Syväaivostimulaatiosta toivotaan apua vaikeimmin masentuneille potilaille, joihin lääkkeet tai tavallinen sähköhoito eivät tehoa.
Vaikea masennus on lamaannuttava sairaus, vielä lamaavampi on niin sanottu hoitoresistentti depressio. Siihen eivät pure lääkkeet, sähköhoidosta ei ole apua eikä terapiakaan riitä nostamaan valoa kohti.
– Kaikenlaiselle hoidolle vastustuskykyinen masennus vie täysin toimintakyvyn ja kaataa ihmisen pitkäksi aikaa vuoteen pohjalle. Mikään psykiatrinen hoito ei ole näitä potilaita kyennyt sieltä nostamaan, kuvaa neurokirurgian klinikan ylilääkäri, professori Juha Öhman Tampereen yliopistollisesta sairaalasta TAYSista.
Tällaisia potilaita diagnosoidaan Suomessa kymmenestä kahteenkymmeneen vuodessa. Nyt vaikeimmin masentuneille potilaille on vihdoin luvassa apua, sillä depressioon aiotaan kokeilla uudenlaista hoitoa.
– Sairaalassamme alkaa ehkä jo tämän vuoden puolella kokeilu, jossa hoitoon reagoimattomaan depressioon testataan kirurgin veistä ja modernia teknologiaa, Öhman kertoo.
Kyse on sikälikin poikkeuksellisesta hoitokokeilusta, että ensi kertaa sitten 60-luvun pahamaineisen lobotomian depressioon käytetään kajoavaa psykiatriaa.
Villit hermosolut kuriin
Öhmanin ryhmä ei keksintöään toki tuulesta ole temmannut. Deep brain stimulation (DBS), eli vapaasti käännettynä syväaivostimulaatio, on vanhastaan tuttu menetelmä Parkinsonin taudin hoidossa. Parkinson-potilailla hoito on onnistunut vähentämään vapinaa ja pakkoliikkeitä.
– Depressiokokeilussa otsalohkon takaa, hiusrajan tuntuvilta, viedään sisälle otsalohkoon kaksi kappaletta elektrodeja pysyvästi. Elektrodeihin johdetaan sen jälkeen pieni sähkövirta, joka hillitsee otsalohkon syvien alueiden, pihtipoimun seudun ja tietyn tumakkeen, hermosolutoimintaa.
Kun villiintyneet hermosolut näin rauhoittuvat, ne jäävät ikään kuin katveeseen. Estämällä pihtipoimualueen hermosolutoimintaa päästään samalla aktivoimaan niin sanotun kortikaalis-subkortikaalisen aivoalueen hermosoluja. Tässä siis kokonaisuus, joka näyttelee ratkaisevaa osaa mielen tasapainon säätelyssä.
Ulkomailla hoidosta on jo saatu näyttöä. Amerikkalaistutkimuksessa kuuden hoitoihin reagoimattoman masennuspotilaan aivoihin istutettiin syväaivostimulaatioelektrodeja – neljä heistä hyötyi hoidosta selvästi.
– Meidänkin tavoitteemme on nostaa omat potilaamme ylös masennuksen syövereistä ja sängystä makaamasta, saada heidät virkoamaan ja takaisin ihmisten pariin. Hoidon ansiosta potilaat voisivat ehkä päästä laitoshoidosta.
Ei yleisty vielä vuosiin
Aivoelektrodeja, sähkövirtaa ja virkoamista – syväaivostimulaatio kuulostaa melkein kuin tieteisjännäriltä. Pelottavatko ylilääkäriä hoidon riskit?
– Ei pelota. Kaikkeen hoitoon liittyy toki riskejä, mutta tässä puhutaan ensisijaisesti toimenpiteeseen liittyvistä vaaroista. Aivoihin kajoava kirurgia sisältää tässä tapauksessa 2–3 prosentin riskin, johon lasketaan lähinnä aivoverenvuoto sekä tulehdukset. Riski on tietysti sekin, ettei hoito vaikuta.
Suomessa ei ole käytetty aivoalueisiin kajoavaa psykiatriaa neljäänkymmeneen vuoteen. Kokemukset lobotomiasta olivat niin huonoja, että kynnys uusiin neurokirurgisiin kokeiluihin on ollut korkea.
– Suomessa ollaan vasta aloittelemassa hoitoa. Kokeiluun otetaan Pirkanmaan sairaanhoito piiristä vain kaikkein vaikeahoitoisimpia masennuspotilaita. Tätä tutkimusta varten perustettiin moniammatillinen asiantuntijaryhmä ja tutkimus tulee saamaan osakseen tiukkaa, kriittistä arviointia.
DBS ei siis millään muotoa ole käypää hoitoa masennukseen vielä vuosikausiin. Nyt testataan hoitoa, joka tulee kyseeseen vain silloin, kun mitkään muut keinot eivät auta.
– Kukaan ei kuitenkaan sano, etteikö DBS:ää voisi tulevaisuudessa käyttää depression hoitoon jo taudin varhaisemmassa vaiheessa.
Lääkkeetkin muovaavat aivoja
Elektrodit istutetaan potilaan otsalohkoon pysyvästi. Jos sähköstimulaatiot tuntuvat tehoavan, mukaan voidaan liittää perinteisempää lääkehoitoa. Masennuslääkkeillä estetään välittäjäaineiden takaisinotto hermosoluun, mikä taas lisää puutteellisesti toiminutta solujen viestinvälitystä.
– Muutoin niin kykeneväiset hermosolut menettävät masennuksessa taitonsa muokata rakennettaan, yhteyksiään ja toimintaansa. Masentuneen ihmisen aivoissa tapahtuu myös hermosolujen tuhoutumista, havainnollistaa biotieteistä Helsingin yliopistossa väitellyt Mikko Sairanen.
Sairanen tutki väitöksessään hermokasvutekijöiksi nimettyjen proteiinien ja masennuslääkkeiden mahdollisuutta muovata uudelleen vaurioituneita hermosoluja.
– Pitkäkestoinen masennuslääkehoito lisää aivojen muovautuvuutta tukemalla muun muassa uusien hermosolujen syntyä. Lääkkeet nostavat aivoperäisen hermokasvutekijä BDNF:n määrää hermopäätteissä ja se puolestaan kohentaa tiettyjen aivoreseptorien viestiliikennettä. Tämä tapahtumaketju saattaa olla syy siihen, miksi masennuslääkkeet auttavat, Sairanen sanoo.
Hiirikokeiden perusteella Sairanen havaitsi senkin, etteivät masennuslääkkeet pelkästään lisää uusien hermosolujen syntyä masennukseen liitetyillä aivoalueilla.
– Aivoissa hermosoluja voidaan myös poistaa käytöstä tarpeen mukaan. Tasapainoinen ja toimiva hermoverkko vaatii jatkuvaa käyttöä.
Lue lisää masennuksesta
Elektrodeja aivoihin
- DBS eli "deep brain stimulation" on hoitomuoto, jota aletaan kokeilla vaikeahoitoisimmille masennuspotilaille Tampereen seudulla lähiaikoina.
- Syvälle otsalohkoon istutetaan kaksi elektrodia, joihin voidaan johtaa pieni sähkövirta. Sähkö lamaa tiettyjen hermosolujen toimintaa, jolloin päästään aktivoimaan toisen aivoalueen hermosolutoimintaa.
- Tämän käsittelyn seurauksena aivojen välittäjäaineiden, serotoniinin ja dopamiinin, toiminnan aivojen masennusalueella pitäisi helpottua, mikä taas mahdollistaa potilaan toipumisen.
- Hoitoa on sovellettu parikymmentä vuotta Parkinsonin tautiin. Se on vähentänyt potilaiden vapinaa ja pakkoliikkeitä.
