Mustasukkaisuus, pettäminen ja seksi hiertävät. Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa lukijoiden kysymyksiin rakkaussuhteen sudenkuopista.

Mies petti

”Olen ollut avoliitossa seitsemän vuotta ja rakastan syvästi kumppaniani. Meillä on kaksivuotias tyttö. Mieheni petti minua raskausaikana. Kyseessä oli satunnainen tuttavuus ja yksi ilta. Hän kertoi asiasta minulle heti, katui ja pyysi, etten jättäisi häntä. Olen antanut miehelleni anteeksi, mutta miten saisin ruumiinikin unohtamaan.” Surusilmä

Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa: Kysyjä on oivaltanut, että keho muistaa kokemansa loukkauksen mutta onneksi ei ikuisesti. Mies on tunnustanut tekonsa ja samalla siirtänyt ahdistuksensa naisen kannettavaksi. Olikohan yhden illan hairahduksen kertominen tarpeellista? Se aiheutti enemmän tuhoa kuin salaaminen. Jos mies ei olisi kertonut vaan käsitellyt asian mielessänsä, nainen olisi saanut jatkaa rauhassa elämäänsä.

Tässä tilanteessa kannattaisi miettiä, mitä parisuhteesta puuttui ennen pettämistä. Ehkä lapsen tuleminen sai miehen pelkäämään, että hän jää nyt ilman vaimonsa hoivaa – tai seksiä, mihin miehet tämän asian usein sekoittavat. Ehkä mies korjasi tätä ”vaillejäämistään” sortumalla uskottomuuteen.

Luottamuksen korjaamiseksi miehen tulisi teoillaan näyttää olevansa sitoutunut omaan parisuhteeseensa ja perheeseensä. Yhdessä pari voi miettiä, miten vaimo pääsisi takaisin siihen hyvään, minkä he olivat jo onnistuneet tavoittamaan. Elämässä tapahtuu asioita, jotka rikkovat täydellisyyden, mutta uutta onnea kannattaa lähteä rakentamaan vahingosta viisastuneena.

Mustasukkaisuus vaivaa

”Vaikka olen ollut jo vuosia vakiintuneessa suhteessa, en vapaudu mustasukkaisuudesta. En usko, että mieheni on pettänyt minua mutta aina vaan epäilen. Töissä mies tapaa varmasti useita minua kauniimpia ja huolitellumpia naisia. Olen ollut aiemmissanikin suhteissa mustasukkainen, osin aiheellisesti, osin ilman aihetta. Kuinka saisin mieleni rauhoittumaan?” Pajuli

Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa: Jatkuvasti mustasukkaisen perusturva on yleensä rikottu jo lapsuudessa. Ehkä naisen oma isä on ollut uskoton vaikka siitä ei ole kotona puhuttu. Lapset vaistoavat herkästi, että kotona tapahtuu jotain, jota ei pitäisi. Lapselle on tärkeää, että hänen vanhemmillaan on kaikki hyvin. Jos näin ei ole, lapsi pitää antenninsa koko ajan valppaina miettien voiko täällä olla turvassa.

Kysyjän kannattaisi keskustella pelontunteistaan jonkun kanssa. Ehkä hän voisi kysyä äidiltään, miten asiat lapsuudenkodissa oikein olivat. Nainen voisi miettiä, mikä muu tuo hänelle turvaa kuin parisuhde, ettei hän olisi pelkästään puolisonsa varassa.

Lapset vievät ajan

”Olemme keski-ikäinen pariskunta, lapsemme ovat pahimmassa murrosiässä. Tuntuu, että mieheni ja minä puhumme vain lastemme ongelmista, syyttelemme itseämme ja toisiamme. Joskus tuntuu raskaalta mennä töistä kotiin, kun tietää että siellä odottaa hapan murkku, joka myrkyttää kodin ilmapiirin. Iltamenot ovat alkaneet tuntua mukavilta, saanpahan hetken olla joku muu kuin luuserimieheni vaimo tai kamalien lasteni äiti. Kohta karkaan kotoa pois.” Seksilomalleko?

Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa: Tässä perheessä kaikki ovat uhmaiässä! Sekä vanhemmilla että lapsilla on sama tunne: lähden pakoon, tahdon pois täältä. Uhma on valtava eikä kumpikaan vanhemmista halua ottaa vanhemman roolia. Jos laumassa ei ole johtajaa, teini ottaa vallan.

Kysyjä voisi yhdessä puolisonsa kanssa miettiä, millainen tunnelma heidän lapsuudenkodeissaan oli, kun he olivat murrosiässä. Mikä oli sallittua ja mikä ei, oliko perheissä pelisääntöjä, joista pidettiin kiinni? Vanhemmat ammentavat kasvatusmallinsa omilta vanhemmiltaan.

Toistensa syyttelyn sijasta vanhemmat voisivat tukea toisiaan vanhemmuudessa. Heidän kannattaa muistaa, että on molempien vastuulla, millaiseksi koti rakentuu. Lasten suhteen voisi kokeilla näkökulman muutosta. Lähtökohdaksi voisi ottaa sen, että meidän lapsemme ovat maailman ihanimpia teinejä. Perheeseen tulisi arvostava ilmapiiri.

Parisuhteessa kannattaa varata kivaa yhdessäolon aikaa, jotta saa voimia vaativaan elämäntilanteeseen. Vanhempien työ on taistella pahaa vastaan ja puolustaa hyvää. Nuoren on helpompi sanoa kavereilleen, että äiti ei päästä kuin että en uskalla lähteä.

Erilaiset seksitarpeet

”Olen elänyt saman miehen kanssa yli kaksikymmentä vuotta eivätkä seksitarpeemme ole koskaan alkuhuuman jälkeen kohdanneet: minä haluan ja tarvitsen seksiä harvemmin kuin hän. Hänenkin intonsa alkoi viidenkympin korvilla mukavasti laantua, mutta sitten mieheni keksi viagran ja entinen peli alkoi taas. Eikö tämä piina koskaan lopu?” Viagravaimo

Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa: Meissä elää vahvana luulo, että naisen seksitarpeet ovat pienemmät kuin miehen tarpeet. Usein kuitenkin nainenkin haluaisi enemmän seksiä, mutta ei sillä suorasukaisuudella kuin miehet sitä usein tarjoavat. Nainen nauttii läheisyydestä ja kiireettömyydestä, jota on hyvä opetella rakentamaan pitkin yhteistä elämää. Yhdyntä on vain osa seksistä. Tärkeää on toisen huomioiminen, tunteista puhuminen, unelmoiminen, kulkeminen henkisesti käsi kädessä.

Tällä parilla ongelmana ei ole se, ettei mies kykene seksiin vaan se, että aitoa intiimiä yhteenkuuluvuutta on liian vähän. On naisen aliarvioimista ja hellyyden tarpeen mitätöimistä pyrkiä ratkaisemaan ongelmat kemialla.

Mistä vipinää?

”Olemme olleet aviossa toistakymmentä vuotta. Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, tuskin pystyimme pitämään sormia toisistamme erossa. Nyt kaikki on kovin arvattavaa, samat riidat kertaantuvat, vakioaiheitamme on miehen aikaa vievä harrastus. Auttaisiko irtiotto, vaikka kylpyläloma vai kärjistäisikö se vain riitoja? Minä olisin valmis avioliittokouluun, mutta miestä sinne ei saa kirveelläkään.” Varjostus

Parisuhdeterapeutti Maija Rosenquist vastaa: On ihanaa, että tällä parilla on ollut vaihe, jolloin he eivät pystyneet pitämään näppejään erossa toisistaan. He ovat osanneet nauttia elämästä ja toisistaan. Heidän kannattaisi miettiä, miten herättää tuo ilmapiiri uudelleen.

Naiselle suosittelisin sen pohtimista, miksi miehen harrastus saa hänet niin vihaiseksi. Onko kyseessä kateus vai ajankäytön ongelma? Miten nainen käyttäisi saman ajan, jos hän uskaltaisi suoda sen itselleen?

Jos aina riidellään samoista asioista, se estää myönteiset muutokset. Sitä, mikä ei toimi, ei kannata toistaa. Pari voisi järjestää yhteistä aikaa helpoiten sulkemalla television. Ehkä he voisivat lähteä kävelylle ja puhella siinä samalla. Joidenkin miesten on vaikea istua sohvalla ja keskustella, he tarvitsevat samalla jotain tekemistä, aivan kuten ennen miehet puhelivat keskenään halonhakkuun lomassa.

Pariterapiaan voi hyvin lähteä yksin. Kun yksi perheessä muuttaa toimintaansa eivät muutkaan voi jatkaa vanhaan malliin.

Lue lisää parisuhteen uhkista.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.