Aivokemian lisäksi mielen sairastumiseen vaikuttavat pettymykset ja vastoinkäymiset. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, miksi toisen mieli särkyy helpommin kuin toisen?

Neurotieteen professori Eero Castrén:

"Aivojen kehittyminen on sikiöajasta lähtien kuin talon rakentamista.  Jos jokin osa, rakennuspalikka jää pois tai särkyy kovassa kulutuksessa, se pitää jotenkin korvata. Puuttuvan osan tärkeydestä riippuu, miten hyvä tai huono valmiista rakennelmasta tulee. Pahimmassa tapauksessa romahtaa koko rakennus, tai ihmisen mieli.

Kun mieli järkkyy, aivot eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Jossain kehityksen vaiheessa on tapahtunut jotain, minkä seurauksena hermoverkko toimii henkisesti raskaissa tilanteissa huonosti. Kehityshäiriö yhdessä ympäristötekijöiden ja perimän kanssa altistaa sairastumiselle jossain myöhemmän elämän vaiheessa.

Sairastumisen aivoissa aiheuttamat rakenteelliset muutokset ovat melko epämääräisiä. Ainakaan vielä aivojen kuvantamisen perusteella ei voida tehdä masennus- tai skitsofreniadiagnoosia. Ei siis voida pelkän kuvantamisen perusteella sanoa, että tietty prosentti ihmisistä olisi masentuneita tietämättään, koska aivokuvat niin väittävät. Mielen sairauksia ei voida mitata kuten verenpainetta.

Masennuksen ajatellaan yleensä johtuvan aivokemian epätasapainosta ja välittäjäaine serotoniinin puutteesta. Tilannetta pyritään korjaamaan serotoniinilääkkeellä. Itse en usko siihen, että kysymys olisi tällaisesta kemiallisesta puutoksesta, vaan jostain, mikä liittyy aivojen rakenteeseen. Tutkimuksissamme olemme päätyneet siihen, että välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet jollain tavoin korjaavat hermoston rakennetta. Ei kuitenkaan niin, että osia rakennettaisiin alusta asti uudelleen.

Masennuslääkkeiden vaikutus voi olla paljon laajempi kuin vielä tiedetään. Ehkä masennuksesta toipuminen merkitseekin parantuvaa kykyä ottaa vastaan edullisia vaikutuksia ympäristöstä, esimerkiksi terapiasta.

Terapian ja lääkityksen tulisi tukea toisiaan mieluiten hoidon alusta asti. En ajattele terapiaa välttämättä perinteisessä mielessä, vaan sen pitäisi mielestäni sisältää myös esimerkiksi liikuntaa: mieluummin keskustelua terapeutin kanssa luonnonvalossa sauvakävellen kuin sohvalla maaten. Liikunnan ja valon nimittäin tiedetään olevan hyviä lääkkeitä keskivaikeassa masennuksessa.

Aivoja ymmärretään toistaiseksi varsin vähän. Ei ymmärretä, miten ne toimivat kokonaisuutena, samaan tapaan kuin ymmärretään, miten verenkierto toimii. Perimän vaikutuksesta, aivojen sähköisistä ilmiöistä ja muista yksityiskohdista tietoa on valtavasti, mutta vielä ne eivät muodosta kokonaiskuvaa. Jos sellainen onnistuttaisiin laatimaan, pystyttäisiin ehkä suunnittelemaan esimerkiksi hoitoja nykyistä paljon rationaalisemmin. Ja ymmärrettäisiin monipuolisesti, mitä mielen ongelmat pohjimmiltaan ovat."

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila:

"Masennus tai skitsofrenia ei koskaan tule yllättäen, vaan sairastumista edeltää jopa vuosien mittainen ennakoiva vaihe. Masennukselle voi altistaa esimerkiksi lapsuusajan trauma, joka häiritsee  stressihormoniakselin toimintaa.

Stressihormoniakseli tarkoittaa hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten kuorikerroksen yhteistoimintaa, johon tiettyjen hormonien, kuten kortisolin ja adrenaliinin säännelty erittyminen liittyy.

Tästä toimintahäiriöstä seuraa, että myös stresssinhallintakeinot kehittyvät puutteellisesti. Kun myöhemmin tapahtuu jotain, mikä koettelee tätä heikoksi jäänyttä kohtaa, tulee esimerkiksi raskaita menetyksiä tai vaikeuksia ihmissuhteissa, lopulta jokin ulkopuolisen mielestä mitätön syy voi saada masennuksen puhkeamaan.

Myös temperamentilla, synnynnäisellä valmiudella säädellä tunteita ja olla kontaktissa toisiin, on osuutensa masennusalttiuteen. Ulospäin suuntautuvalla masennusalttius on vähäisempi kuin sulkeutuneella ja aralla.

Tätä nykyä masennustutkimus suuntautuu muun muassa siihen, miten stressihormonitasapaino vaikuttaa  mieleen ja ruumiiseen. Kun tästä kertyy tietoa, aletaan ymmärtää, miksi masennus johtaa ruumiillisiin sairauksiin. Kehitteillä on myös uudentyyppisiä masennuslääkkeitä, jotka vaikuttavat stressihormonitasapainoon ja normalisoivat sitä. Uusi tutkimus antaa todennäköisesi tietoa myös siitä, miksi masennus sairastavan sisäinen kello menee sekaisin ja seurauksena on todella vaikeaakin unettomuutta.

Nykynäkemyksen mukaan masennukseen voi siis sairastua myös ilman perinnöllistä alttiutta. Skitsofreniaan sairastumisen selkein syy sitä vastoin on perimässä ja siinä, miten aivojen kehitys on toteutunut.  Sairastumisalttiuden saa aikaan useiden geenien yhdistelmä.  Tämä alttius säätää kynnystä, joka täytyy ylittää, jotta tasapaino häiriytyy ja sairauteen johtava prosessi lähtee käyntiin.

Sairaudelle altistavat myös äidin raskauden aikaiset virusinfektiot ja stressi, sekä vaikea synnytys, jossa lapsi kärsii hapenpuutteesta. Muita riskitekijöitä ovat etenkin esimurrosiän, ilmeisesti myös ensimmäisten elinvuosien traumakokemukset, kuten vakava laiminlyönti tai pahoinpitely. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan yleensä vaikean elämäntilanteen, taustatekijöiden ja perimän vuorovaikutus.

Periaatteessa tosin yksistään äärimmäinen, pitkään jatkuva stressi saattaisi vahingoittaa aivoja ja laukaista skitsofrenian. Koska altistavia geenejä voi olla jopa satoja, aivan varmaa tämä ei ole.  

Ilman taustatekijöitä skitsofrenian tiedetään voivan puhjeta rankan päihteiden käytön seurauksena.  Kannabiksen säännöllinen polttaminen ennen 18 ikävuotta lisää riskiä huimasti. Syitä ja seurauksia on kuitenkin hankala erottaa toisistaan, koska skitsofrenialle alttiit polttavat kannabista enemmän kuin muut.

Oireet, todellisuudentajun hämärtyminen ja harhat, lisääntyvät vähitellen. Lopullinen laukaiseva tekijä saattaa olla esimerkiksi ihmissuhdekonflikti. Ensioireista sairauden puhkeamiseen menee keskimäärin viisi vuotta.

Tulevaisuudessa skitsofrenia voidaan ehkä diagnosoida aivojen kuvantamistutkimuksella, kun sen tuloksia tarkastellaan yhdessä potilaan esitietojen ja haastattelun kanssa. Tämä auttaisi uudentyyppisten lääkkeiden kehittämisessä."

Psykoanalyytikko Marja-Liisa Eloranta:

"Masennukseen ja skitsofreniaan sairastumiseen on fyysisten lisäksi myös psyykkisiä syitä. Näitä ovat erilaiset elämän pettymykset ja vastoinkäymiset. Todella suuret pettymykset sairastuttavat kenet tahansa, mutta miksi vain jotkut sairastuvat pieniltäkin vaikuttavien vastoinkäymisten nujertamina? Muun muassa sitä psykoanalyysissa tutkitaan.

Vastaus löytyy siitä, että jokin määrätynlainen pettymys voi saada erityismerkityksen  ihmisen historiassa. Vastoinkäymisten katsotaan siis suhteutuvan aiempiin vaikeisiin kokemuksiin ja varhaisen vuorovaikutuksen puutteisiin. Kun esimerkiksi puoliso kuolee, esiin saattaa tiedostamatta nousta tunnemuisto ja hylkäämisen kokemus, joka liittyy joskus aiemmin läheisen ihmisen kuolemaan herättämiin tunteisiin.

Sairastumisalttius on suurempi myös niillä, joiden kyvyt ovat jääneet vähäisiksi elämän varhaisvaiheissa koetun turvattomuuden takia. Elämä kolhii heitä herkemmin kuin muita.

Aivotutkimus vahvistaa käsityksiä, jotka ovat aina vaikuttaneet psykoanalyysin piirissä. Se muun muassa omasta näkökulmastaan todistaa, että varhaiset ihmissuhteet ja varsinkin äitisuhde määrittävät pitkälti sitä, minkälaiseksi ihmisen mieli kehittyy. Äidin ja vauvan kiinteästä vuorovaikutuksesta kertoo muun muassa se, että kun äidin sormeen sattuu, myös vauvan aivojen kipukeskus aktivoituu. Tämä on todettu vauvojen aivoja kuvantamalla. Näyttöä on myös siitä, että imettämistapahtuma vahvistaa erilaisia tunnelatauksia ja lisää hermosolujen välisiä yhteyksiä.

Eri tieteenalojen näkemykset tukevat toisiaan eikä ole syytä väitellä, missä koulukunnassa ollaan oikeassa. Kaikkien tutkimustulokset täydentävät toisiaan.

Skitsofreniassa psykoanalyysi ei ole ensisijainen hoitomuoto, vaikka sitäkin sairastavat hyötyvät omaan mieleen tutustumisesta. Psykoanalyysissä he saattavat löytää vastauksen siihen, miksi mieli on joutunut kieltämään todellisuuden niin täydellisesti, että todellisuudentaju lopulta pettää.

Psykoanalyysissa lähdetään tyhjästä tilanteesta ja yksittäisestä ihmisestä. Analyytikko ei koskaan voi olla varma siitä, mihin potilaan kanssa päädytään, sillä syitä mielen järkkymiseen on yhtä paljon kuin potilaitakin. Ihmismieli on pitkän evoluution tulos. Siksi se on loputtoman monimutkainen ja altis lukemattomille erilaisille häiriöille."

 

Vierailija

Miksi mieli järkkyy?

Hyvä artikkeli tärkeästä aiheesta! "Aivojen kehittyminen on sikiöajasta lähtien kuin talon rakentamista. Puuttuvan osan tärkeydestä riippuu miten hyvä tai huono rakennelmasta tulee. Pahimmassa tapauksessa romahtaa koko rakennus, tai ihmisen mieli." ( Eero Castren ) Eri tieteen alojen näkemykset varhaisen kehityksen merkityksestä tukevat toisiaan tämän ikävaiheen kokonaisvaltaisesta merkityksestä ihmisen mielen rakentumisessa. Eli varhaiset vuodet (1-3) voitaneen nähdä rakennuksen kivijalkana...
Lue kommentti
Vierailija

Miksi mieli järkkyy?

On kummallista, miten skitsofrenian hoidossa tapahtunut edistys ei ole näkynyt makrotasolla Maailman terveysjärjestön tutkimuksissa, joiden mukaan skitsofrenian ennuste on ollut vuosikymmenien ajan järjestäen heikoin niissä maissa, joissa käytetään eniten neuroleptilääkitystä. Jos tällainen ilmiö toistuisi systemaattisesti esimerkiksi syövän hoidossa, niin eikö se olisi vähän huolestuttavaa? Nigeriassa syövän toipumisennuste olisi paras, Suomessa heikoimpia, vaikka täällä on kehittyneet hoidot...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.