Helppoahan se on rakastaa kun osaa. Pyysimme kahta pariterapeuttia poimimaan työkalupakeistaan kolme tärkeää teesiä ja kertomaan, miten ne näkyvät heidän omassa elämässään. Parisuhde- ja työnohjaaja Meri Saarnilahti-Becker ja puoliso Pentti Becker kertovat.

1. teesi: Irti lapsuuden malleista

Meri Saarnilahti-Becker: Rakastuin Penttiin 15 vuotta sitten oltuani sinkkuna aiemman avioliittoni päätyttyä. Pentti oli työnohjaajani ja kävimme vaikeuksiani läpi hänen vetämissään istunnoissa. Pentti oli työstänyt lapsuuttaan jo pari vuotta, kun minulla oli vielä selvittämättä ankaran ja vaativan äidin kasvatus.

Minähän olin pitkään hyvin kiltti tyttö. Halusin hurmata kaikki ja hamusin hyväksyntää. Tietysti minä rakastuin Penttiin tämä äitikuva mielessäni, ja kun me olimme siinä jonkin aikaa seurustelleet, huomasin, että herranen aika, minähän olen taas siinä samassa solmussa, mihin ensimmäinen avioliittoni loppui: koin, että olen menossa naimisiin ankaran rajoittajan kanssa.

Pentillä on tosin samoja ominaisuuksia kuin äidilläni; hän on hyvin tarkka ja vaativakin. Mutta en vielä silloin tajunnut, että hänpä ei ole äitini. Minun ei tarvitse totella! Penttikin kannusti, että sinun ei tarvitse totella, ole oma itsesi.

Siitä alkoi parisuhteemme kasvuprosessi. Minulla oli hirmuinen vapauden nälkä mutta halusin silti elää Pentin kanssa. Oli oivallus, että minulta voidaan toki pyytää, minua voidaan uhkailla tai minulle saatetaan alkaa huutaa, mutta minä katson itse, miten niihin tilanteisiin suhtaudun.

Niin monta kertaa olen työssäni parisuhdeohjaajana nähnyt, että puolisot kantavat lapsuutensa kulttuurirepun parisuhteeseen katsomatta, mitä siellä on ja mikä ei toimi. Puolisot eivät oikeastaan tappele keskenään, vaan kumpikin riitelee edelleen omien vanhempiensa kanssa.

Kummankin pitää itsenäistyä parisuhteessaan lapsuuden auktoriteeteista. Jos ei sitä työtä tee eli tutki oman persoonansa kasvualustaa ja vanhempiensa mukana tulleita malleja, normeja, arvoja ja uskomuksia, lähtee aikuiseen parisuhteeseen kuin olisi automaatti.

Nyt, kun ollaan Pentin kanssa oltu yhdessä lähes viisitoista vuotta, homma toimii. Pentin ei tarvitse arvailla, mitä minä haluan, vaan osaan sanoa sen jo ennakkoon. Pentti kyllä pitää puolensa.

Pentin kommentit: ”Merin ensimmäinen teesi on oikeastaan ihmisen elämän keskeisin läksy: se, että vapautuu riittävästi taustansa haitallisista ihmissuhdemalleista. Jos näin ei tee, parisuhdemallit pakko-ohjaavat aikuisuudessakin ja käyttäytyy kuin mekaaninen nukke. Silloin kun kaksi epävapaata ihmistä menee yhteen, yhdessäolokin on kaavamaista ja ihmissuhdepelien sävyttämää. Me olemme Merin kanssa irrottautuneet mielestämme perhekulttuureistamme riittävän pitkälle niin, että alkoholismi minun lapsuudenkodissani ja ankara kasvatus Merin kodissa eivät enää uhkaa meidän keskinäistä parisuhdettamme.”

2. teesi: Höyryä ensin, ratko sitten

Meri Saarnilahti-Becker: Meitä on tässä avioliitossa kaksi vahvaa ihmistä vahvoine mielipiteineen. Näkemykset, toiveet ja tarpeet saattaisivat räiskyä helposti vastakkain, jos emme olisi sopineet siitä, miten erimielisyydet ja erilaiset halut hoidetaan. Yritämme lähteä siitä, että kumpikin on tyytyväinen. On tultava vähän vastaan.

Parisuhteessa on aina paljon sietämistä, mutta riitelyä me emme harrasta ollenkaan. Meille riitely on syyttämistä ja syyllistämistä. Riitelyn sijaan hyväksymme toistemme tunneilmaisut, vaikkapa huutamisen: helvetti, kun sinä ärsytät nyt minua. Saa suututtaa, harmittaa ja raivostuttaakin. Mutta kun raivon saa ulos ja nyrkillä on hakattu pöytää (tuossa meillä on paksu pöytä sitä varten), niin nopeasti me rupeamme asiaa ratkomaan ja siitä sopimaan.

Itsetuntemuksen kasvu on laannuttanut pahimmat lataukset, eikä hetken kuohahduksissa ole enää sitä energiaa kuin ennen. Nykyisin meillä menee aika hyvin yksiin halut ja tarpeet. Ja jos ei mene, teemme kumpikin niin kuin haluamme. Jos toinen haluaa Pariisiin ja toinen Lontooseen, niin matkustamme vaikka erillämme.

Pentin kommentit: ”Minulla oli nelikymppiseksi asti masennusjaksoja, joihin Merin oli aluksi vaikea suhtautua. Ne yllättivät hänet. Hän oli kuitenkin kärsivällinen ja antoi minulle tilaa ja aikaa. Hän oppi, ettei minusta saanut masennuspuuskissani mitään irti. Olen kiitollinen Merille, ettei hän nyhtänyt tai hoputtanut. Pian oireiluni sitten loppuikin. Niin kuin Meri sanoi, toki meilläkin on erimielisyyksiä ja ne on selvitettävä, muuten ne jäävät sisikuntaan pyörimään. Mutta kuten työpaikoissa, joissa ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle, voi parisuhdettakin syödä liiallinen hienotunteisuus ja vaiteliaisuus. Mitä hiljaisempaa meininki on, sitä enemmän parin tai yhteisön ahdistuneisuus kasvaa.”

3. teesi: Pidä sovitusta kiinni

Meri Saarnilahti-Becker: Meillä on Pentin kanssa parisuhdesopimus, jotta voisimme pitää asiamme kunnossa ja pääsisimme vähemmällä, kun tulee erimielisyyttä. Sopimus allekirjoitettiin ennen naimisiinmenoamme keväällä 1996, ja siinä sanotaan, miten tunnepuoli tässä liitossa järjestetään.

Ihmiset yleensä ällistyvät kun kuulevat, että tunneasioistakin voi sopia. Miksi ei?
Avioliittosopimuksemme on liittomme perustuslaki. Me olemme ”rakennus- ja palvelualan yritys”, jonka tuotteena on kaksi onnellista ja hyvinvoivaa ihmistä. Sopimuksessa meidän liittomme määritellään niin, että sen tarkoituksena on elinikäinen parisuhde.

Liittomme on rakastava, tasa-arvoinen, hyväksyvä, mielenkiintoinen ja kunnioittava. Lupaamme paperilla välttää suhteen urautumista, riitelyä ja moittimista, mykkäkouluja, ihmissuhdepelejä ja kilpailua.

Sen lisäksi sopimuksessa sanotaan, että olemme aina toistemme puolella ja vaikka suuttua saa, asiat selvitetään keskustelemalla rakentavasti. Tässä liitossa ei tarvitse pelätä mitään.

Minulle on ollut iso asia oppia, että on sitouduttava siihen, mitä on sopinut. Suhteemme alkuvaiheessa minun oli esimerkiksi vaikea olla flirttailematta. Kirjaamaamme uskollisuuslupaukseen ei kuulu tällainen käytös ja meni jonkin aikaa, että kykenin pitämään sopimuksesta kiinni. Aiemmassa liitossa olin ollut monesti uskoton, mutta tässä pidin kunnia-asianani muuttua.

Suosittelen pariskunnille sopimuksen tekoa jo rakastumisvaiheessa, tulevan varalle. Ei sen tarvitse olla kirjallinen, mutta kuitenkin sellainen, että sopimukseen voidaan palata, kun suurin lemmenroihu hiipuu.

Olen nähnyt työssäni paljon pareja, jotka syyttelevät ja pitävät vihaa tosiaan kohtaan vaikkapa epätasaisesti jaetuista kotitöistä. Asiasta on kasvanut rakkautta syövä möhkäle, kun töistä ei ole sovittu yhdessä ja toisella on toisen mielestä liikaa vapauksia.

Minulla ja Pentillä kotityöt on jaettu sen mukaan, mikä itselle on mieluisinta tai luontevinta. Pentti esimerkiksi imuroi ja minä pesen vessan. Ja kun Pentin mielestä olin liian usein tenniskentällä ja hän kotona kuin minun kamaripalvelijanani, vähensin pelikertoja, jotta ehdin tehdä osuuteni.”

Pentin kommentit: ”Parisuhdesopimuksen seuraukset tuntuvat kodissamme sopuisuutena, hyvänsuopaisuutena ja hyväksyvyytenä. Aivan kuin ihminen hengittää sisään ja ulos, niin vihan ja pettymyksen tunteet pitää päästää luontevasti kulkemaan myös parisuhteessa. Minä olen suorapuheinen, mutta olen samalla vastuussa tunteistani, myös tunneilmaisustani. Eikä onnellista ja tyytyväistä ihmistä tule muulla tavalla kuin että hänen tarpeensa tyydyttyvät. Ja jotta ne tyydyttyisivät, ne täytyy ensin ilmaista. Tässä iässä jo tietää, mitä haluaa ja mitä ei.”

Lue lisää Parisuhde-teemasta

Meri: En sanoisi, että olisi kesken. Kun liitossa on kaksi diktaattoria, hiomista on ollut. Mutta siinä prosessissa on vapautunut hyville tunteille tilaa ihan hirmuisesti. Se, että kumpikin saa olla mitä on ja ilmaista tunteensa, on vienyt turhat kiukuttelut pois.

Huonoa päivää meillä ei olekaan. Meillä on yhdessä koko ajan hyvä olla. Nykyään myös minä osaan sanoa, että nyt en jaksa, nyt minun täytyy levätä.

Pentti: Ei ainakaan mitään isompaa. Suhteemme on hyvin rakkaudellinen. Välillä ohi kulkiessa silitämme toistemme päätä, illalla istuudumme television ääreen rapsuttelemaan toisiamme.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.