Melkein kunnossa, melkein onnellinen. Älä juutu epämääräiseen tyytymättämyyteen. Tie hyvään oloon vaatii yllättävän vähän – yksikin muutos voi riittää.

Et edes tiedä mikä on pielessä. Vähän kaikki, ei paljon mikään. Ehkä työpaineita, rakkaussuruja, huoli ikääntyvistä vanhemmista, nuo mahamakkaratkin. Lihastesi olemassaolon muistat vain kun jossain jomottaa.  
Mistä päästä epämääräistä pahan olon vyyhtiä kannattaa alkaa purkaa?

Hauskimmasta, vastaa lääketieteen tohtori Pekka Mustonen.

– Muutoksen pitää tuntua aidosti mukavalta. Mitä järkeä on esimerkiksi ryhtyä harrastamaan urheilulajia, josta ei nauti? Jos taas haluaa ruveta syömään terveellisemmin, uuden ruokavalion pitää myös maistua paremmalta kuin vanhan. Kun uudesta elämäntavasta nauttii, sen haluaa myös säilyttää.
Ensin tarvitaan kipinä. Kun vakuutut, että ansaitset paremman olon, löydät myös tahtosi. Jos entiset ja tulevat repsahdukset alkavat kummitella mielessäsi, hätistä ne tyynesti.      

Mustosen mukaan jo pelkästään se, että laatii itselleen jonkin tavoitteen, lisää mielekkyyden tunnetta elämässä. Onnellisuus ei vaadi täydellisiä onnistumisia.

– Repsahtaminen ei ole vaarallista. Etenkin jos se on kivaa, sen kuin repsahtaa vaan. Kunhan vain jatkaa yritystä.

Vaihda hauskempaan noidankehään

On vain yksi ongelma: jos ihminen ei voi henkisesti hyvin, hän ei jaksa hoitaa itseään. Ja kun ihminen ei jaksa hoitaa itseään, hän ei voi henkisesti hyvin.

Miten oravanpyörästä pääsee pois?
Hyppäämällä hauskempaan pyörään. Aivan kuten epäterveelliset elämäntavat tukevat toisiaan, myös yksi myönteinen muutos voi kiepsauttaa koko elämän parempaan suuntaan.

– Kyse on myönteisyyden noidankehästä. Jos alkaa käydä kävelylenkillä, saattaa nukkua paremmin. Jos nukkuu paremmin, ei teekään iltaisin mieli rasvaista ruokaa. Yksi pieni muutos voi saada aikaan monta isoa, Pekka Mustonen sanoo.  

Mustonen oli mukana kehittämässä Yleisradion Elämä pelissä –sarjaa varten tehtyä onnellisuustestiä. Samassa yhteydessä teetettiin laaja tutkimus suomalaisten onnellisuudesta.

Tulokset olivat selvät: onnellisimmat meistä liikkuvat keskimääräistä enemmän, huolehtivat ihmissuhteistaan, hääräävät yhdistyksissä, harrastavat porukassa ja hiljentyvät kirkossa tai metsikössä.

Vielä ratkaisevampaa on asenne. Tutkimuksen mukaan onni piilee tyytyväisyydessä, kiitollisuudessa ja kyvyssä luottaa tulevaan. Onnellisuuden tunteeseen ei vaikuta se, onko ihminen rikas vai köyhä, terve vai sairas – vain sillä on väliä, onko hän tilanteeseensa tyytyväinen.

– Noin puolet onnellisuudesta on geneettistä ja 10 prosenttia kiinni ympäristöstä. Loput 40 prosenttia onnentaidoista on opittavissa, Mustonen sanoo.

Liikunta pitää nuorena

Jos keski-ikäinen kehosi saisi päättää, se aloittaisi onnellisuustreenisi liikunnasta.

Iän mukana soluihin kertyy aineenvaihduntatuotteita, jotka raihnaistuttavat kehoa. Jos ruumistaan ei hoida, se rapautuu kerros kerrokselta kuin hylätty talo. Jos nauttii liikunnasta, levosta ja terveellisestä ruoasta, ikääntymistä voi jarruttaa jopa kymmenillä vuosilla. Noin 70 prosenttia ikääntymiseen vaikuttavista tekijöistä on kiinni elintavoista ja ympäristövaikutuksista.

Jo 2,5 tuntia kävelyä tai vastaavaa liikuntaa viikossa ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia. Säännöllinen liikunta laskee verenpainetta ja parantaa veren sokeri- ja rasva-arvoja. Jos liikkuu vähintään kaksi kertaa viikossa, myös riski sairastua dementiaan vähenee puolella.

Vaikka jumppaharrastuksesi olisi tyssännyt alkuunsa vuodesta toiseen, saatat olla sohvaperunan vastakohta. Treenaamista tärkeämpää on nimittäin aktiivinen arki.

– Liikkuminen määritellään helposti liian kapeasti, pelkäksi hikirääkiksi. Liikuntaa on kaikki, mikä ei ole telkkarin edessä löhöämistä ja sipsien syömistä. Tavoitteen ei pidä olla se, että kaikista tulee urheilijoita, Pekka Mustonen sanoo.

Hyvänä liikuntamuotona Mustonen pitää esimerkiksi mökkeilyä. Lajinsa voi valita marjastuksesta, kalastuksesta, halkojen hakkaamisesta tai saunan lämmittämisestä.

Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan kasvot ovat luotettava ikääntymisen mittari. Ihmiset, jotka näyttävät ikäistään vanhemmilta, ovat fyysisesti ja henkisesti heikommassa kunnossa kuin nuorekkaat ikätoverinsa.

Järjestä jumppatreffit

Aloita miettimällä, millaisesta liikunnasta juuri sinä nauttisit. Liikutko mieluummin ulkona vai sisällä? Metsässä vai vedessä? Haluatko tutustua uusiin ihmisiin vai olla ehdottomasti yksin? Haluatko hikoilla vai hiljentyä?

Ennen kuin liikunta muodostuu palkitsevaksi tavaksi, tarvitaan lempeitä pakotteita. Hyvä keino on järjestää viikoittaiset liikuntatreffit kaverin kanssa.

– Taloudellisen tappion käyttämättömästä kuukausikortista kärsit vielä nahoissasi. Mutta et sitä, että ystäväsi odottaa sinua yhteiselle pelivuorolle etkä ilmesty, Pekka Mustonen sanoo.

Liikunnasta saa halutessaan myös tujun mielihyväpiikin. Jotta aivolisäke alkaisi erittää endorfiineja eli mielihyvähormoneja, on liikuttava vähintään puoli tuntia niin, että hengästyy ja hiki roiskuu.

Aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Jos kuntosaliharjoittelu koukuttaa vasta 90-vuotiaana, lihaskunto kohenee silloinkin.

Ilman lepoa liikuntakaan ei tepsi. Testaa, miltä tuntuu mennä viikon verran tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan. Jatkuva univaje piinaa elimistöä: se vaikuttaa suorituskykyyn, vastustuskykyyn, autonomiseen hermostoon, energia-aineenvaihduntaan ja mielialaan. Väsynyt lihoo, sairastuu ja masentuu virkeää herkemmin.

Innostu kokkaamisesta

Jos farkut puristavat, unohda laihdutuskuurit.
Fiksumpi tavoite on yrittää syödä paljon kasviksia, valita laadukkaampia raaka-aineita ja innostua intohimoisesti kokkauksesta. Kun ruoanlaittoon käyttää aikaa ja vaivaa, holtiton napostelu vaihtuu helposti hallittuun nautiskeluun.

– Laihtuminen ei ole projekti. Se on vääjäämätön palkinto, joka seuraa, kun syö enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja välttää ylenpalttista rasvankäyttöä, Pekka Mustonen sanoo.

Amerikkalaistutkimuksen mukaan myös television sammuttaminen keventää oloa. Jos vähentää television katselua puoleen, energiankulutus voi lisääntyä jopa 120 kilokalorilla päivässä.

Onnellisuuteen pieni ylipaino ei vaikuta. Onnettomimpia tutkimusten mukaan ovat kaikkein laihimmat ja lihavimmat. Lisää energiaa muutaman kilon karistaminen kuitenkin antaa. Se hellii niveliä, hillitsee kohonnutta verenpainetta ja pienentää metabolisen oireyhtymän riskiä.

Suurin yksittäin terveysriski on tupakka. Jos lopettaminen tuntuu ylivoimaiselta, ota tavoitteeksi polttaa vähemmän. Jokainen väliin jätetty tupakka edistää terveyttä.

Pysähdy ihmettelemään

Myönteinen ajattelu ei pelkästään onnellistuta. Se lieventää myös sydänkohtauksen seurauksia ja vähentää aivohalvausten vaaraa. Työstressi taas tuplaa naisen diabetesriskin.

Positiivisuus on siis kova lääke. Miten aurinkoisuuden saa elämäntavaksi?
– Kyse on arvoista. Jos on valinnut arvokseen myönteisyyden ja jääkaappi on puolityhjä, voi todeta että jaahas, tehdäänpä juhla-ateria näistä surkeista aineksista. Arvojaan voi toteuttaa joka tilanteessa, sanoo lääkäri ja henkinen valmentaja Heimo Langinvainio.

Myönteisyystreenit voi aloittaa ihmettelystä. Tapahtui mitä tahansa, elämä on ainutkertaista, vähintään kummastelun arvoista.

– Elämä on tutkimusretki. Jos tuntee kokeneensa jo kaiken, on opeteltava näkemään asiat uudelleen.

Langinvainio kannustaa pysähtymään pikkuasioiden ääreen. Mene museoon ja tuijota kiinnostavaa yksityiskohtaa oikein urakalla. Seisahdu tutkimaan kukka-asetelmaa, rakennuksen koristekuviota tai ohikulkevaa päiväkotiryhmää.

Mieltäsi voi painaa ero, sairaus tai muu vastoinkäyminen, jolle et mahda mitään. Vasta kun hyväksyt tapahtuneen faktaksi elämässäsi, pystyt siirtymään eteenpäin. Vaihda vatvominen tekemiseen. Mieti, mikä juuri sinua ilahduttaisi: elokuvat, kokkauskurssi, tanssiminen?

– Syviä ihmissuhteita ei voi olla monta. Tasapainoinen elämä ei vaadi suurta fanilaumaa.

Lammasmaisuus on terveysriski

Stressi ei synny siitä, että tekemistä on paljon. Se syntyy tunteesta, ettei tekemisiään pysty hallitsemaan.

Kun elät arvojasi vastaan, voit huonosti. Jos määrittelet tärkeimmäksi arvoksesi perheen, mutta teet silti jatkuvasti liikaa ylitöitä, ristiriita uuvuttaa sinut. Arvot toteutuvat vain tekojen kautta. Tee lista arvoistasi ja mieti, tukevatko arkiset valintasi niitä.

Kummasta sitten pitäisi huolestua enemmän: siitä, kun mikään ei tunnu miltään vai siitä, kun kaikki pännii?

– Ärhentely voi olla merkki stressistä, mutta se on silti energiaa. Lammasmainen kiltteys on paljon huolestuttavampi hälytysmerkki, Heimo Langinvainio sanoo.

Jos epätoivon tunne pitkittyy, on olemassa vain yksi varma apukeino: pyytää apua ystäviltä tai ammattiauttajalta.

Arkipaineita helpottaa palastelu. Jos siivoamaton koti ahdistaa, päätä siivota vain keittiö. Kun saat rätin käteesi, saatat vahingossa puunata olohuoneenkin.
Jos Heimo Langinvainio joutuisi antamaan vain yhden vinkin kohti parempaa oloa, valinta olisi selvä.

– Suosittelisin ehdottomasti päivittäistä iltakävelyä. Sen aikana voi märehtiä kätevästi päivän murheet, ja unikin tulee paremmin.

Vaihda ”mutta” ”ja”-sanaksi

Olet palannut töistä kotiin ja päätät lähteä lenkille. Yhtäkkiä mielesi valtaa ajatus: ”Lähtisin kyllä, mutta olen tosi väsynyt”.

Mutta-lauseeseen kätkeytyy ansa. Se sisältää ehdon, jonka mukaan sinun pitäisi olla ensin virkeämpi, jotta voisit hoitaa itseäsi. Uskotko oikeasti, että virkistyt paremmin, kun liikut vähemmän?

Vaihda ”mutta” ”ja”-sanaan: ”Lähtisin kyllä ja olen tosi väsynyt”. Nyt mahdollistat molemmat asiat. Vaikkei väsymys ole kaikonnut, se ei estä sinua lähtemästä lenkille. Kumpi kielellinen sääntö on sinulle hyödyllisempi?

Lähde: Arto Pietikäinen: Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta

Lue lisää:
Paino alas pienin askelin
Liikunta puuskista elämäntavaksi
 

Miten oikeasti voit?

  1. Kuinka usein keskimäärin syöt tuoreita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja? Kasvikset sisältävät vain vähän energiaa, mutta runsaasti elimistön hyvinvoinnille välttämättömiä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä kuituja. Lastaa päivittäin joka aterialla puolet lautasesta täyteen salaattia.
  2. Mitä rasvaa käytät enimmäkseen leivällä? Nyrkkisääntö on, että juoksevat rasvat eivät ole haitallisia vaan voivat jopa edistää terveyttä.
  3. Kuinka usein juot alkoholijuomia niin, että tunnet itsesi päihtyneeksi? Jos juomiseesi liittyy selkeä humalahakuisuus, tarkista tapasi. Jos käytät säännöllisesti alkoholia ruokajuomana, tarkkaile etteivät määrät vaivihkaa kasva. Alkoholi myös lihottaa.
  4. Kuinka paljon liikut vapaa-aikana? Terveysvaikutukset alkavat heti, kun aktiivisuus vähänkin lisääntyy.
  5. Kuinka monta tuntia keskimäärin nukut vuorokaudessa? Tutkimusten mukaan noin 7–8 tuntia on hyvä normaalin yöunen kesto. Jos valvot yhden yön, seuraavana päivänä reaktionopeutesi vastaa promillen humalaa.
  6. Kuinka usein osallistut seura- tai kulttuuritoimintaan? Harrasta, kiinnostu, mene muiden pariin. Sosiaalinen aktiivisuus ja yleinen vireys lisäävät yleistä onnellisuuden tunnetta.
  7. Onko sinulla vaikeuksia tulla toimeen puolisosi kanssa? Sekä yksineläjät että pariskunnat saivat hyvin korkeita onnellisuuspisteitä, jos he olivat yleisesti tyytyväisiä sosiaalisiin suhteisiinsa. Parisuhteessa olennaisinta on tyytyväisyys.
  8. Oletko tuntenut itsesi jännittyneeksi tai stressaantuneeksi kuluneen kuukauden aikana? Haitallinen työstressi liittyy yleensä tunteeseen, ettei hallitse työtään. Se voi johtua myös huonosta johtamisesta tai omista epärealistista tavoitteista. Muuta se mitä voit, ja keskity sitten keräämään voimia harrastuksistasi ja ystävistäsi.
  9. Kuinka tyytyväinen olet siihen mitä olet saavuttanut elämässäsi? Tyytyväisyys on hyvinvoinnin perusta. Sitä voi treenata pitämällä esimerkiksi päiväkirjaa, johon kirjaa vain päivän myönteiset tapahtumat. Mieti, mihin haluaisit päiväsi käyttää, jos elämäsi kestäisi enää puoli vuotta.
  10. Tuntuuko siltä, ettei sinulla ole yhtään kunnon ystävää? Ystävyyssuhteilla on erittäin suuri merkitys hyvinvoinnille. Määrä ei ratkaise, yksikin ystävä riittää.

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●