Joku heittää päin kasvojasi loukkauksen: Jäätkö taas kerran suu auki haukkomana henkeäsi? Mitäs jos vaientaisit solvaajan?
1. Ihanaa kun kehtaat pukeutua noin kireään mekkoon, vaikka olet ollut selvästi ruoka-aikaan kotona! Ei millään pahalla, mut kannattaisiko sun luopua esimieshaaveistasi kun sulla on vähän tuollainen pehmeä luonne?
Loukkaus mykistää. Tölväisy on kenties naamioitu vitsiksi tai kohteliaisuudeksi, mutta se sattuu silti. Mehevä vastakommentti juolahtaa mieleen viikon päästä.
Kun loukkaaja seuraavan kerran iskee, älä jähmety pähkäilemään nokkeluuksia. Vaienna loukkaaja yksinkertaisella kysymyksellä: ”Voisitko toistaa sen mitä sanoit? Kuulinko oikein?”
Kun asetut peiliksi kiusaajallesi, hän saattaa oivaltaa heittonsa halpamaisuuden. Kommentin toistaminen pakottaa loukkaajan ottamaan vastuun sanoistaan ja perustelemaan ne. Koska loukkaus on yleensä perusteeton, vuoropuhelu tyssää usein kuin seinään.
Jos loukkauksen toistaminen ei auta, vaadi lisäkysymyksiä. Pyydä loukkaajaa konkretisoimaan ja tarkentamaan kommenttiaan. Tehokkaita vastakysymyksiä ovat: ”Mitä tarkoitit? Kertoisitko lisää?”
2. Myös inhimillisyyden osoittaminen voi mykistää loukkaajan. Sano reippaasti ääneen, että olipa pahasti sanottu, että kommentti tuntui hirveän loukkaavalta.
Pidä keskustelu tiukasti asiassa äläkä sorru henkilökohtaisuuksien heittelyyn. Muista, että myös sinun on seistävä sutkaustesi takana. Jos päästät tunnekuohussasi suustasi nasevan vastakommentin, sinun on oltava mielipiteestäsi niin varma, että olet valmis puolustamaan kantaasi myös seuraavana päivänä.
Huumori on taidelaji, jonka käyttö vaatii herkkyyttä. Jos turvaudut puolustautuessasi vitsailuun, saatat nolata vastapuolen pahemmin kuin arvaatkaan. Etenkin ryhmätilanteissa huumorista tulee helposti julkisen nolaamisen väline. Jos väittelijät valtaa kostonhimo, loukkausten kierrettä on yhä vaikeampi katkaista.
Parhaimmillaan huumori voi laukaista tilanteen. Jos joku arvostelee ulkonäköäsi, kuittaa asiattomuus vaikkapa suomalaisella perinneviisaudella: ”Näkö on kuin Luoja suo, tavat niin kuin itse tahtoo.”
3. Tieto lisää varmuutta. Mitä vankempi ammattitaitosi tai yleissivistyksesi on, sitä helpompi sinun on laukoa alas perusteettomia heittoja. Kun tunnet hallitsevasi esimerkiksi ammattisi, et yksinkertaisesti pysty nielemään työtapoihisi liittyviä loukkauksia mukisematta. Vastakommentti on kuin valmiina mielessäsi, sillä se perustuu silkkaan tietoon ja kokemukseen.
Kun tunnet asiasi, et tarvitse takataskuusi ulkoa opeteltuja repliikkejä.
4. Joskus on fiksuinta olla hiljaa. Kun toinen latelee törkeyksiä, käännä selkäsi ja jätä loukkaaja itsekseen jupisemaan. Tilanteesta poistuminen ei välttämättä ole alistumista, kuten helposti kuvitellaan, vaan se antaa kiusaajalle vahvan viestin: Tätä minä en suostu kuuntelemaan, tässä menee rajani.
Sanavalmius on ominaisuus, jota nyky-yhteiskuntamme palvoo. Nopeat nokittajat jyräävät työelämässä, netin treffipalstoilla ja tositelevisiosarjoissa. Mieti, kumpaa ihmistyyppiä itse todella arvostat: ihmisiä, jotka tykittävät tyhjiä nokkeluuksia vai ihmisiä, jotka välillä hämmentyvät mutta pysähtyvät myös pohdiskelemaan asioiden välisiä yhteyksiä?
Mieti myös, oletko sittenkään tossukka. Onko totta, että ylitsesi kävellään toistuvasti vai oletko vain tottunut kuvittelemaan niin? Muista, että sanavalmius ja itsetunto ovat eri asioita. Moni turvautuu loukkauksiin vain siksi, että on epävarma omasta asemastaan.
Asiantuntijana psykologi Hannele Törrönen, Ensi- ja turvakotien liitto.
Lue lisää anteeksi antamisesta.
