Kun tunteet uhkaavat kuihtua, on pakko pysähtyä. Tee ensin pikatesti suhteesi tilasta. Lue sen jälkeen asiantuntijoiden neuvot siitä, miten rakkauden voi herättää henkiin, jos halua on.

Erota vai ei?

Testaa parisuhteesi tila. Mitä enemmän saat kyllä-vastauksia, sitä vankemmalla perustalla suhteesi on.

1. Tulen hyvälle tuulelle, kun tiedän tapaavani kumppanini.
2. Meillä on yhdessä hauskaa ja yhteistä mukavaa tekemistä.
3. Tunnen oloni suhteessani henkisesti ja fyysisesti turvalliseksi.
4. Mielestäni kumppanini käyttää alkoholia ja muita päihteitä sopivasti.
5. Voin luottaa kumppaniini raha-asioiden hoidossa.
6. Kumppanini puhuu yleensä totta eikä jätä merkittäviä asioita kertomatta.
7. Voin luottaa kumppanini uskollisuuteen.
8. Voin luottaa siihen, että kumppanini on minua varten jos tarvitsen häntä.
9. Olen tyytyväinen seksielämäämme.
10. Voin luottaa kumppaniini lastenhoidossa.

Ärsyttääkö sinua?

Mikset sä ikinä… Miksi sä aina… Etkö sä edes kerran voisi…
Mukaan nariseva äänensävy, kyllästynyt ilme, liioiteltu huokaus. Ja riita on valmis. Jatkui lause miten vain, tunnelma on tuhottu.

On tuhat tapaa aloittaa riita. Kiukkuisena luovuus kuitenkin lässähtää, ja turvaudumme vakiolatteuksiin. Taistelu avataan poikkeuksetta syyttämällä toista.

Väestöliiton psykologi Suvi Laru kannustaa kokeilemaan mitä tapahtuu, kun vaihtaakin tunnekuohussaan ”sinän” tilalle ”minän”. Kas näin: Minua ärsyttää... Minua pelottaa... Minä ilahtuisin jos...
Viesti menee paremmin perille, kun kumppani voi itsepuolustuksen sijasta keskittyä kuuntelemaan.

– Sillä miten kohtelet sanallisesti kumppaniasi, on valtava merkitys. Jos suhteesi ei toimi, voit muuttaa vain itseäsi ja omia sanojasi. Kumppaniasi et voi muuttaa.

Välinpitämättömyys nujertaa

Satunnaiset kiukunpuuskat ja niiden setviminen ovat osa rakkautta. Jos riitoja alkaa tietoisesti vältellä, suhde on vaarassa.

– Onnelliseen parisuhteeseen kuuluvat myös ristiriidat. Molempien velvollisuus on kertoa tunteistaan silläkin uhalla, että toinen on eri mieltä. Riitoja pelätään aivan turhaan, Suvi Laru sanoo.

Useimmiten vakavin hälytysmerkki ei ole riitely. Jos pari ei vaivaudu enää edes riitelemään, kriisi on jo pitkällä. Välinpitämättömyys voi olla kinastelua kuluttavampaa.

– Suhteen kannalta on tuhoisaa, jos kumppaniinsa ei reagoi mitenkään. Kääntää vain selkänsä ja on vastaamatta kun toinen kysyy, mitä kuuluu.

Tehokkainta kriisien ehkäisyä ovat arkiset konstit. Osoita kiinnostuksesi rakastettuusi uudelleen ja uudelleen. Kysy miten työpäivä on mennyt, utele millaista elämää hän haluaisi elää viiden vuoden kuluttua.

Päivitä tietosi. Mitä puolisosi haluaisi harrastaa? Miksi ihmeessä hän ei kuitenkaan harrasta sitä? Haluaako hän oikeasti viettää joka vuosi suurta sukujoulua kuten sinä?  

– Suhteen hoitamiseksi ei tarvita Bahaman-matkaa tai maratonkeskusteluja. Lähetä kiva tekstiviesti päivän aikana tai anna intohimoinen suudelma ennen kuin ryntäät vaihtamaan vauvalle vaippaa. Jo siitä toiselle tulee tunne, että hän kuuluu maailmaasi.

Vaikka osa suhteista säilyttää kipinänsä ilman turhaa tunnejaarittelua, Laru korostaa myös puhumisen voimaa. Tavoitteeksi voi ottaa, että juttelee kumppaninsa kanssa tunteistaan vaikkapa viisi minuuttia päivässä.

Ihastu omaan arkeesi

Jos suhde on näivettynyt naljailuksi, ota lomaa tunnemyrskystäsi. Lopeta kumppanisi luonteenpiirteiden vatvominen ja keskity päättäväisesti siihen, että teet oman olosi mukavaksi. Elvytä ystävyyssuhteesi ja mieluisin harrastuksesi. Kun tunteet kumppaniin ovat tauolla, on tilaisuus ihastua ikiomaan arkeensa uudelleen.

Lopputulos voi yllättää. Saatat huomata, että syy tyytymättömyyteesi johtuikin pitkälti henkilökohtaisen elämäsi tyhjyydestä – ei vain kumppanisi epätäydellisyydestä.

– Parisuhteessa molemmilla on vastuu omasta onnellisuudestaan. Kummankin on uskallettava keskittyä myös itseensä ja irrotettava aikaa esimerkiksi omaan harrastukseensa edes kerran viikossa.

Parisuhdepsykologina työskentelevä Suvi Laru on huomannut, että aiempaa useammin apua suhteeseensa hakevat 1–2-vuotiaiden lasten vanhemmat. Myös yhä useampi mies tekee aloitteen ja tilaa ajan pariterapiaan.

– Pieni lapsi vie vanhempiensa huomion 110-prosenttisesti, jos aikaa itselleen ei raivaa väkisin. Molemmat tarvitsevat myös hetkiä ilman lasta.

Elinehtona turvallisuus

Rakkaudessa on myös sääntöjä, joista ei saa joustaa. Parisuhteessa molemmilla on oikeus tuntea olonsa henkisesti ja fyysisesti turvalliseksi. Jos suhde perustuu pelkoon ja alistamiseen, se vie helposti kaiken antamatta mitään.

Vaikka ero olisi harkittu ja välttämätön, sen kipeys yllättää aina. Moni rimpuilee vaikeassa suhteessa “lasten vuoksi” tai koska “ei se vaihtamalla parane”.

Väestöliiton psykologin Keijo Markovan mielestä molemmat totuudet on syytä kyseenalaistaa.

– Lapsen perusoikeus on turvallisuuden tunne. Jos lapsi joutuu miettimään joka päivä hädissään riehutaanko kotona, oikeus ei toteudu. Välillä kumppani paranee myös vaihtamalla. On esimerkiksi paljon ihmisiä, jotka eivät ole väkivaltaisia.

Markova viittaa tutkimukseen, jonka mukaan jatkuvan stressin ja pelon vallassa eläminen heikentää aivojen hermosolujen uusiutumista. Pahimmillaan syvä ahdistus lamaannuttaa lapsen tai aikuisen paitsi henkisesti myös fyysisesti.

– Jokaisella on oikeus kukoistaa. Suurinta hätää tunnen siitä, että onnettomassa suhteessa ihmiset käpertyvät ja näivettyvät sisäisesti.

Parisuhdekursseja järjestävät muun muassa Parisuhdekeskus Kataja, Väestöliitto ja seurakunnat..

 

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.