Ihminen on tutkitusti onnellisimmillaan, kun hän rakastelee, urheilee tai keskustelee. Salaisuus on siinä, että silloin hänen ajatuksensa eivät harhaile. Miten muuten mielenrauhan voi saavuttaa?

Mielenrauha on sitä, että tykkäät olla juuri siinä missä nyt olet. Bussissa tai sohvalla lukemassa tätä lehteä, matkalla kotiin tai kaverille. Se on sitä, ettet haikaile bussista sohvalle etkä sohvalta bussiin. Ettet mieti kaverin luona, että voi kun pitäisi olla jo kotona, tai kotona, että voi kun pitäisi nähdä kavereitakin.
Et haluaisi olla missään muualla. Ja se on huima saavutus. Elät nykyhetkessä, et vatvo menneitä tai murehdi tulevia.

– Mielenrauha tarkoittaa sitä, ettet anna kielteisten ajatusten hallita itseäsi vaan tunnet eläväsi omien arvojesi mukaista elämää. Mielenrauha ei ole tunne, vaan kyky, jota voi harjoitella, psykologi Arto Pietikäinen Tampereen Terveystalosta sanoo.

Kun olet sovussa mielesi kanssa, otat tyynesti vastaan myrskytkin. Mielenrauhan metsästäminen kannattaa aloittaa teoista, sillä niitä on helpompi hallita kuin ajatuksia. Vaikein on muuttaa tunteita, joten niiden pöyhiminen kannattaa jättää viimeiseksi. Sitä paitsi kun teet ja ajattelet toisin, myös tunteesi muuttuvat.

Keskity kuin rakastellessa

Harvardin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ihminen on onnellisimmillaan rakastellessaan, urheillessaan tai keskustellessaan muiden kanssa. Onnettomimmillaan hän on levätessään, tehdessään töitä tai nyhjöttäessään kotitietokoneensa ääressä.

Onnellisia puuhia yhdistää se, että niihin on paneuduttava. Kun rakastelet, mielesi ei harhaile, ja se synnyttää onnentunteen.

Valitettavasti samainen tutkimus paljastaa myös, että lähes puolet ajastaan ihminen ajattelee jotain muuta kuin sitä, mitä hän on tekemässä. Ja kuten sanottu, vaelteleva mieli taas on onneton.

Kannattaa siis aloittaa pikaiset tietoisuustreenit. Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo on sanahirviö, joka tarkoittaa mielen kykyä havaita sitä, mitä itsessä ja ympärillä juuri nyt tapahtuu. Lähtökohta tuntuu lievästi nyrjähtäneeltä – pitääkö havaitsemistakin tosiaan harjoitella? On siitä tutkimusten mukaan ainakin hyötyä.

– Tietoisuustaitojen vahvistaminen lievittää stressiä ja vähentää murehtimisajatuksia. Myös kipupotilaat ja ahdistuneet voivat saada siitä apua, Arto Pietikäinen sanoo.

Kun viimeksi kävit ruokakaupassa, mitä päässäsi pyöri? Kinastelit ehkä mielessäsi työkaverisi kanssa. Pakastealtaan kohdalla muikistelit, koska juuri silloin keksit vastakommentin. Raahasit työkaveriasi mielessäsi kassalle asti ja poimit kärryihisi mitä sattuu. Et tuntenut pakasteherneiden kylmyyttä. Et huomannut eksynyttä pikkupoikaa etkä haistanut vastapaistettua korvapuustia.

Ota tila murehtimisesta

Oikeastaan kaupassa kävivät vain jalkasi. Ajatuksesi ja aistisi jäivät jumiin työpaikallesi.  

– Ihminen kulkee usein kuin automaatiossa. Mindfulness tähtää siihen, että tiedostamme miltä meistä juuri nyt tuntuu: pelottaako, palelenko, hakkaako sydämeni. Saatan esimerkiksi huomata, että jännitän ennen luennon pitämistä.

Aistin pelon kehossani ja huomaan että päähäni putkahtaa ajatus, että joku voi pitää puheitani tyhminä. Tiedostan ja hyväksyn nuo tunteet. En tule niille immuuniksi, mutta osaan suhtautua niihin lempeämmin, kehopsykoterapeutti Leena Pennanen sanoo.

Kun mielen huomio kytkeytyy hetkeen, tilaa murehtimiselle jää vähemmän.
Harjoitella voit heti huomisaamusta. Pureskele aamiaisesi hyvin, aisti miltä sämpylä tuntuu suussa, onko se makea vai suolainen. Sinun ei tarvitse syödä omituisen hitaasti, riittää kun huomaat mitä teet. Kun lähdet iltalenkille ja mielessäsi jatkat kinaa työkaverin kanssa, voit valita toisin. Kiinnitä huomiosi mieluummin puihin ja askeltesi ropseeseen.

Kalenteri paljastaa arvosi

Arvot kuulostavat hutulta, mutta ovat kaikkea muuta. Ilman niiden tunnistamista ja toteuttamista mielenrauhaa on vaikea saavuttaa.
Arvosi näet avaamalla kalenterisi. Silmäile erityisesti työpäivän jälkeisiä tunteja. Mitä siellä lukee? Mihin iltasi käytät?

Vietät neljä iltaa työkokouksissa – plim, löytyi arvo! Niitä ovat ahkeruus, menestyminen, työlle omistautuminen. Seisotko valintojesi takana? Vievätkö ne aikaa jonkin toisen, kenties vielä tärkeämmän arvosi toteuttamiselta?

– Et ehkä ole vain pysähtynyt miettimään, mihin vapaa-aikasi haluat käyttää. Esimerkiksi terveys tai perhe muuttuvat arvoiksi vasta sitten, kun niiden hyväksi tekee konkreettisia tekoja. Arvo on aina teko, Arto Pietikäinen sanoo.

Sinä määräät, ajatukset eivät

Kuvittele että kun huomenaamulla heräät, sinulta puuttuu vasen käsi.
Alat kaivata kättäsi kiihkeästi. Päähäsi mahtuu vain yksi ajatus: jos vain saisin vasemman käteni takaisin, kaikki olisi hyvin. Pystyisin mihin tahansa. En valittaisi enää koskaan.

Vasemmasta kädestäsi tulisi onnesi ehto. Vaikka juuri nyt, kuten eilen ja sitä edeltävinä päivinä, se todennäköisesti roikkuu sinussa tymäkästi kiinni. Tunnistat nytkin toki sen tarpeellisuuden, mutta sen olemassaolo ei silti riitä antamaan sinulle mielenrauhaa. Olethan ihminen, ja ihmisellä on tapana kehittää tyytyväisyydelleen aina uusia esteitä.  Suurin uhka mielenrauhalle onkin tyytymättömyys.

– Entä jos sinulla onkin tässä ja nyt kaikki mitä mielenrauhaasi tarvitset? Elämme helposti harhassa, että onni piilee jossain muualla. Vaikka rinnallamme olisi upea ihminen, mietimme, olisiko jossain vielä parempi. On kovin tyypillistä, ettei ihminen näe asioiden arvoa, ennen kuin menettää ne, Arto Pietikäinen sanoo.

Myös ajatukset murentavat mielenrauhaasi. Jos uskot että kielteiset ajatuksesi ovat tosia, niillä on sinuun ylivalta. Pahimmillaan ohjailet elämääsi sen mukaan, mitä ajatuksesi sinulle sanelevat.

Mieltäsi saattaa painaa esimerkiksi sitkeä pelko, että olet tylsää seuraa. Kun seuraavan kerran tunnistat ajatuksesi, liitä sen eteen lause ”Minulla on ajatus”.
Kas näin: ”Minulla on ajatus, että olen tylsää seuraa”. Mieti, onko ajatuksestasi sinulle mitään hyötyä. ”Olen tylsää seuraa” ei ole fakta vaan oma arviosi itsestäsi. Voit kirjoittaa sen paperille ja polttaa takassa.

Lue lisää Löydä oma tapasi rentoutua

Myös stressitön elämä voi olla vaarallinen tavoite. Jos vain hidastat, luovut ja lillut, saatat hylätä itsellesi tärkeän haaveen, jonka puolesta ponnisteleminen toisi elämääsi iloa ja merkitystä. Ainoaksi tavoitteeksesi tulee stressin välttely, etkä edes muista, että sinulla oli aikoinaan kiinnostavampiakin unelmia.

Kun lakkaat toteuttamasta haaveitasi, luovut myös arvoistasi. Säästyt suorituspaineilta, mutta samalla menetät jotain arvokkaampaa: mielenrauhasi. Elämässäsi ei ole varsinaisesti vikaa, se ei vain tunnu omalta. Siitä puuttuu myös myönteinen stressi, jota voit tuntea, kun näet vaivaa itsellesi arvokkaan asian vuoksi.

– Minulla on paljon työuupumuspotilaita, joita ei stressaa työn määrä vaan se, ettei työ palkitse. Jos ihminen haluaa toipua, hänen on kirkastettava arvonsa ja mietittävä, mihin elämänsä oikeasti haluaa käyttää, psykologi Arto Pietikäinen sanoo.

Mielenrauhan juju on siinä, että hyväksyt asiat, joita et voi muuttaa – kuten sairautesi tai räntäsateen. Mutta vielä tärkeämpää on, ettet alistu kehnoon elämäntilanteeseen. Etkä työpaikkaan, jossa on tulehtunut ilmapiiri.   

Jos haluat varmistaa, että olet matkalla arvojesi mukaiseen suuntaan, tee harjoitus. Kuvittele, että puolisosi pitää sinulle puheen 30-vuotishääpäivänänne. Kuinka toivoisit että hän jatkaisi lausetta ”Elämänkumppanina suloisinta sinussa on ollut...”? Leiki myös, että lapsesi kiittää sinua 80-vuotispäivänäsi: ”Äitinä olet ollut minulle...”

Vierailija

Mistä lisää mielenrauhaa?

Tärkeä asia. Uskon, että aika moni juoksee itseään ja omia ajatuksiaan pakoon erilaisilla sijaistoiminnoilla. Tyhjyyden tunne ja pysähtyneisyys voi tuntua pelottavalta. Itsekin avioeron kokeneena huomaan kuinka helposti lähden tekemään asioita. Paikoillaan olo ei tahdo aina onnistua. Mieli vaeltaa seuraavassa hetkessä ja murehtii joko menneitä tai tulevaa. Eläminen tässä hetkessä tuntuu yllättävän vaikealta. Olen samaan mieltä siitä, että itsensä ja mielensä rauhoittamista voi harjoitella...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.