Ystävätoiminnan kautta löytyy paitsi seuraa myös ovi ulos omasta kuplasta. Kaikki voittaa! Kaksi kaveriparia kertoo, mitä he ovat toisiltaan saaneet.

Leeni Salmenkangas, 68, ja Humaira Masoumi, 58 viettävät yhdessä syntymä­päiviä, kiertävät asuntonäyttöjä ja hoitavat ­toistensa ­lapsenlapsia.

 

– Ai, oletko sä ruvennut juomaan kahvia, päivittelee Leeni Salmenkangas ystävälleen Humaira Masoumille Jyväskylän pääkirjaston kahvilassa.
Humaira ei ole päivittelystä moksiskaan vaan kaataa tyynesti kahviinsa maitoa. Ulkona on säkkipimeä marraskuu, muttei sekään Humairaa hätkähdytä. 15 vuotta Suomessa ovat tehneet tehtävänsä.

– Rakastan jouluvaloja ja piparkakun tuoksua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Afganistanilainen englannin ja venäjän kielen opettaja Humaira oli ehtinyt olla miehensä ja seitsemän lapsensa kanssa Suomessa kuukauden, kun he ensi kertaa tapasivat Leenin vuonna 2000.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leeni järjesti tutustumispiknikin talonsa naapuripuistoon. Humaira muistaa hyvin, että tarjolla oli keksejä ja jäätelöä. Sen jälkeen lähdettiin kävellen katsomaan vähän matkan päässä olevaa perhepuistoa.

– Sulla oli korkkarit jalassa, Leeni nauraa.

Masoumin perheen matka pohjois­afganistanilaisesta Mazar-i-Sharifin kaupungista Jyväskylään kesti 17 kuukautta. Kotikaupunkiin jäi iso talo.

– Kun taleban aloitti sodan, meidän oli lähdettävä. Ei siellä kenelläkään ollut rahaa ostaa meidän taloamme.

He saivat kiintiöpakolaispaikan olleessaan pakolaisleirillä Pakistanissa, mutta eivät tienneet, mihin maahan heidät sijoitetaan. Nyt koko perheellä on Suomen kansalaisuus ja kotona syödään makaronilaatikkoa ja jauhelihakastiketta. Humairan pojat ovat käyneet armeijan, kolme lapsista on ylioppilaita, ja kaikilla lapsilla on koulutus ja töitä. Humaira työskentelee Jyväskylän kouluissa darin kielen opettajana.

Leeni innostui SPR:n ystävätoiminnasta jäätyään viisikymppisenä terveyssyistä eläkkeelle.

– Kaipasin tekemistä, jota voin tehdä omilla ehdoillani ja omalla aikataulullani.

Humairan perheestä on tullut Leenille toinen perhe, ja päinvastoin. On käyty asuntonäytöissä yhdessä, järjestelty ajokortti- ja autonostoasioita, vierailtu mökillä ja juhlittu kymmeniä kertoja syntymäpäiviä. Nyt molemmilla on myös viisi lastenlasta. Mummoina he ovat kuulemma ihan samanlaisia.

– Hoidamme toistemme lapsenlapsia ristiin, he nauravat.

 

Helli Kainulainen, 89, ja Laura Kuivalahti, 25 vaihtavat kuulumiset ja juovat teetä yhdessä joka toinen viikko.

 

– Helli oli minusta niin kaunis nimi, nauraa opiskelija Laura Kuivalahti, kun hän kertoo, miten tuli ryhtyneeksi SPR:n kautta ystäväksi nimenomaan Helli Kainulaiselle.

Hellin olohuone Jyväskylän Mäki-Matissa on juuri niin kuin suloisessa mummolassa: roosalla plyysillä päällystetty rokokookalusto, seinällä ristipistotöitä ja vitriinikaapissa hienoja laseja. Täällä Helli ja Laura istuvat juttelemassa ja juomassa teetä joka toinen maanantai.

Viime aikoina on puhuttanut Hellin tulevasta putkiremontista. Pitäisi lähteä evakkoon, eivätkä Hellin lonkat enää kestä kävelemistä. Hissittömän talon kolmanteen kerrokseen Hellin kauppa-asiat hoitavat "rouvat työvoimatoimistosta", kun tytär asuu Lahdessa. Lauran kanssa vain jutellaan.

— Onhan se mukavaa, johan tässä muuten kieli kangistuisi, Helli nauraa.

Tai jos totta puhutaan, niin eniten Helliä puhuttaa politiikka. Kotona ollessa tulee seurattua kaikki ajan­kohtaisohjelmat. Suomen talous­tilanne, työttömyys ja tietysti pakolaiset ovat olleet agendalla.

— Ei ollut Suomessa sodan aikaan tällaista, nykyajan sota on paljon kauheampaa. Kyllä me ollaan maailmaa parannettu Lauran kanssa monta kertaa, Helli kertoo.

Ja sodasta Helli tietääkin, hän oli sen alkaessa 13-vuotias ja joutui syntymäpaikassaan Nilsiässä kaikkiin mahdollisiin maatilatöihin, koska miehet olivat rintamalla.

— Varsinainen puute alkoi sodan jälkeen, kun kaikki oli kortilla. Kun muutin miehen perässä Jyväskylään, laihduin ensimmäisen talven aikana seitsemän kiloa, vaikka äiti lähetti ruokapaketteja.

Jyväskylässä Helli on asunut nyt 68 vuotta, Hämeenlinnasta kotoisin oleva Laura viisi vuotta. Historiasta kiinnostuneen Lauran mielestä on mahtavaa ihmetellä yhdessä myös kaupunkikuvan muutosta.

— Minulla on sattumalta siirtolapuutarhapläntti samassa paikassa, missä Helli aikoinaan kasvatti perheelle talveksi sipulit ja perunat. Minä taas kasvatan siellä modernisti salaattitarpeita, Laura vertaa.

Helli ei ole lauralle mummonkorvike vaan ystävä, vaikka SPR:n ystävätoimintaan hänet ohjasikin se, että omat isovanhemmat ovat kaukana.

— On ihanaa tulla tänne Hellin luo ihan erilaiseen ympäristöön, missä yleensä arkena vietän aikaa. Pääsen hyvin irti yliopistokuplasta.

Helli ole moksiskaan siitä, että juttukaveri on vuosikymmeniä ja vähän päälle nuorempi.

— Eihän tämä ikäero mitään hait­­taa, kun ei olla pariskunta, Laura lohkaisee.

 

 

 

Näin pääset mukaan

Tutustuu erilaisiin ihmisiin, joihin ei muuten ehkä tutustuisi, saa uusia näkökulmia elämään ja kuulee elämäntarinoita – ja samalla tekee hyvää tavalla, josta itsekin nauttii. Siinä vapaaehtoisten ystävien syitä olla mukana toiminnassa.

– Ystäviksi ilmoittautuu kaikenikäisiä, mutta ehkä vähän enemmän eläkkeelle jääneitä, joilla on aikaa. Myös opiskelijoita on paljon, kertoo Suomen Punaisen Ristin ystävä­välittäjä Päivi Polvi Jyväskylästä.

– Monet opiskelijat haluavat itselleen ystäväksi mummo- tai pappaikäisen, kun omat isovanhemmat ovat kaukana.

Tänä syksynä vapaaehtoisten ystävien määrä on moninkertaistunut, samoin kuin halukkuus hyväntekeväisyyteen.

Polvi arvelee syiksi sekä pakolaistilanteen että valtionbudjetin leikkaukset, joita kohdistuu jo valmiiksi heikompiosaisiin. Vapaaehtoistyö on myös ollut paljon esillä julkisuudessa.

– Jyväskylässä on yleensä 2–4 ystäväkurssia vuodessa, nyt pelkästään syksyllä niitä pidettiin kolme, Polvi kertoo.
SPR:llä käydään ensin 12 tunnin kurssi, jonka jälkeen SPR:n työntekijä vielä haastattelee vapaaehtoisen ja etsii mahdollisimman hyvin toisilleen sopivat kave­rukset.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla SPR:läinen on mukana, sitten ystävät saavat tapailla kes­kenään.

– Meiltä saa kuitenkin aina apua ja ohjausta, jos tarvitsee.

Lisätietoja tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla