Hyvä seksielämä pitää mielen ja ruumiin terveenä. Mutta entä jos ei ole kumppania? Tai on kumppani, joka ei halua? Voiko ilman seksiä elää tasapainoista elämää?

“Useissa tapauksissa he olivat niin hellyydenkipeitä, että pelkkä hipaisu sai heidät pois tolaltaan”, lausuu romaanihenkilö Kari Hotakaisen teoksessa Huolimattomat. Se kertoo yksinäisistä, ilman kumppania ja seksiä elävistä ihmisistä.

Yhden hengen talouksia Suomessa on Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan melkein miljoona. Varmaan niissä tiedetään, että “Seksuaalinen mielihyvä on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde ja että jokaisella on siihen oikeus”, kuten kansainvälisessä seksuaalioikeuksien julistuksessa todetaan.

Pitäisikö siis huolestua, kun ei ole kumppania tai on, mutta tämä ei halua seksiä. Näkyykö se naamasta tai apteekkikuiteista, kun lakkaa saamasta?

Parisuhteeseen kuuluu pausseja

Pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vahvistaa, että seksuaalisuus on osa terveyttämme, myös mielenterveyttämme.

– Mutta ei seksin puutteeseen kuole. Eikä se pilaa parisuhdetta, jos suhde muutoin on kunnossa. Pitkissä suhteissa on normaalia pitää seksittömiäkin kausia. On vain osattava sanoa: vika ei ole sinussa, en nyt halua yhdyntää, mutta haluan silti olla lähellä, suukotella, hellitellä.

Ranta tietää etenkin iäkkäämpiä pariskuntia, jotka elävät pelkkinä kaveruksina ja heillä on kivaa yhdessä.

– Läheisyyttä ja lämpöä voi olla ilman seksiäkin. Mutta kosketus on elintärkeää eikä sen tarve lopu missään iässä.

Yksinelo, rauhaa vai tuskaa?

– Ilman paria eläminen ei tietenkään ihmistä vahingoita, mikäli hänellä on ystävyyssuhteita ja hyvä ja rauhallinen olo omillaan. On myös olemassa monenlaisia intohimoja, usein työhön tai harrastuksiin liittyviä, joihin seksuaalienergia voi kanavoitua.

Ongelmasta on kyse silloin, jos yksinolo on pakon sanelemaa, omasta seksuaalihistoriasta johtuvaa. Esimerkiksi kelpaamattomuuden tai hylätyksi tulemisen pelkoa, jonka juuret kasvavat jo lapsuudesta tai aiemmista suhteista. Rannan mukaan ihminen kyllä oireilee jotenkin, jos hänellä on paha olla, ja hakee toivon mukaan apua.

– Eihän terapeutti pysty yksinäiselle kumppania löytämään, mutta hän auttaa ihmistä tiedostamaan ongelmiensa ytimen. Eheytyminen voi alkaa, uhrista kuoriutua arvonsa tunteva oman elämänsä eläjä.

Etu, jonka yhdynnästä automaattisesti saa, on lantionpohjan lihaksiston stimulaatio. Lihaksiston kunto on tärkeä asia jo virtsanpidätyskyvyn takia, joten siitä on muistettava huolehtia joko jumppaamalla tai itsetyydytyksellä.

Sooloseksi, naistenkin kivaa

Teija-Liisa Rantaa harmittaa, että itsetyydytystä ei opeteta missään. Oletetaan, että nuoruusiässä se käy pojilta luonnostaan, ja usein käykin. Tytöt tarvitsevat enemmän rohkaisua tutustuakseen omaan seksuaalisuuteensa, tutkimaan itseään aluksi peilin avulla.

Monilta tämän päivän naisilta on tutkimusretki omaan ruumiiseen jäänyt tekemättä. Ei hätää, vielä ennättää; heitetäänpä pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle!

Kirjassaan Naisen nautinto Teija-Liisa Ranta opastaa yksityiskohtaisesti löytämään sukupuolielinten sekä koko kehon tuntoherkät alueet. Kun on päässyt yli häpeän ja nolouden tunteistaan, haluaa jo opetella soolorakastelun hienoimmatkin vivahteet.

Seikkailunhaluinen voi kävistä seksivälinekaupassa, myös internetin kautta, ja hankkia lempileluja.

– Mutta vain, jos se tuntuu luontevalta. Omia rajojaan pitää aina kunnioittaa eikä mennä pidemmälle vain siksi, että jokin on trendikästä. Tämä pätee ehdottomasti myös parisuhteissa.

Haluttomuuden syyt syvällä

Parisuhteen seksihäiriöitä on monenlaisia: erilaisista sairauksista ja niiden hoidoista, erektiovaikeuksista, vaihdevuosista tai henkilökohtaisista kriisivaiheista johtuvia, ja usein ne ovat ohimeneviä.

Isoksi ongelmaksi on kuitenkin noussut haluttomuus. Parisuhteissa saatetaan elää vuosiakin ilman seksiä, tietää pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta.

Haluttomuuden syynä voi olla ihan silkka väsymys: liikaa töitä, stressiä, vastuuta, velvollisuuksia. Seksistä tulee rutiininomaista suoritusta, jossa ei aidosti kohdata. Usein syynä ovat kuitenkin puhumatta jääneet asiat, pettymykset, torjutut tunteet, jotka ovat kasaantunut vuosien mittaan ja etäännyttäneet parin toisistaan.

– Lapsuudesta otetaan malli omaan seksuaalisuuteen. Naisille isän rooli on ratkaiseva. Jos ei isästä päästä irti, jos on isään liittyviä käsittelemättömiä asioita ja tunteita, ei elämässä ole tilaa muille miehille, Ranta kertoo.

Mitä tehdä, jos kumppani ei lähde terapiaan, vaikka itse olisi valmis?

– Jos mikään ei auta, vastuu jää haluavalle: päättääkö hän sietää pakkoselibaattiaan vai lähteekö.

Kiiltokuvamaailma luo paineita

Etenkin naisia uuvuttaa usein täydellisyyden tavoittelu, ja se saattaa estää myös nauttimasta seksistä. Omaa kehoa selluliittireisineen verrataan mainosmaailman barbiehin eikä alemmuudentunnoltaan pystytä heittäytymään. Halut häviävät.

– Mitkään seksigurujen pinnalliset kikat, että hierokaa tuolta ja näykkikää täältä, eivät auta pitkään jatkuneeseen haluttomuuteen, Ranta tietää.

Pintamedia ei aiheuta paineita vain naisille: kunnon uroksen pitäisi olla aina valmiina ja varustettu akrobaatin taidoilla ja lihaksilla.

Onneton orgasmipakko

Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan noin kolmasosalla naisista on toistuvia vaikeuksia kokea orgasmia. Seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta perusti orgasmiongelmaisille terapiaryhmät, ja tietää, että ongelmien osatekijänä on usein ollut torjuva tai hylkäävä, alkoholiriippuvainen isä. Tyttö ei ole saanut turvallisen ja rakastavan miehen mallia eikä hyväksyntää, jota naiseuteen kasvamiseen tarvitaan.

Monet naiset ovat päätyneet teeskentelemään orgasminsa. Miksi?

– Useastakin syystä. Joku pelkää, ettei muuten saa haluamaltaan mieheltä ihailua ja rakkautta, toinen alistuu miehensä egon pönkittäjäksi. Yksi tietää, että tapahtuu ikäviä jos ei suostu seksiin, ja näyttelee orgasmin päästäkseen pois tilanteesta. Mikään näistä ei ole tervettä eikä rehellistä.

Ranta tietää, että asiaa on hyvin vaikea ottaa esille; kuinka kertoa toiselle, että on kaikki nämä vuodet vain teeskennellyt? Mies ottaa sen valtavana loukkauksena, ikään kuin nainen paljastaisi, että hän onkin huono rakastaja. Sehän ei ole totta.

– Asiantuntijan läsnäolo keskustelussa mahdollistaa sen, että asiasta voidaan ylipäänsä rauhoittua puhumaan. Apua seksiongelmiin saa kunhan vain tahtoa löytyy. Olisi hyvä muistaa, että kaikilla on oikeus seksiin mutta myös oikeus elää ilman seksiä.

Lue lisää:

Seksille aikaa
Seksistä terveyttä
Naisen seksiongelmat

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●

Ihminen voi ahdistua monesta, kuten ilmasto- ja ympäristöuhista. Mielessä voi pitää myös sen, mikä on hyvin, miettii kirjailija, musiikintekijä Kauko Röyhkä, 59.

Kun ennen päällimmäisenä huolenaiheena oli esimerkiksi otsonikato, nyt puhutaan meriin kantautuneesta muovijätteestä. Tietysti se ahdistaa, pohtii Kauko Röyhkä.

– Mutta kannattaa muistaa myös se hyvä, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli pulaa aineellisista asioista, mutta nyt on ihmisten hyvinvointi yleisesti lisääntynyt.

Meillä on paljon hyvää

Kaukon mukaan Suomessa on moni asia kohdallaan: on hieno luonto, vuodenajat ja hyvä yhteiskuntajärjestys.  On myös paljon muita juttuja, jotka tuovat tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

– Uskon musiikkiin, kirjallisuuteen, suomen kieleen ja kaikkeen hyvään, mitä ihmiset tekevät. Tietenkin kierrätän ja lajittelen roskani, mutta haluan myös nähdä maailmaa, joten matkustan lentokoneella.

Fyysisestä hyvinvoinnistaan Kauko pitää huolta lenkkeilemällä kolmesti viikossa kahdeksan kilometrin lenkin, ympäri vuoden.

– Jos lenkki jää välistä, pidän itseäni huonona ja löysänä ihmisenä.

Kymmenvuotiaan pojan ja kahden aikuisen tyttären isä uskoo kehitykseen ja muun muassa siihen, että lopulta keksitään menetelmä, jolla muovi saadaan kerättyä meristä.

– Minun on pakko olla optimisti. Minulla on lapsia, hän sanoo.

 

Mitkä muut asiat tuottavat Kauko Röyhkälle iloa ja mikä on hänen mielestään jopa vähän noloa? Lue Hyvä terveys 11/2018!

Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys