Hyvä seksielämä pitää mielen ja ruumiin terveenä. Mutta entä jos ei ole kumppania? Tai on kumppani, joka ei halua? Voiko ilman seksiä elää tasapainoista elämää?

“Useissa tapauksissa he olivat niin hellyydenkipeitä, että pelkkä hipaisu sai heidät pois tolaltaan”, lausuu romaanihenkilö Kari Hotakaisen teoksessa Huolimattomat. Se kertoo yksinäisistä, ilman kumppania ja seksiä elävistä ihmisistä.

Yhden hengen talouksia Suomessa on Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan melkein miljoona. Varmaan niissä tiedetään, että “Seksuaalinen mielihyvä on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde ja että jokaisella on siihen oikeus”, kuten kansainvälisessä seksuaalioikeuksien julistuksessa todetaan.

Pitäisikö siis huolestua, kun ei ole kumppania tai on, mutta tämä ei halua seksiä. Näkyykö se naamasta tai apteekkikuiteista, kun lakkaa saamasta?

Parisuhteeseen kuuluu pausseja

Pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vahvistaa, että seksuaalisuus on osa terveyttämme, myös mielenterveyttämme.

– Mutta ei seksin puutteeseen kuole. Eikä se pilaa parisuhdetta, jos suhde muutoin on kunnossa. Pitkissä suhteissa on normaalia pitää seksittömiäkin kausia. On vain osattava sanoa: vika ei ole sinussa, en nyt halua yhdyntää, mutta haluan silti olla lähellä, suukotella, hellitellä.

Ranta tietää etenkin iäkkäämpiä pariskuntia, jotka elävät pelkkinä kaveruksina ja heillä on kivaa yhdessä.

– Läheisyyttä ja lämpöä voi olla ilman seksiäkin. Mutta kosketus on elintärkeää eikä sen tarve lopu missään iässä.

Yksinelo, rauhaa vai tuskaa?

– Ilman paria eläminen ei tietenkään ihmistä vahingoita, mikäli hänellä on ystävyyssuhteita ja hyvä ja rauhallinen olo omillaan. On myös olemassa monenlaisia intohimoja, usein työhön tai harrastuksiin liittyviä, joihin seksuaalienergia voi kanavoitua.

Ongelmasta on kyse silloin, jos yksinolo on pakon sanelemaa, omasta seksuaalihistoriasta johtuvaa. Esimerkiksi kelpaamattomuuden tai hylätyksi tulemisen pelkoa, jonka juuret kasvavat jo lapsuudesta tai aiemmista suhteista. Rannan mukaan ihminen kyllä oireilee jotenkin, jos hänellä on paha olla, ja hakee toivon mukaan apua.

– Eihän terapeutti pysty yksinäiselle kumppania löytämään, mutta hän auttaa ihmistä tiedostamaan ongelmiensa ytimen. Eheytyminen voi alkaa, uhrista kuoriutua arvonsa tunteva oman elämänsä eläjä.

Etu, jonka yhdynnästä automaattisesti saa, on lantionpohjan lihaksiston stimulaatio. Lihaksiston kunto on tärkeä asia jo virtsanpidätyskyvyn takia, joten siitä on muistettava huolehtia joko jumppaamalla tai itsetyydytyksellä.

Sooloseksi, naistenkin kivaa

Teija-Liisa Rantaa harmittaa, että itsetyydytystä ei opeteta missään. Oletetaan, että nuoruusiässä se käy pojilta luonnostaan, ja usein käykin. Tytöt tarvitsevat enemmän rohkaisua tutustuakseen omaan seksuaalisuuteensa, tutkimaan itseään aluksi peilin avulla.

Monilta tämän päivän naisilta on tutkimusretki omaan ruumiiseen jäänyt tekemättä. Ei hätää, vielä ennättää; heitetäänpä pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle!

Kirjassaan Naisen nautinto Teija-Liisa Ranta opastaa yksityiskohtaisesti löytämään sukupuolielinten sekä koko kehon tuntoherkät alueet. Kun on päässyt yli häpeän ja nolouden tunteistaan, haluaa jo opetella soolorakastelun hienoimmatkin vivahteet.

Seikkailunhaluinen voi kävistä seksivälinekaupassa, myös internetin kautta, ja hankkia lempileluja.

– Mutta vain, jos se tuntuu luontevalta. Omia rajojaan pitää aina kunnioittaa eikä mennä pidemmälle vain siksi, että jokin on trendikästä. Tämä pätee ehdottomasti myös parisuhteissa.

Haluttomuuden syyt syvällä

Parisuhteen seksihäiriöitä on monenlaisia: erilaisista sairauksista ja niiden hoidoista, erektiovaikeuksista, vaihdevuosista tai henkilökohtaisista kriisivaiheista johtuvia, ja usein ne ovat ohimeneviä.

Isoksi ongelmaksi on kuitenkin noussut haluttomuus. Parisuhteissa saatetaan elää vuosiakin ilman seksiä, tietää pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta.

Haluttomuuden syynä voi olla ihan silkka väsymys: liikaa töitä, stressiä, vastuuta, velvollisuuksia. Seksistä tulee rutiininomaista suoritusta, jossa ei aidosti kohdata. Usein syynä ovat kuitenkin puhumatta jääneet asiat, pettymykset, torjutut tunteet, jotka ovat kasaantunut vuosien mittaan ja etäännyttäneet parin toisistaan.

– Lapsuudesta otetaan malli omaan seksuaalisuuteen. Naisille isän rooli on ratkaiseva. Jos ei isästä päästä irti, jos on isään liittyviä käsittelemättömiä asioita ja tunteita, ei elämässä ole tilaa muille miehille, Ranta kertoo.

Mitä tehdä, jos kumppani ei lähde terapiaan, vaikka itse olisi valmis?

– Jos mikään ei auta, vastuu jää haluavalle: päättääkö hän sietää pakkoselibaattiaan vai lähteekö.

Kiiltokuvamaailma luo paineita

Etenkin naisia uuvuttaa usein täydellisyyden tavoittelu, ja se saattaa estää myös nauttimasta seksistä. Omaa kehoa selluliittireisineen verrataan mainosmaailman barbiehin eikä alemmuudentunnoltaan pystytä heittäytymään. Halut häviävät.

– Mitkään seksigurujen pinnalliset kikat, että hierokaa tuolta ja näykkikää täältä, eivät auta pitkään jatkuneeseen haluttomuuteen, Ranta tietää.

Pintamedia ei aiheuta paineita vain naisille: kunnon uroksen pitäisi olla aina valmiina ja varustettu akrobaatin taidoilla ja lihaksilla.

Onneton orgasmipakko

Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan noin kolmasosalla naisista on toistuvia vaikeuksia kokea orgasmia. Seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta perusti orgasmiongelmaisille terapiaryhmät, ja tietää, että ongelmien osatekijänä on usein ollut torjuva tai hylkäävä, alkoholiriippuvainen isä. Tyttö ei ole saanut turvallisen ja rakastavan miehen mallia eikä hyväksyntää, jota naiseuteen kasvamiseen tarvitaan.

Monet naiset ovat päätyneet teeskentelemään orgasminsa. Miksi?

– Useastakin syystä. Joku pelkää, ettei muuten saa haluamaltaan mieheltä ihailua ja rakkautta, toinen alistuu miehensä egon pönkittäjäksi. Yksi tietää, että tapahtuu ikäviä jos ei suostu seksiin, ja näyttelee orgasmin päästäkseen pois tilanteesta. Mikään näistä ei ole tervettä eikä rehellistä.

Ranta tietää, että asiaa on hyvin vaikea ottaa esille; kuinka kertoa toiselle, että on kaikki nämä vuodet vain teeskennellyt? Mies ottaa sen valtavana loukkauksena, ikään kuin nainen paljastaisi, että hän onkin huono rakastaja. Sehän ei ole totta.

– Asiantuntijan läsnäolo keskustelussa mahdollistaa sen, että asiasta voidaan ylipäänsä rauhoittua puhumaan. Apua seksiongelmiin saa kunhan vain tahtoa löytyy. Olisi hyvä muistaa, että kaikilla on oikeus seksiin mutta myös oikeus elää ilman seksiä.

Lue lisää:

Seksille aikaa
Seksistä terveyttä
Naisen seksiongelmat

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.