Miksi tahdomme niin kiihkeästi määritellä, mikä on normaalia seksuaalisuutta, vaikka suurimmalla osalla rajat joustavat?

Seksuaaliterapeutti Maaret Kallio Väestöliitosta vastaa:

"Moni tulee seksuaaliterapiaan, koska haluaa selvittää, ovatko omat seksuaalisuutta koskevat käsitykset, tiedot ja mielikuvat normaaleja. Nykyään mietityttää myös se, onko tavallisuus seksissä normaalia.

Näissä yhteyksissä puhutaan myös peloista tai epäilyistä, että itsellä on homoseksuaalisia taipumuksia. Olen huomannut pelkojen johtuvan usein siitä, että ajatellaan jokaisen sijoittuvan yksiselitteisesti homo-, hetero- tai biseksuaalilaatikkoon.

Tämä käy ilmi, jos kysytään ’oletko homo?’ Vastaus on yleensä jotain ’en minä mikään homo ole, homothan on ihan erilaisia kuin minä’.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun keskustellaan lisää, käy usein ilmi, että vastaajan mielessä ovat stereotypioiden ääripäät, joita ei tunnista eikä tarvitsekaan tunnistaa itsessään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monipuolisempia näkemyksiä saan vastaanotollani, kun piirrän taululle janan, jonka toisessa päässä on sataprosenttisesti homo­seksuaali ja toisessa sataprosenttisesti heteroseksuaali ja näiden välissä biseksuaalit ihmiset. Sitten pyydän asiakasta sijoittamaan itsensä janalle. Kukaan ei koskaan ole
sijoittanut itseään kumpaankaan ääripäähän, useimmat eivät aivan lähellekään sitä. Terapiassa on ennen tätä keskusteltu seksuaalisista suuntautumisista ihmisen koko tunneskaalan näkökulmasta.

Kun seksuaalista suuntautumista lähestytään näin, vähenevät esimerkiksi omien seksifantasioiden normaaliuteen kohdistuvat epäilyt. Ei nimittäin ole kovinkaan epätavallista, että on myös omaan sukupuoleen liittyviä fantasioita tai satunnaisia kokemuksia.

Jos naisella on satunnaisia fantasioita hellyydenosoituksista toisten naisten kanssa, se ei välttämättä tarkoitta, että hän haluaisi toisia naisia. Tällainen fantasia voi toki kertoa homoseksuaalisista toiveista, mutta yhtä hyvin, että fantasioija haluaisi heterosuhteeseensa enemmän hellyyttä.

Mielestäni mennään metsään, jos homoseksuaalisuutta hahmotetaan vain seksuaalisten tekojen kautta. Vaistoan siinä kurinpidon henkeä ja asennetta 'me olemme parempia kuin te'. Oikeasti seksuaalisessa suuntautumisessa on kysymys siitä, miten kiintymys, tunteet ja halut ensi­sijaisesti suuntautuvat. Se on kaikkia elämänalueita koskettava henkilökohtainen ominaisuus.

Ahdaskatseisuus on erityisen turmiollista seksuaali-identiteettiään etsivälle nuorelle, joka aavistaa olevansa homoseksuaali. Jos vanhemmat tai muut tärkeät aikuiset eivät salli nuoren kasvaa omaksi itsekseen, hänen pitää kieltää itsensä säilyttääkseen välit. On sielun kuolema, jos joutuu tällä tavoin kantamaan vierasta itsessään."

Mutta uskon, että asennemuutos tulee vähitellen. Homoseksuaalisuus poistui Suomen rikoslaista 1971, tautiluokituksesta 10 vuotta myöhemmin. Rikollisuudesta ei enää kuule puhuttavan homoseksuaalisuuden yhteydessä, toivottavasti ei kohta sairaudesta tai poikkeavuudestakaan.”

Lue lisää seksipulmista

Sisältö jatkuu mainoksen alla