.
5. Voin luottaa kumppaniini raha-asioiden hoidossa.
6. Kumppanini puhuu yleensä totta eikä jätä merkittäviä asioita kertomatta.
7. Voin luottaa kumppanini uskollisuuteen.
8. Voin luottaa siihen, että kumppanini on minua varten jos tarvitsen häntä.
9. Olen tyytyväinen seksielämäämme.
10. Voin luottaa kumppaniini lastenhoidossa.

Ärsyttääkö sinua?

Mikset sä ikinä… Miksi sä aina… Etkö sä edes kerran voisi…
Mukaan nariseva äänensävy, kyllästynyt ilme, liioiteltu huokaus. Ja riita on valmis. Jatkui lause miten vain, tunnelma on tuhottu.

On tuhat tapaa aloittaa riita. Kiukkuisena luovuus kuitenkin lässähtää, ja turvaudumme vakiolatteuksiin. Taistelu avataan poikkeuksetta syyttämällä toista.

Väestöliiton psykologi Suvi Laru kannustaa kokeilemaan mitä tapahtuu, kun vaihtaakin tunnekuohussaan ”sinän” tilalle ”minän”. Kas näin: Minua ärsyttää... Minua pelottaa... Minä ilahtuisin jos...
Viesti menee paremmin perille, kun kumppani voi itsepuolustuksen sijasta keskittyä kuuntelemaan.

– Sillä miten kohtelet sanallisesti kumppaniasi, on valtava merkitys. Jos suhteesi ei toimi, voit muuttaa vain itseäsi ja omia sanojasi. Kumppaniasi et voi muuttaa.

Välinpitämättömyys nujertaa

Satunnaiset kiukunpuuskat ja niiden setviminen ovat osa rakkautta. Jos riitoja alkaa tietoisesti vältellä, suhde on vaarassa.

– Onnelliseen parisuhteeseen kuuluvat myös ristiriidat. Molempien velvollisuus on kertoa tunteistaan silläkin uhalla, että toinen on eri mieltä. Riitoja pelätään aivan turhaan, Suvi Laru sanoo.

Useimmiten vakavin hälytysmerkki ei ole riitely. Jos pari ei vaivaudu enää edes riitelemään, kriisi on jo pitkällä. Välinpitämättömyys voi olla kinastelua kuluttavampaa.

– Suhteen kannalta on tuhoisaa, jos kumppaniinsa ei reagoi mitenkään. Kääntää vain selkänsä ja on vastaamatta kun toinen kysyy, mitä kuuluu.

Tehokkainta kriisien ehkäisyä ovat arkiset konstit. Osoita kiinnostuksesi rakastettuusi uudelleen ja uudelleen. Kysy miten työpäivä on mennyt, utele millaista elämää hän haluaisi elää viiden vuoden kuluttua.

Päivitä tietosi. Mitä puolisosi haluaisi harrastaa? Miksi ihmeessä hän ei kuitenkaan harrasta sitä? Haluaako hän oikeasti viettää joka vuosi suurta sukujoulua kuten sinä?  

– Suhteen hoitamiseksi ei tarvita Bahaman-matkaa tai maratonkeskusteluja. Lähetä kiva tekstiviesti päivän aikana tai anna intohimoinen suudelma ennen kuin ryntäät vaihtamaan vauvalle vaippaa. Jo siitä toiselle tulee tunne, että hän kuuluu maailmaasi.

Vaikka osa suhteista säilyttää kipinänsä ilman turhaa tunnejaarittelua, Laru korostaa myös puhumisen voimaa. Tavoitteeksi voi ottaa, että juttelee kumppaninsa kanssa tunteistaan vaikkapa viisi minuuttia päivässä.

Ihastu omaan arkeesi

Jos suhde on näivettynyt naljailuksi, ota lomaa tunnemyrskystäsi. Lopeta kumppanisi luonteenpiirteiden vatvominen ja keskity päättäväisesti siihen, että teet oman olosi mukavaksi. Elvytä ystävyyssuhteesi ja mieluisin harrastuksesi. Kun tunteet kumppaniin ovat tauolla, on tilaisuus ihastua ikiomaan arkeensa uudelleen.

Lopputulos voi yllättää. Saatat huomata, että syy tyytymättömyyteesi johtuikin pitkälti henkilökohtaisen elämäsi tyhjyydestä – ei vain kumppanisi epätäydellisyydestä.

– Parisuhteessa molemmilla on vastuu omasta onnellisuudestaan. Kummankin on uskallettava keskittyä myös itseensä ja irrotettava aikaa esimerkiksi omaan harrastukseensa edes kerran viikossa.

Parisuhdepsykologina työskentelevä Suvi Laru on huomannut, että aiempaa useammin apua suhteeseensa hakevat 1–2-vuotiaiden lasten vanhemmat. Myös yhä useampi mies tekee aloitteen ja tilaa ajan pariterapiaan.

– Pieni lapsi vie vanhempiensa huomion 110-prosenttisesti, jos aikaa itselleen ei raivaa väkisin. Molemmat tarvitsevat myös hetkiä ilman lasta.

Elinehtona turvallisuus

Rakkaudessa on myös sääntöjä, joista ei saa joustaa. Parisuhteessa molemmilla on oikeus tuntea olonsa henkisesti ja fyysisesti turvalliseksi. Jos suhde perustuu pelkoon ja alistamiseen, se vie helposti kaiken antamatta mitään.

Vaikka ero olisi harkittu ja välttämätön, sen kipeys yllättää aina. Moni rimpuilee vaikeassa suhteessa “lasten vuoksi” tai koska “ei se vaihtamalla parane”.

Väestöliiton psykologin Keijo Markovan mielestä molemmat totuudet on syytä kyseenalaistaa.

– Lapsen perusoikeus on turvallisuuden tunne. Jos lapsi joutuu miettimään joka päivä hädissään riehutaanko kotona, oikeus ei toteudu. Välillä kumppani paranee myös vaihtamalla. On esimerkiksi paljon ihmisiä, jotka eivät ole väkivaltaisia.

Markova viittaa tutkimukseen, jonka mukaan jatkuvan stressin ja pelon vallassa eläminen heikentää aivojen hermosolujen uusiutumista. Pahimmillaan syvä ahdistus lamaannuttaa lapsen tai aikuisen paitsi henkisesti myös fyysisesti.

– Jokaisella on oikeus kukoistaa. Suurinta hätää tunnen siitä, että onnettomassa suhteessa ihmiset käpertyvät ja näivettyvät sisäisesti.

Parisuhdekursseja järjestävät muun muassa Parisuhdekeskus Kataja, Väestöliitto ja seurakunnat..

 

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.