Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Puhumalla, mutta paras kuuntelija ei aina ole läheinen vaan toinen saman kokenut.

Lapsettomuuden tunnustaminen on vaikeaa. Epäonnistuminen tuntuu joka solussa, vaikka syytä lapsettomuudelle ei olisi löydetty. On helpompi ajatella, että ”lapsensaanti vain kestää meillä hieman pidempään”, toteaa Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Anne Lindfors.

Lapsettomuuden aiheuttama kriisi poikkeaa muista suurista murheista siinä, ettei sillä ole selvää alkua. Kun lähiomainen sairastuu vakavasti tai kuolee, surutyöllä on aloituspiste. Lapsettomuuden kokeneet kertovat, kuinka toivo ja epätoivo vuorottelevat kuukaudesta toiseen, usein vuosia.

Surun käsittelyyn ei ole yhtä tietä. Usein nainen on tottuneempi puhumaan murheistaan läheisilleen, kun taas mies patoaa myllerrykset sisäänsä. Mies saattaa myös ajatella, että hänen on pidettävä korttitalo kasassa eli kannateltava puolisoa tämän surussa, eikä silloin ole itsellä aikaa murehtia. Nainen tulkitsee miehen käytöksen kylmäksi, kun lapsettomuus ei näytä heilauttavan tätä mitenkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina eivät edes omat vanhemmat tiedä lapsensa vaikeuksista, saati sitten sisarukset tai läheisetkään ystävät. Asia tuntuu niin yksityiseltä, ettei sitä halua jakaa ulkopuoliselle. Taustalla saattaa olla pelko siitä, että joutuu kannattelemaan toisia, vaikka itse on tuen tarpeessa - lapsettomuus kun koskettaa omia vanhempiakin, jotka toivovat lapsenlapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos läheisille puhuminen tuntuu vaikealta, Anne Lindfors kehottaa turvautumaan vertaistukeen.

— Toinen lapsettomuuden kokenut ymmärtää puolesta sanasta, miltä toisesta tuntuu.

Surun lisäksi lapsettomuus herättää sellaisia tunteita, joita itsekin säikähtää. On vaikea pysytellä tyynenä ja iloita toisen onnesta, kun lähipiirissä joku kertoo omista vauvauutisistaan. Kateus ja viha nostavat päätään, jotkut kertovat jopa halunneensa potkaista ystävän vauvamahaa, kun raskausuutinen tuntuu niin pahalta.

Anne Lindfors neuvoo hyväksymään kielteiset tunteet - olisi harvinaista, jos niitä ei tulisi.

— Ei tunteitaan voi käskeä! On vaikea iloita, vaikka järjellä ajateltuna ymmärtää, ettei toisen onni ole itseltä pois.

Läheiset voivat auttaa lapsettomia parhaiten olemalla läsnä ja kuuntelemalla. Liika utelu ja neuvojen jakaminen vain pahentaa tilannetta. Pahimpia kahvipöytäkeskusteluja ovat ne, joissa kysellään lisääntymisaikeista vaikka ei tiedetä, onko lapsettomuus oma valinta vai ei.

Anne Lindfors kehottaa etsimään myös muita puheenaiheita kuin omat lapset tai lapsenlapset, jos seurassa on lapsettomia.

— Onhan aikuiselämässä paljon muutakin keskusteltavaa kuin lapset.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla