Televisiossa sitä harrastetaan joka ilta. Elokuvissa ei ehditä sänkyyn asti, koska himo vie voiton. Mainokset vihjaavat siihen, mikä kaikilla on koko ajan mielessä. Seksiä näkee joka paikassa, mutta haluttomuus lisääntyy. Mistä se johtuu?

Räntäisellä bussipysäkillä keimailee nainen alusvaatteissaan. Lehdessä mies kokkaa ilman paitaa. Sitähän on kaikissa parisuhteissa useita kertoja viikossa. Se on aina intohimoista ja spontaania. Vie jalat alta. Kuulostaako tutulta?

Jos ei, älä huolestu. Arkiseksi jää monella kiireen ja väsymyksen alle. Ei tänään kulta. Ehkä lauantaina.

Olenko minä seksikäs?

Sekä naisten että miesten haluttomuus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Suomalaisten yhdynnät vähenevät, vaikka virikkeitä löytyy jopa yhden napinpainalluksen takaa. Missä on vika?

Seksistä annetaan lehdissä, internetissä, televisiossa ja mainoksissa helposti niin täydellinen kuva, että omat kokemukset alkavat tuntua vääränlaisilta. Ihmiset eivät oikein tiedä, miten olla oma itsensä seksuaalisesti. Helposti jokin ulkopuolinen käsitys alkaa määrittää sitä, mitä seksuaalisuus on.

– Vastaanotollani käy paljon naisia, jotka ajattelevat, että seksuaalisuus on yhtä kuin suuseksi tai yhdyntä, seksologi Leena Hattunen sanoo.

Seksistä puhutaan suoraan, mutta sen määritelmä on hyvin kapea. Hattusen mukaan seksuaalinen olento on yhden naisen määritelmän mukaan mies, joka on ollut sadan naisen kanssa. Jo nuoret miehet tarvitsevat viagraa pystyäkseen aina uusiin suorituksiin.

– Miten voi toteuttaa seksuaalisuuttaan aina uuden naisen kanssa? Hattunen kysyy.

Monesti hän kehottaa ihmisiä pysähtymään. Toisen kohtaaminen vaatii aikaa. Hän itse määrittelee seksuaalisuuden läsnäolona ja tietoisuutena itsestä.

– Seksuaalisuutta voi olla vaikkapa oman naisellisuuden tiedostaminen, hän sanoo.

Se voi tarkoittaa, että esimerkiksi opettelee kävelemään naisellisesti. Tai että muuten vain tuntee itsensä seksikkääksi. Useat miehet tulevat onnelliseksi ja itseensä tyytyväisiksi siitä, että heidän kroppansa toimii heidän toivomallaan tavalla vaikkapa lenkillä tai laituria rakentaessa. Ja voi olla hyvinkin seksikästä, että saavuttaa pitkään toivomansa tavoitteen elämässään tai työssään.

Kenenkään seksuaalisuus ei ole riippuvainen toisen ihmisen ihailusta eikä mistään tempusta. Jos on sinut oman itsensä kanssa, voi parisuhteessa antautua nautintoon ja lähellä olemiseen.
Siitä se lähtee. Tai ainakin pitäisi.

Arki vai intohimo?

Arki on monella muutakin kuin seksiä. Otetaan vaikka yli 50-vuotias mies. Töihin tulee nuorta väkeä, jolla on kaksi tutkintoa. He hallitsevat koneet ja uudet kansainväliset trendit. Puhuvat neljää kieltä sujuvasti. Mies tuntee itsensä mitättömäksi. Fossiiliksi.

– Ehkei silloin kotonakaan tule ensimmäiseksi mieleen sanoa vaimolle: mä olen ihana, mä olen tässä, mitä sä haluat? Samuli Koiso-Kanttila Väestöliiton Miehen aika -projektista sanoo.

Ehkä vielä kuvaavampi esimerkki on alle nelikymppinen mies, jolla on kaksi alle kouluikäistä lasta, vaimo palaa töihin, firma on huonossa jamassa, lopputyö kesken ja talo rakennettu harjakorkeuteen. Tulee ehkä mieleen, että tykkääköhän se vaimo vielä musta. Illalla sänkyyn kaatuessa sitä ei jaksa kuitenkaan kysyä. Ehkä molemmat ajattelevat, etteivät kuitenkaan pysty tuottamaan toisilleen megaorgasmeja.

Suomalaisten seksikäyttäytymistä ja -asenteita on tutkittu 1970-luvun alusta lähtien, ja yhdyntätiheyttä, partnerien määrää ja esimerkiksi tietoja itsetyydytyksestä on raportoitu vielä sitäkin pidemmältä ajalta. Tällä vuosituhannella seksin määrä on vähentynyt nimenomaan parisuhteissa. Itsetyydytys on sen sijaan lisääntynyt.

Mitä minä haluan?

Väestöliiton seksuaaliterapeutti Mika Lehtonen ei usko, että suomalaisten seksuaalinen aktiivisuus olisi hiipumassa. Hän on Leena Hattusen kanssa samoilla linjoilla siinä, ettei yhdyntöjen määrä kerro kovinkaan paljon ihmisten seksuaalisuudesta.

Ihmiset ovat parisuhteissaan yhä kärsimättömämpiä. Jos suhde ei toimi, sen voi vaihtaa uuteen. Paljon parisuhde- ja seksiongelmia aiheuttaa myös esimerkiksi lisääntynyt alkoholinkäyttö.

Kiirekin näkyy parisuhteissa. Toiselle olisi varattava enemmän aikaa. Itsetyydytyksellä voi purkaa seksuaalista painetta, mutta läheisyyttä ei saa kuin toiselta.

– Pariskunnan seksuaalisuus voi olla intohimoista ja räiskyvää ilman yhdyntöjäkin, Hattunen sanoo.

Mika Lehtosen ja  Samuli Koiso-Kanttilan mukaan seksin ylitarjonta ihmisten ympärillä saa jotkut vastustamaan kaikkea seksiin liittyvää. Puolialastomien miesten ja naisten kuvia on vaikea olla näkemättä.

– Seksikäs kuvasto tulee vastaan kaikkialla, eikä se voi olla vaikuttamatta ajatusmaailmaan. Monille se aiheuttaa paineita, Koiso-Kanttila sanoo.

Toisille niistä tulee pakkomielle, ja siksi myös erilaiset seksiriippuvuudet lisääntyvät. Esimerkiksi Leena Hattusen vastaanotolla käy paljon pornon suurkuluttajia, jotka itsekin haluaisivat käyttää aikaansa johonkin muuhun. Riippuvuus esimerkiksi itsetyydytyksestä johtaa joillakin miehillä fyysisiin ongelmiin.

Mitä olen ja mitä haluan, pyörii monien naisten ja miesten mielessä. Ja joskus voi olla helpompi olla ajattelematta koko asiaa. Seksuaaliterapeutit kertovat, että on yhä enemmän ihmisiä, joita seksi ei kiinnosta ollenkaan.

Haluanko sinua?

Ilman seksiä voi elää. Haluttomuus on ongelma vain parisuhteessa.

– Usein ongelma on siinä, että parisuhteessa vain toinen määrittää minkälaista seksiä harrastetaan, Leena Hattunen sanoo.

Toinen ei ehkä saa sanottua, että haluaisi jotakin muuta. Hän ei halua sitä seksiä, jota kumppani tarjoaa ja alkaa vetäytyä. Jompi kumpi voi olla rohkea kokeilija, joka ehdottaa koko ajan jotakin uutta.

Sellaisessa suhteessa helposti unohtuu lempeämpi ja virittelevämpi seksuaalisuus, johon kuuluu lähinnä suukottelua, koskettelua ja vain lähellä olemista. Seksuaaliterapiassa autetaan ihmisiä löytämään oma eroottinen puolensa, mutta sitä voi itsekin pysähtyä kuulostelemaan.

– Kokeile kumppanisi kanssa miltä tuntuu istua kasvokkain ja pitää käsiä päällekkäin yhdessä, Leena Hattunen neuvoo.

Muutenkin koskettamalla voi toisen kanssa harjoitella läsnäoloa ja yhdessä olemista. Pysähtyä kuuntelemaan toista ja itseään. Rutiinit, jotka toistuvat vuodesta toiseen samanlaisina helposti tappavat intohimon.

– Pitkässä parisuhteessa seksuaaliset tarpeet muuttuvat. Asia pitää tiedostaa itse ja kertoa toiselle.
Kiire arjessa voi olla syy haluttomuuteen, mutta se voi myös olla keino paeta toisen kohtaamista.

Kuka arvottaa seksiä?

– Seksin määrä ei suoraan vaikuta parisuhteen onnellisuuteen, Koiso-Kanttila sanoo.

Kuitenkin sitä halutaan parisuhteissa olevan. Suomalaisen seksitutkimuksen mukaan haluttomuus helposti vähentää muutenkin koskettelua ja läheisyyttä parisuhteessa. Haluttomuudesta kärsivät usein myös puhuvat vähemmän seksistä ja omasta halustaan puolisonsa kanssa. Seksuaaliset pettymykset voivat aiheuttaa haluttomuutta.

Seksi on vapaasti valittava kahden ihmisen nautinnon lähde. Sitä ei kukaan ulkopuolinen arvioi. Koiso-Kanttilan mukaan pariskunnan seksissä on usein mukana ajatus jostakin kolmannesta, jolle seksiä suoritetaan. Seksin pitää olla aina spontaania, johtaa yhtäaikaiseen orgasmiin ja äänien pitää kuulua vähintään naapuriin.

Katin kontit. Kuulostaa vaivalloiselta.

Kuulostaa nössöltä, mutta sovittu seksihetki lauantaisaunan jälkeen hiljaa peiton alla voi olla ihan yhtä tyydyttävää. Juuri meille. Myös itsetyydytys voi olla nautinnollinen keino purkaa stressiä tai seksuaalista painetta.

Mika Lehtosen mukaan miesten seksuaaliterapiassa etsitään syitä haluttomuuteen. Jos on huolia, kiirettä ja vielä ylisuuria odotuksia, on ihan normaalia ettei seksi onnistu.

– Myös pettymyksiä on opittava sietämään, Lehtonen sanoo.

Aika harvassa ovat ne superyksilöt, joiden seksikin on aina maksimikivaa.

Erotiikkaa elämään

Kannattaa kertoa toiselle omista haluistaan.

– Jos vain yhdynnöillä ilmaistaan tunteita, tulee seksistä helposti pakonomaista suorittamista, Leena Hattunen sanoo.

Kumpikin ehkä tahollaan ajattelee, että on jotenkin tyydytettävä toinen. Oltava käytettävissä. Naisen pitää olla viettelevä ja kiihottava. Miehen on tyydytettävä naisensa tarpeet ja saatava aikaan multiorgasmeja.

Eroottista ilmapiiriä voi viritellä hyvin arkisilla asioilla. Eikä tilanteen joka kerta tarvitse johtaa yhdyntään.

Leena Hattunen kehottaa palauttamaan parisuhteisiin aamusuukot. Tietokoneen ääressä joka ilta nököttävän kumppanin hartioita voi hieroa. Jo pelkkä kiinnostuminen toisen asioista helpottaa kohtaamista.

– Mukava ilmapiiri johtaa siihen, että voi kertoa mikä kiihottaa, Hattunen sanoo.

Jäisitkö viereeni vielä hetkeksi, kulta. Haluaisin, että koskettaisit minua!

Lue lisää seksuaalisuudesta.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.