Rakastunut ei välitä rahasta. Myöhemmin siitä voi tulla parisuhteessa kiristämisen ja vallankäytön väline. Rahariidat ja saituuden kierteen voi katkaista tietoisesti.
”Avioliiton alkuvuosina emme erityisesti käsitelleet raha-asioita. Olimme molemmat työelämässä ja rahaa riitti. En voinut todellakaan kuvitella, että jonain päivänä taistelisin rahasta.”
Parisuhteissa ei paljon rahasta puhuta. Jos puhutaan, siitä riidellään.
Psykologi Tuomo Tikkasen mukaan kolmanneksi yleisin eron aihe mustasukkaisuuden ja alkoholin jälkeen on juuri raha. Se otetaan esille, kun rakkaus loppuu. Raha on tehokas ase, jolla voi sanella ehtoja.
Usein raha vaikuttava vaivihkaa. Puolisot tiedostavat sen olemassaolon, mutta siitä ei hienotunteisuussyistä puhuta ääneen.
Kun häveliäisyyden verho riitojen tullessa repeää, talousasiat nousevat esiin. Kuinka paljon sekin kaukomatka vei rahaa ja kumpi sen maksoi!
Rakastunut haluaa vain antaa
Rakastunut haluaa antaa rakkaalleen kaikkea sellaista, josta tietää tämän pitävän. Rakastunut tai rakastava suvaitsee erilaisia mielihaluja. ”Vaikka en itse välitäkään koruista, ostan sinulle niitä mielelläni.”
Toiset ovat luonnostaan anteliaita. Heille antaminen on helppoa.
– Antaminen on iloinen asia, sillä se on jakamista, Tuomo Tikkanen sanoo.
Myös antaja saa: elämäniloa, voimaa, riemua ja hienoja hetkiä.
Aina motiivit eivät ole puhtaat. Antamalla voi myös sitoa, vaatia vastapalvelusta ja saattaa toisen kiitollisuuden velkaan. Pelisäännöt ovat kuin veteen piirretty viiva. Hyväntahtoisen antajan ele saatetaan myös käsittää väärin ja tulkita leveilyksi.
Katkaise saituuden ketju
Maria Jotunin Huojuvassa talossa Eero lupasi puolisolleen Lealle lahjan ja tämä ilahtui. Kun Lea avasi lahjapaperin, sisältä paljastui Eeron omia käyntikortteja. Eero vilautti antamisen mahdollisuutta, mutta veti sen sitten takaisin. Lean silmiin tulvahtivat harmin ja nöyryytyksen kyyneleet.
– Huono antaja on kasvanut olosuhteissa, jossa antamista ei ole voinut oppia. Hän ei ole itse saanut lahjoja eikä osaa antaa niitä, Tikkanen sanoo.
Saiturin mielestä toiselle annettu on itseltä pois.
– Lapsi joutuu oppimaan antamisen ja saamisen jo varhain. Sen vaikeus tai helppous periytyy samalla lailla kuin koskettamisen helppous tai vaikeus.
Pahan ketjun voi kuitenkin katkaista tietoisesti. Kaikki väkivaltaisessa perheessä kasvaneet eivät lyö lapsiaan. Osa oppii välttämään väkivaltaa, koska on kärsinyt siitä itse. Eivätkä kaikki lapsena köyhät ole aikuisina saitureita.
Kun toinen ei ansaitse mitään
”Riita rahasta kärjistyi vasta erotessamme. Mieheni oli erittäin hyvätuloinen ja minä puolestani pätkätyöläinen ja sairas. Lapset jäivät minulle, mutta meillä oli yhteishuoltajuus.
Lasten harrastuksiin hän ei rahaa antanut ja tyttäreni joutui lopettamaan rakkaan ratsastuksen, koska isällä ’ei ollut siihen varaa’. Oli myös tilanteita, jolloin jouduin anelemaan häneltä paria kymmentä euroa viikonloppuruokaan.”
Rahalla voi saada toisen polvilleen, jos vain toinen puolisoista ansaitsee. Jos toinen jatkuvasti sanoo toiselle, ettei tämä tarvitse haluamaansa, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä on kyse. Mitä puoliso yrittää saituudellaan kertoa?
– Olisiko kyseessä viesti rakkauden loppumisesta? Niin, että se mikä tuottaa sinulle mielihyvää, ei tuota sitä minulle. Että minä en pidä lainkaan siitä, mistä sinä pidät. Avioerossa taloudellinen kostaminen laajenee usein lapsiin, Tuomo Tikkanen sanoo.
Toisen viestit kannattaa kuitenkin tulkita huolella. Joskus kyse on kommunikaatioeroista. Puhumaton voi rakentaa puolisolleen talon, mutta puoliso ei aina osaa arvostaa tällaista kieltä.
On myös tärkeää huomata, että säästeliäisyys on eri asia kuin saituus.
– On ihmisiä, jotka ovat säästäväisiä mutta silti anteliaita. Sitten on ihmisiä, jotka tuhlaavat itseensä, mutta ovat toisille kitupiikkejä, Tikkanen pohtii.
Tikkanen uskoo, että syvään juurtuneesta saituudesta ei hevin opi pois myöhemminkään.
– Jos ihminen ei opi antamista 25 ensimmäisenä vuotena, hän ei opi sitä koskaan.
Asiantuntija Psykologiliiton puheenjohtaja, psykologi Tuomo Tikkanen
Lue lisää rahariidoista.
