
Ylirasittuneena näyttelijä Lorenz Backmanin, 45, muisti alkaa pätkiä. Nykyään hän tunnistaa väsymyksen merkit ja osaa höllätä ajoissa.
"Olen aina ollut nopeasti innostuva tyyppi, jolla lähtee mopo helposti käsistä. Siksi oli helppoa tehdä töitä yli jaksamiskyvyn.
Paloin loppuun keväällä 1995. Olin syksyllä aloittanut työt Ylioppilasteatterissa ja tavoittelin opiskelupaikkaa teatterikoulusta. Uni oli jäänyt ihan liian vähiin jo puoli vuotta.
Vaikka tein kovasti työtä, näytelmien repliikit eivät tahtoneet jäädä päähän. Lopulta en olisi jaksanut nousta sängystä eikä mikään oikein kiinnostanut. Tuntui, kuin päätä puristettaisiin pähkinänsärkijällä. Usein en löytänyt hakemaani sanaa tai sanoin jonkun ihan toisen sanan kuin oli tarkoitus.
Aina kun sain akkuun vähän lisää virtaa, innostuin taas jostain ja uuvuin uudelleen. En tunnistanut pahaa oloani uupumukseksi, joten pakenin sitä puuhakkuuteen. Tätä jatkui 10 vuotta.
Vuonna 2006 hakeuduin työnohjaukseen. Sen kautta opin tunnistamaan paremmin jaksamisen rajat ja ilmaisemaan ja säätelemään omia tunteitani. Itselleni oli tärkeää oivaltaa, että työnteko ei niinkään uuvuta, vaan väärät arvot työnteon takana. Jos työn kautta hakee mainetta, rikkautta tai rakkautta, tulee todennäköisesti uuvuttamaan itsensä.
Koin olevani jonkinlainen sankari, kun tein enemmän kuin vaadittiin. Hain sillä hyväksyntää. Pidin rimaa niin korkealla, että en koskaan tuntenut onnistuvani.
Kun laitoin asiat ja arvot parempaan tärkeysjärjestykseen, uupumus alkoi helpottaa.
Vuosia aaltoillut ylirasittuminen aiheutti usein muistikatkoksia. Niitä tapahtuu edelleen, varsinkin jos olen stressaantunut.
Olen freelancer, ja töitä on välillä enemmän ja välillä vähemmän. Heti kun tunnistan olevani liian väsynyt, peruutan kaiken, mikä ei ole aivan pakollista hoitaa sillä hetkellä. Silloin jätän pois myös stimulantit, jotka voisivat antaa väärän kuvan omista voimavaroista, kuten kofeiinin ja alkoholin. Juon ennemmin rauhoittavaa teetä.
Meditoin päivittäin, luen paljon uutta tietoa ja lasken lasten kanssa matikantehtäviä. Ne pitävät aivot virkeinä. Ruoan ravintoainesisällölläkin on suuri merkitys. Syön paljon raakaruokaa ja hyviä rasvahappoja. Uupuminen konkreettisesti käräyttää aivosoluja, ja uusien rakentumiselle kannattaa antaa mahdollisimman hyvät raaka-aineet.
Rentoudun käymällä leffassa, lukemalla elämäkertoja ja kävelemällä luonnossa. Toisen projektin kautta minua pyydettiin mukaan Pelasta muistisairas ry:n toimintaan. Mietin silloin, että näinkö hyvin muistiongelmani jo tunnetaan! Nykyään vedän muistisairaille aivo- ja hikijumppaa joka viikko. Muiden auttaminen tuo paljon iloa myös itselle."
Lorenzin vinkit uupumuksen estoon:
- Nopein tapa nousta uupumuksesta on myöntää ja kohdata se. Väsymyksen kieltäminen ja pakoilu vain pahentavat tilannetta.
- Tutki rehellisesti tavoitteitasi. Ovatko ne järkeviä ja saavutettavissa? Epärealistiset tavoitteet voivat ruokkia uupumusta.
- Opettele sanomaan ei, kun voimat eivät riitä.
Lue koko Pidä muisti terävänä -itsehoito-opas Hyvä terveys 2/18. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
En ole muistisairas enkä sellaisen läheinen, mutta Lorenzin nimi on kyllä tuttu.