Vampyyrisarjat ja -leffat vetoavat ihmisiin ympäri maailman, joten niissä on pakko olla jotain hyvin vangitsevaa.

Veren makua elämäänsä saa nyt helposti. Tuntuu että televisiosarjat ja elokuvat vilisevät vampyyreja, kuten True Blood ja Twilight. Vampyyrien valtakunnassa on virrannut paljon verta sen jälkeen, kun irlantilaiskirjailija Bram Stoker loi Dracula-hahmonsa 1800-luvun lopulla. Uusinta vampyyriboomia tutkineet ovat havainneet, että nämä verenhimoiset otukset vetoavat erityisesti nuoreen yleisöön ja naisiin.

Populaarikulttuurin tutkija Outi Hakola päätyi väitöskirjassaan penkomaan vampyyrien viehätystä.

— Vampyyrit antavat samastumiskohteita ja ryhmään kuulumisen elämyksiä. Ja niistä kertovissa elokuvissa puhutaan seksistä, väkivallasta, kuolemasta, hyvästä ja pahasta. Elämän suuria kysymyksiä on usein helpompi miettiä elokuvan kautta kuin muiden kanssa puhuen, Hakola tiivistää.

Himo vie neitsyen turmioon

Psykologi Mikael Saarisen mielestä syy vampyyrien suosioon löytyy piilotajunnastamme. Siellä taistelevat keskenään sallittu ja kielletty, vieteille antautumisen halu ja yritykset tukahduttaa se.

Vampyyritarinoissa seksiä ja erotiikkaa on paljon, mutta suhteissa eletään veitsen terällä. Koko ajan pitää pelätä, tekeekö vastustamattoman vetovoimainen vampyyri pahaa vai ei.

— Jos teinit yrittävät harrastaa seksiä, todennäköisesti tulee joku ja tappaa. Tämä ei ole uutta, sillä sama opetus on vaikkapa Grimmin veljesten sadussa Hannusta ja Kertusta: jos maistat kiellettyä hedelmää, joudut uuniin, Saarinen selittää.

Viesti siis on, että seksi vie turmioon. Tämä­ näkyy tarinoissa muutenkin symbolisella tasolla­.

— Vanhat vampyyrit purivat kaulavaltimoon, siis kaulaan, joka on ihmisen haavoittuvin kohta. Moderni vampyyri puree myös reisi­valtimoon, jotta väkivallan seksuaalinen luonne tulisi varmasti selväksi, Saarinen selittää.

Ja kun saadaan veri virtaamaan, ollaan toisessa vampyyrimaailman perusasiassa.
— Neitsyyden kimpussahan vampyyrit ovat aina hääränneet, Saarinen sanoo.

Saako pahan tappaa?

Vampyyrien esi-isän Draculan hirviömäisyys oli ilmeistä. Oman lisänsä siihen antoi se, että hänen nimensä tarkoittaa paholaisen ja lohikäärmeen poikaa.
Usein verenimijät olivat myös syntipukkeja. Heihin ladattiin piirteitä, jotka eivät omana aikanaan olleet hyväksyttäviä.

Modernia vampyyrinuorukaista ei helposti ihmisestä erota. Nykyvampyyreillä on myös inhimillisiä, tunnistettavia tunteita. Outi Hakola huomasi vampyyrien muuttuneen tunteellisemmiksi.

Tarinoiden kiehtovuus perustuukin siihen, että niiden roolit tarjoavat samastumiskohteita moneen makuun. Uudenlaista vampyyrielokuvaa katsova voi samastumalla kivasti vähän rikkoa yhteiskunnan normeja.

Elokuvanteatterin pimeydessä pääsee salaa mielessään kokeilemaan, minkälaista olisi olla arveluttava ja seksuaalisesti hurja verenimijä. Vampyyria vastaan taisteleva sankari puolestaan tarjoaa hyvänolontunteen, kun asiat saadaan hänen avullaan taas raiteilleen. Ja uhriin samastumalla voi leikisti vähän pelätä.
Vaikka vam­pyyri­tarinoissa moraali joustaa, niissä otetaan myös moraalista kantaa.

Moraalisen pohdinnan aihe on myös kuolema. Vampyyrielokuvissa puntaroidaan usein, onko elämä tosiaan meidän hallinnassamme ja miten se pitäisi määritellä.

Lääke­tieteen kehittyessä yhä pitemmälle kysellään muun muassa, missä oikeastaan kulkee elämän ja kuoleman raja. Niin päädytään pohtimaan, onko kuolema tosiaan vain ruumiillinen asia ja mikä merkitys ihmisellä voi tekojensa kautta olla vielä kuolemansa jälkeen.

Vampyyrielokuvat ovat yhä väkivaltaisempia, mutta ristiriitaisesti, sillä väkivaltaa paheksutaankin.

— Sata vuotta sitten vampyyrin tappaminen tarinassa oli oikeutettua. Tappo myös näytettiin aina elokuvan lopussa. Niin todis­tettiin katsojalle, että paha kuoli­. Vampyyrin uhrin kuolemaa taas ei näytetty, Outi Hakola kertoo.

Toki vampyyri kuolee uusissakin elokuvissa, ja yleensä erittäin väkivaltaisesti. Tähän tuntuu kuitenkin sisältyvän viesti: nähkää nyt, ei se sankarikaan ole täysin puhtoinen, kun tuollaista tekee.

Lue lisää: Kannattaako kauhuleffoja katsella?

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.