Joku heittää päin kasvojasi loukkauksen: Jäätkö taas kerran suu auki haukkomana henkeäsi? Mitäs jos vaientaisit solvaajan?

1. Ihanaa kun kehtaat pukeutua noin kireään mekkoon, vaikka olet ollut selvästi ruoka-aikaan kotona! Ei millään pahalla, mut kannattaisiko sun luopua esimieshaaveistasi kun sulla on vähän tuollainen pehmeä luonne?

Loukkaus mykistää. Tölväisy on kenties naamioitu vitsiksi tai kohteliaisuudeksi, mutta se sattuu silti. Mehevä vastakommentti juolahtaa mieleen viikon päästä.

Kun loukkaaja seuraavan kerran iskee, älä jähmety pähkäilemään nokkeluuksia. Vaienna loukkaaja yksinkertaisella kysymyksellä: ”Voisitko toistaa sen mitä sanoit? Kuulinko oikein?”

Kun asetut peiliksi kiusaajallesi, hän saattaa oivaltaa heittonsa halpamaisuuden. Kommentin toistaminen pakottaa loukkaajan ottamaan vastuun sanoistaan ja perustelemaan ne. Koska loukkaus on yleensä perusteeton, vuoropuhelu tyssää usein kuin seinään.

Jos loukkauksen toistaminen ei auta, vaadi lisäkysymyksiä. Pyydä loukkaajaa konkretisoimaan ja tarkentamaan kommenttiaan. Tehokkaita vastakysymyksiä ovat: ”Mitä tarkoitit? Kertoisitko lisää?”

2. Myös inhimillisyyden osoittaminen voi mykistää loukkaajan. Sano reippaasti ääneen, että olipa pahasti sanottu, että kommentti tuntui hirveän loukkaavalta.

Pidä keskustelu tiukasti asiassa äläkä sorru henkilökohtaisuuksien heittelyyn. Muista, että myös sinun on seistävä sutkaustesi takana. Jos päästät tunnekuohussasi suustasi nasevan vastakommentin, sinun on oltava mielipiteestäsi niin varma, että olet valmis puolustamaan kantaasi myös seuraavana päivänä.

Huumori on taidelaji, jonka käyttö vaatii herkkyyttä. Jos turvaudut puolustautuessasi vitsailuun, saatat nolata vastapuolen pahemmin kuin arvaatkaan. Etenkin ryhmätilanteissa huumorista tulee helposti julkisen nolaamisen väline. Jos väittelijät valtaa kostonhimo, loukkausten kierrettä on yhä vaikeampi katkaista.

Parhaimmillaan huumori voi laukaista tilanteen. Jos joku arvostelee ulkonäköäsi, kuittaa asiattomuus vaikkapa suomalaisella perinneviisaudella: ”Näkö on kuin Luoja suo, tavat niin kuin itse tahtoo.”

3. Tieto lisää varmuutta. Mitä vankempi ammattitaitosi tai yleissivistyksesi on, sitä helpompi sinun on laukoa alas perusteettomia heittoja. Kun tunnet hallitsevasi esimerkiksi ammattisi, et yksinkertaisesti pysty nielemään työtapoihisi liittyviä loukkauksia mukisematta. Vastakommentti on kuin valmiina mielessäsi, sillä se perustuu silkkaan tietoon ja kokemukseen.

Kun tunnet asiasi, et tarvitse takataskuusi ulkoa opeteltuja repliikkejä.

4. Joskus on fiksuinta olla hiljaa. Kun toinen latelee törkeyksiä, käännä selkäsi ja jätä loukkaaja itsekseen jupisemaan. Tilanteesta poistuminen ei välttämättä ole alistumista, kuten helposti kuvitellaan, vaan se antaa kiusaajalle vahvan viestin: Tätä minä en suostu kuuntelemaan, tässä menee rajani.

Sanavalmius on ominaisuus, jota nyky-yhteiskuntamme palvoo. Nopeat nokittajat jyräävät työelämässä, netin treffipalstoilla ja tositelevisiosarjoissa. Mieti, kumpaa ihmistyyppiä itse todella arvostat: ihmisiä, jotka tykittävät tyhjiä nokkeluuksia vai ihmisiä, jotka välillä hämmentyvät mutta pysähtyvät myös pohdiskelemaan asioiden välisiä yhteyksiä?

Mieti myös, oletko sittenkään tossukka. Onko totta, että ylitsesi kävellään toistuvasti vai oletko vain tottunut kuvittelemaan niin? Muista, että sanavalmius ja itsetunto ovat eri asioita. Moni turvautuu loukkauksiin vain siksi, että on epävarma omasta asemastaan.

Asiantuntijana psykologi Hannele Törrönen, Ensi- ja turvakotien liitto.

Lue lisää anteeksi antamisesta.


Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.