Nauru pidentää ikää ja huumori helpottaa, kun elämä ei hymyile. Puolisoksikin kannattaa valita se, joka nauraa jutuillesi. Onko näin, psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen?

Nauru pidentää ikää.

Osittain totta. Myönteisen huumorintajun on osoitettu ennustavan hyvinvointia eläkeiässä. Tutkimus ei silti tue tätä sanontaa yksiselitteisesti. Erään seurantatutkimuksen mukaan kouluiässä iloisiksi luokitellut lapset kuolivat aikuisiässä keskimäärin muita nuorempina. Hyväntuulisuuteen voikin liittyä terveysriskejä väheksyvä huolettomuus. Myös tunnettujen koomikkojen ja humoristien on todettu kuolevan muita näyttelijöitä ja kirjailijoita nuorempina. Kyky naurattaa muita ei siis tämän mukaan lisää elinvuosia. Jos nauru ei aina pidennäkään ikää, niin ainakin Sysmän seudulla se nuorentaa: ”Naoru nuorentoa, rakkaus kaunistoa.”

Huumorintaju riippuu enemmän geeneistä kuin ympäristöstä.

Tarua. Kyky hymyyn ja nauruun ovat geenien säätelemiä ominaisuuksia, mutta huumorintajun ja sen eri muotojen kehittyminen riippuu vain vähän perintötekijöistä. Olennaisesti enemmän vaikuttaa kasvuympäristö ja -olosuhteet, jotka ovat tärkein selitys huumorintajun muodostumisessa. Vanhempamme, ystävämme ja kulttuurimme määräävät, mikä meistä on hauskaa. Huumorintaju on siten yksi harvoista persoonallisuuden piirteistä, joissa perinnöllisillä tekijöillä ei ole olennaista osuutta.
Tosin perintötekijöiden vaikutus huumorintajuun, sen puuttumiseen tai eri muotoihin, voi välittyä epäsuorasti synnynnäisen temperamentin ja  tunneherkkyyden välityksellä. Tähän viittaa se, että identtisten kaksosten huumorintaju on samankaltaisempi kuin ei-identtisten.

Samanlainen huumorintaju on hyvä perusta ihmissuhteille ja puolison valintaan.

Totta. Avioliittoonsa tyytyväisten ihmisten mielestä puolison huumorintaju on suhteen onnistumisen kannalta tärkeä asia. Tämä pitää paikkansa kuitenkin vain, jos kummankin huumorin-taju on myönteistä ja hyväntahtoista. Sarkasmi sen sijaan on ytimeltään ilkeämielistä ja aggressiivista, eikä se siksi yhdistä vaan etäännyttää.

Huumorintajuttomuus kielii usein psyykkisistä ongelmista.

Totta. Vaikeus ymmärtää huumoria voi johtua raskaasta elämäntilanteesta tai olla vakavamielisyyteen taipuvaisen ihmisen persoonallisuuden piirre. Se voi olla myös Aspergerin oireyhtymän, masennustilan tai muun psykiatrisen häiriön oire.
Humoristisuus ei välttämättä merkitse, ettei psyykkisiä ongelmia olisi. Erityisesti sarkasmia ja itseironiaa runsaasti harrastavilla on tavallista enemmän itsetuntoon ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Toisin kuin kypsä huumori, vitsailu tai itseironia voivat olla keinoja välttää näkemästä kipeitä asioita tai peittää omat todelliset tunteet.

Huumorintajuaan voi kehittää tietoisesti.

Osittain totta. Jotkut kognitiiviset psykologit ovat suunnitelleet Yhdysvalloissa huumorintajun kehittämiskursseja. Taustalla on usko, että huumorintajua voi oppia muuttamalla tietoisesti sitä rajoittavia ajatusmalleja ja käytöstä. Tulokset ovat jääneet vähäisiksi ja ristiriitaisiksi.
Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan huumorintaju lisääntyy itsetuntemuksen kasvaessa. Kypsän huumorintajun lisääntyminen iän myötä tukee tätä ajatusta. Huumorintaju voisi siten kehittyä onnistuneen tutkivan psykoterapian sivutuotteena.
Koska leikkimielisyys on huumorintajun perusaines, osallistuminen erilaisiin leikkeihin saattaa olla keino lisätä sekä lasten että aikuisten huumorintajua.

On hyvä pystyä näkemään vaikeiden asioiden koominen puoli.

Totta. Kuin ihmeen kaupalla viisas ja rakentava huumori auttaa selviytymään elämän karikoissa. Se ilmaisee viljelijänsä tunteita niin, ettei itselle tai muille aiheudu kärsimyksiä. Elämän kipeitä puolia se ei silti kiellä.

Vahingonilo on ihmisen luontainen ominaisuus.

Osittain totta. Vahingonilon taustalla on aina kateus toisen saamasta huomiosta tai menestyksestä. Siksi ei liene ihmistä, joka ei ainakin jossain elämänsä vaiheessa olisi tuntenut vahingoniloa kadehtimansa ihmisen epäonnistumisesta. Vain vanhemmiten elämän myötä onnelliseksi kasvanut ihminen voi parhaimmillaan vapautua näistä perisynneistä.

Huumori lisää vastustuskykyä infektiosairauksille.

Osittain tarua. Nauramisen myönteisiä vaikutuksia elimistön immuunijärjestelmään ei ole kyetty vahvistamaan kaikissa seurantatutkimuksissa. Johto-päätöksiä huumorin ja huumorintajun vaikutuksesta infektioalttiuteen ei siksi voi tehdä. Vastoin odotuksia tavallista hyväntuulisemmilla ihmisillä ilmeni seuranta-aikana keskimääräistä enemmän infektioita. Ehkä siksi, että hyväntuuliset ihmiset ovat tavallista seurallisempia ja altistuvat siksi muita enemmän tartunnoille.

Itku pitkästä ilosta.

Tarua. Seurantatutkimukset tukevat tätä sanontaa, joka kuitenkin on hyvä esimerkki tutkijoiden ennakkoasenteiden vaikutuksesta tulosten tulkintaan. Ilon ja itkun välillä on kiistaton tilastollinen yhteys, josta ilottomat elämän tarkkailijat ovat kateuksissaan tehneet väärän johtopäätöksen. Tulosten perusteella voitaisiin yhtä hyvin pitää totena väitettä ”Ilo pitkästä itkusta”.
Tutkimustulokset eivät osoita ilon ja itkun syy-seuraussuhdetta. Ennakkoasenteista vapaat havainnoitsijat ovatkin kiteyttäneet johtopäätöksensä sananparteen ”Surun päivät ja ilon päivät käyvät perätysten”.

Lue lisää Huumori helpottaa elämää.

Älä naura lapselle

Lapset eivät ymmärrä ironiaa. Ironia on leikkiä sanoilla ja äänensävyillä. Siksi pienet lapset eivät ymmärrä sitä. Kyky ymmärtää sanoja ja kaksoismerkityksiä lisääntyy esikouluiässä. Silloin myös ironia ja sarkasmi alkavat avautua lapselle.

Jotkut lapset ymmärtävät jo kuuden vuoden iässä, että aikuinen voi tarkoittaa päinvastaista kuin sanat sanovat. Myönteinen ironia, esimerkiksi ”olipa tosi huono heitto”, kun lapsen pallon heitto onnistuu, on lapselle paljon vaikeampaa ymmärtää kuin kielteinen ironia kuten ”olipa tosi hieno heitto” heiton epäonnistuessa.

Ymmärtämättömän aikuisen kiusoittelevaksi leikiksi tarkoitettu ironinen lause saa lapsen helposti pillahtamaan itkuun.

Pilkallinen vitsailu on psyykkistä kaltoinkohtelua. Kasvatuskeinona se on vähintään yhtä tehokasta ja tuhoisaa kuin ruumiillinen kuritus.

Jos vanhemmat voivat saada sakkoja lapselleen antamastaan tukkapöllystä, lapsen pilkkaamisesta pitäisi tuomita ainakin ehdolliseen vankeuteen.