Hikoile, anna käsiesi täristä ja punastu niin perusteellisesti kuin pystyt. Kun esiintymispelon päästää valloilleen, se voikin yllättäen talttua. Liian ankara ei saa itselleen olla, näyttelijä Sari Havas muistuttaa.

Etkö kehtaa sanoa?

Esiintymispelko on tuttu ilmiö myös näyttelijä Sari Havakselle. Hän opettaa vuorovaikutustaitoja ja kehon kielen käyttöä monenlaisissa työyhteisöissä, niin pomoille kuin alaisillekin. Hänen koulutuksissaan tehdään paljon harjoituksia, kuten tällainen:

– Pyydän ihmisiä mainitsemaan ison esineen, joka ensimmäiseksi tulee mieleen. Joku sanoo vaikkapa paloauto ja toinen pilvenpiirtäjä.

Sitten tulee yleensä hiljaista ja kysyn, mitä vaiti pysyneiden mielessä tapahtui. Oliko siellä pelkkää tyhjää?  Kurssilaisia naurattaa. Kyllä on kaikenlaista keksitty, mutta ei ole kehdattu sanoa mitään.

– Onko ajattelemani esine tarpeeksi iso, minkä kokoinen sen tarkkaan ottaen pitäisi olla, mitä muut ajattelevat, jos sanon jonkun kumman esineen, entä onko ideani yleensäkään tarpeeksi hyvä? Ja mikä pahinta, joudunko tuon näyttelijän kanssa tuonne huoneen eteen, jos sanon jotain? En siis katso sinne päinkään, en sitä Saria ainakaan, ettei se näe minua, Havas luettelee selityksiä.

Tuleeko tukkapöllyä?

Itseään voi vahvistaa muistuttamalla, että kaikki pelkäävät jonkin verran. Edes esiintymiskokemus ei välttämättä pelasta pelolta.

Pelkoaan ei tarvitse hävetä. Voi olla, että reagointitapansa on oppinut jo lapsuudessa. Lapsi on aikuisesta täysin riippuvainen, ja läheistä aikuista pelkäävä on ehkä joutunut mukautumaan niin, että säikkyy ihmisiä vielä aikuisenakin. Lapsena on ollut järkevää olla kiltisti, pelätä ja miellyttää, koska jotkut aikuiset ovat olleet hirvittävän arvaamattomia.

Turvassa hyökkäyksiltä

Kun tekee itselleen selväksi, että yhteisössä oleminen on aikuiselle pääsääntöisesti turvallista eivätkä normaalit ihmiset yleensä hyökkäile toistensa kimppuun, on jo rauhoittumisen tiellä. Sari Havaksella on asiasta kokemuksia ja tietotaitoa.

– Nuorena näyttelijänä olin kovin ankara itseäni kohtaan. Pahimmillaan ajattelin, että olen tyhmä ja varmaan kaikki inhoavat minua enkä enää ikinä saa mitään töitä. Olisin silloin tosissani pelännyt suurelle yleisölle puhumista, mutta nyt se tuntuu pelkästään mukavalta.

Näyttelemisenkin hän kertoo joskus pelottaneen.

– Auttoi, jos etukäteen kurkkasi yleisöä vaikka jostain esiripun reiästä. Huomasin, että ihan tavallisia ihmisiähän katsomossa on, eivät he varmaankaan halua minulle mitään pahaa, hän nauraa nyt 20 vuoden näyttelijäkokemuksella.

Sari Havaksen vinkit esiintymisjännityksen taltuttamiseksi:

1. Anna täristä

Jännittäminen näkyy usein myös ulospäin eikä se tee jännittäjän oloa yhtään helpommaksi. On hyvä muistaa, että satunnainen käsien tärinä on tahdosta riippumattoman hermoston normaali reaktio. Jos sitä vastaan alkaa taistella ottamalla jotain rauhoittavaa, hoitaa vain oiretta. Silloin tilanne pahenee ja pelkääminenkin alkaa pelottaa. Parempi olisi rauhassa katsoa täriseviä käsiään ja odottaa niiden rauhoittumista. Sillä ne kyllä rauhoittuvat.

2. Kuvittele hulluja

Mielikuvaharjoittelu on hyödyllistä. Jos pelkää, että hikoilee pitäessään esitelmää, kannattaa kuvitella jotain tosi hullua. Vaikka suihkuavansa hikeä niin, että yleisö kahlaa siinä nilkkojaan myöten. Kahvikuppineuroosista kärsivä taas voi kokeilla, olisiko apua siitä, että tietoisesti vapisuttaa kättä. Silloin se kumma kyllä voi alkaa pysyä vakaampana. Jos pelkää punastuvansa, voi päättää, että nyt otan ja punastun oikein kunnolla. Mutta sepä ei onnistukaan!

3. Keskity vastapuoleen

Työpaikkahaastattelu tai muu esittäytyminen on samankaltainen tilanne kuin seurustelun alussa toiseen tutustuminen. Kummassakin tapauksessa on viisasta edetä pikkuhiljaa ja katsoa miten toinen osapuoli vastaa myönteisiin eleisiin. Tärkeissä tapaamisissa fysiologinen itsehallinta on puolet viestinnästä, toinen puoli on kehonkieli. Kannattaakin olla tarkkana, ettei vahingossa viestitä väärin. Työhönottohaastattelu voi mennä pilalle alitajuisista syistä. Näin voi käydä, jos tiedostamattaan pelkää, ettei ole tarpeeksi pätevä.

4. Rentoudu vähän

Ajatellele, että olen tässä eikä kukaan tee minulle mitään pahaa. Silloin oma mukavuusalue laajenee, ja se näkyy myös kehonkielessä. Kasvoille nousee hymy, kumarrutaan ehkä toista kohti, maltetaan istua rauhallisesti ja kuunnella oikeasti, mitä toinen sanoo.

Joskus kehonkieli voi myös harhauttaa. Joku tykkää istua vaikkapa kädet puuskassa tai miettiä asioita kasvot kurtussa, vaikka ei tarkoittaisi sillä mitään. Tällaiset eleet ovat tavallisia myös, kun jokin asia kovasti jännittää. Vastapuoli tulkitsee helposti viestin olevan ”älä tule lähelle, haluan olla yksikseni”.

Silloin tarvitaan vastavuoroisuutta. Ensin puhutaan vaikka säästä ja mennään vähitellen  henkilökohtaisempaan suuntaan, vähän kuin räsypokassa. Lisää pikkuhiljaa kehosi positiivisia viestejä ja mieti, mitkä ovat sellaisia.

5. Ole suora

Aina vastapuoli ei sula toisen lähentymisyrityksistä. Silloin herää helposti epäilys, että itsessä on jotain vikaa.

Jos seurassa on yksikin tällainen sitruuna, happamuutta roiskuu herkästi joka puolelle. Silloin kukaan ei uskalla sanoa mitään. Ei kuitenkaan kannata lannistua, jos tuntuu siltä, että vastapuoli on sinnikkään torjuva. Jos sitruuna on on hierarkiassa korkealla, koko muu porukka hyytyy herkästi.

Porukan johtajan tunnistaa ryhmän eleistä. Kun menee täysin tuntemattomaan ryhmään, tämä ”heimopäällikkö” ottaa tietyn asennon, panee vaikka kädet ristiin rinnalle tai istuu takakenoon, ja muut tekevät samoin. Näitä havaintoja voi käyttää hyväkseen, sillä ryhmän saa puolelleen, kun esittää asiansa heimopäällikölle mieluisella tavalla.

Jos saat mukaasi päällikön, saat todennäköisesti mukaasi muutkin. Viisasta on olla suora ja kysyä, johtuuko outo tunnelma minusta vai sinusta. Useammin kuin uskoisi, osoittautuu, että toinen on sulkeutunut ja poissaoleva vain omien huoliensa takia. Ei siis siksi, että puhekumppani olisi hänestä tylsä tai vastenmielinen.

6. Kunnioita itseäsi

Esiintymistaito ja hyvä vuorovaikutus eivät ole ydinfysiikkaa. Perusasiat on helppo hallita. Tärkeää on olla oikeudenmukainen omaa itseään kohtaan.

Oma persoona riittää, muuksi ei tarvitse muuttua. Kannattaa nostaa esille persoonansa parhaat puolet, ennen kaikkea ystävällisyys. Useimmiten se, joka pystyy olemaan avoin ja lämmin, herättää muissa positiivisia tunteita.

Sen sijaan että mietit, näytätkö hyvältä ja virheettömältä, kannattaa miettiä, onko vastapuoli, työ tai ihminen jotain, mistä oikeasti pidät. Ei pidä myydä itseään kumppanille, jonka kanssa ei kuitenkaan halua elää eikä tuotteistaa itseään työpaikkaa varten esittelemällä vain osaa persoonastaan. Itseään kohtaan tekee pahasti väärin, jos myy itsensä pakettina.

Lue lisää peloista ja niiden voittamisesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.