Millä eväillä epävarmoissa töissä oikein jaksaa? Asiantuntijat hakisivat voimia myönteisyydestä ja ystävällisyydestä.

Työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka selittää työn mielekkyyden katoamista sillä, että kukaan ei voi olla työpaikastaan varma. Itsekin hän on pätkätyöläinen.

Epävarmuus yksi mutta ei ainoa syy työpahoinvointiin. Työuupumus on sana, joka tipahtaa monen suusta.Yli puolet suomalaisista jakaa kokemuksen: työ on henkisesti rasittavaa. Eniten punaisella ovat terveydenhoito, sosiaalityö ja opettajat. Jopa 60 prosenttia kertoo tekevänsä töitä jatkuvassa kiireessä.

Me kiusaajat

Kiusaamisessa Suomi on ollut Euroopan mestari, mutta nyt Itävalta ajoi ohi. 27 prosenttia suomalaisista naisista ja 16 prosenttia miehistä on kokenut epäasiallista kohtelua työpaikoilla.

Kotimaisen tilaston mukaan vielä useampi huomasi kiusaamista työpaikallaan, lähes joka kolmas. Tavallisinta se on kunnissa ja seurakunnissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon töissä asiakkaat hoitelevat oman osansa kiusaamisesta, kouluissa oppilaat. Kiusatun riski masentua on jopa viisinkertainen.

Marja-Liisa Mankan mielestä kiusaamisen määrä kertoo siitä, että avoimuutta on liian vähän, työn organisointi heikkoa ja kiire hirveä. Psyykkinen kuormitus suoraviivaistaa menoa.

Yhteinen vastuu

Porukan merkitys on suurempi kuin luulemme, työn tutkijat sanovat. Kannattaa olla tekemisissä muutenkin kuin työasioissa. Kun ollaan enemmän yhdessä, ei uuvuta eikä kiusatakaan niin paljon.

Mitä enemmän tunnemme toisiamme, sen paremmin ymmärrämme, että on normaalia joskus ärhämöidä.

— Me emme uuvu vain työn rasittavuuden takia, vaan siksi, että työtä ei huomata, tutkija Jari Hakanen puntaroi.

Ihmiset haluavat tunnustusta, kun he ahkeroivat. Jos pomo ei huomaa eikä työporukka, herää kysymys, olenko ihan tyhmä. Väsynyt miettii, että enpä rehki vaan teen rutiinilla. Silloin työpaikkakin menettää paljon. Hakanen on sitä mieltä, että leipiintyminen on valtava hukka ja maksaa enemmän kuin sairauspoissaolot.

Työn imu näkyy sydämessä

Työn imua tutkiva Piia Seppälä halusi mitata, näkyykö  sydämessä se, mitä tapahtuu pään sisässä. Hän huomasi, että hyvällä mielellä puurtavien siivoojien syke ja sen vaihtelu olivat suotuisampia kuin muilla. Se ennustaa parempaa terveyttä.

— Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että työstressillä on yhteys autonomisen hermoston poikkeavaan toimintaan ja pitkän päälle sydän- ja verisuonisairauksiin.

Pitkään kestänyt stressi voi jopa tuplata sydänkuoleman riskin. Stressi muun muassa suurentaa tulehdusarvoja.

Myönteisellä palautteella on yllättävän paljon merkitystä. Positiivisen psykologian guru Barbara Fredrickson on laskenut, että työporukka menestyy paremmin, kun se saa kolme kertaa enemmän myönteistä kuin kielteistä palautetta. Voi olla, että Suomessa riittäisi vähempikin. Liian imeläksi kehuminen alkaa mennä vasta, jos sitä on 11 kertaa enemmän kuin kritiikkiä.

Pakolla tai rahalla ei vanheneviakaan estetä lähtemästä eläkkeelle vaan sillä, että töissä on paremmat oltavat, Hakanen muistuttaa.

Yksi keino työn iloon on yksinkertainen, ja tutkijat ovat siitä yhtä mieltä. Siihen ei tarvitse guruja eikä koulutusta. Vain arkipäiväistä ystävällisyyttä.
— Kuten huomenta, kiitos ja näkemiin, toivoo Marja-Liisa Manka.

Kokeile näitä töissä

  1. Kehu muita. Porukalla kehuminen yhdistää joukkoja. Onnistumisista kannattaa nauttia.
  2. Kysy palautetta. Jos pomo ei anna palautetta, käy pyytämässä.
    arvosta itse. Tärkeintä on, että huomaat itse työsi arvon. Mieti, mitä tapahtuisi jos se jäisi tekemättä?
  3. Tuunaa työtäsi. Jos joku asia harmittaa työssäsi, ehdota itse, miten se voidaan tehdä paremmin.
  4. Henkäise välillä. Pienikin tauko riittää. Vihreässä ympäristössä rentoutuu muutamassa minuutissa.
  5. Ota vastuuta. Kiusaamisesta voi kertoa eteenpäin myös toisen puolesta.
    huomaa toiset.
  6. Mitä enemmän on arkista ystävällisyyttä, sen paremmin voidaan. Yhdessä vietetty aika lisää ymmärrystä.

    Asiantuntijoina: Marja-Liisa Manka työhyvinvoinnin professori, Tampereen yliopisto
    Jari Hakanen vanhempi tutkija, Työterveyslaitos
    Piia Seppälä, tutkija, Työterveyslaitos
    Guy Ahonen tutkimusprofessori, Työterveyslaitos

Lue lisää:  Kuinka selvitä potkuista?
Työuupumus vaatii, että jonkun on muututtava

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.