perfektionisti, psykoterapia
Kuva Shutterstock

Tunnistamme kaikki perfektionistin, joka ei hyväksy kuin niin täydellisen suorituksen, että se estää häntä elämästä.

"Mulle on tärkeätä tehdä asiat hyvin, en tykkää tehdä asioita puolittain."

Asenne on kunnioitettava, mutta jos samanaikaisesti kärsii ahdistuksesta, unettomuudesta, masennuksesta tai syömishäiriöstä, tilanne on huolestuttava. Pahimmillaan jatkuva perfektionismi kahlitsee kuin mikä tahansa psyykkinen oire.

Mikä panee ihmisen tässä epätäydellisessä maailmassa vaatimaan itseltään niin täydellistä, että hänen on lähes koko ajan – paitsi juuri voiton hetkellä – paha olla?

Jossain ammateissa perfektionismi on hyväksi.

On suorastaan välttämätöntä, että kirjan oikolukija on työssään perfektionisti, muuten lukija joutuu kärsimään kirjoitusvirheistä. Myös sillan kantokyvyn laskijan on paikallaan tavoitella täydellisyyttä, muuten silta romahtaa. Sen sijaan jos metsän istuttaja juuttuu siihen, että taimet eivät ole tarpeeksi suorissa rivissä, istutus ei etene.

– Joskus perfektionismi johtaa alisuoriutumiseen, koska ei uskalla tarttua uusiin haasteisiin, sanoo psykoterapeutti, psykologi Nina Pyykkönen.

Pahimmillaan liiallinen täydellisyyden tavoittelu syö ihmistä ja estää nauttimasta työnsä tuloksista. Suurpiirteisyyden puute jämähdyttää tuttuihin turvallisiin kuvioihin, joissa tietää selviävänsä, mutta joista puuttuu seikkailu.

Epähienot kysymykset ja piiloviestit ruokkivat

Opiskelijoissa on paljon kympin tyttöjä, joille on tärkeää olla paras niin harrastuksissa, opiskelussa kuin yksityiselämässä. Ylioppilaiden terveydenhuollossa ongelma on tuttu. Selfiet kertovat ulkoisen kauneuden palvonnasta ja kaikkivoipaisuuden harha on vallalla kaikkialla.

Ulkoista menestystä ruokkivat myös vanhempien ihmisten epähienot kysymykset: ”Pääsitkö opiskelemaan, mitä sinusta tulee isona?”

Hei haloo, sietäisitkö itse sitä, että sinulta udeltaisiin potkuista tai nöyryytyksistä ilman, että olet näyttänyt vihreää valoa kysymyksen esittäjälle. Jostain syystä nuoret vain tuntuvat olevan vapaata riistaa.

Perfektionistin ongelma on myös siinä, että hän saa monesti lähiympäristöltään kaksoisviestejä. Toisaalta häntä kehotetaan hellittämään mutta toisaalta kiitellään.

”Kyllä sinä sitten jaksat ja ehdit, miten oletkin niin aikaansaava, että sitten yöllä vielä kirjoitit väitöskirjaa.”

Usein hyvät ohjeemme voivat aiheuttaa enemmän hallaa kuin hyötyä.

–Ongelmana on sekin, että yhteisöt ovat höllentyneet, Pyykkönen pohtii.

Tietotekniikka on luonut tilanteen, jossa koneen kautta voi opiskella ilman elävää yhteyttä toisiin opiskelijoihin. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin. Ryhmä on ihmiselle luonnollinen olotila ja yksinään eteenpäin pyrkiessä pienet vastoinkäymiset saavat kohtuuttomat mittasuhteet.

Täydellisyys yrittää suojata mitättömyydeltä

”En voi käsittää, miten en saanut parasta numeroa. En saanut sitä mitä odotin, onko minussa jotain vinossa.”

– Usein liiallinen täydellisyyteen pyrkiminen on merkki itsetunnon hauraudesta, Nina Pyykkönen sanoo.

Silloin on jatkuvasti kaikkialla todistettava olevansa paras, muuten uhkaa musertava huonouden ja hylätyksi tulemisen tunne. Se on suoja mitättömyyden tunnetta vastaan.

– Kun ydintunne itsestä on huono, ihminen tarvitsee koko ajan todistuksia siitä, että on hyvä. Silloin kaipaa itsetunnon pönkitystä jatkuvasti.

Esimerkiksi seurustelusuhteen päättymisen jälkeen perfektionisti ei lähde miettimään, mitä suhteessa tapahtui, vaan putoaa sietämättömään huonouden tunteeseen. ”Nyt se paljastui, mitä olen yrittänyt piilotella: ei kukaan minua voi kuitenkaan rakastaa.”

Perfektionisti itsekin tajuaa usein, että pingottamisessa ei ole järkeä, mutta silti omien toimintatapojen muuttaminen on hankalaa.

Epätäydellinen vanhempi antaa tilaa lapselle

Mitä perfektionismi ihmisessä palvelee? Pyykkösen mukaan ei pitäisi katsoa vaan ulkoista oiretta vaan olisi mentävä syvemmälle ihmismieleen.

– Jos lapsena on hyväksytty sellaisena kuin on, ihmiselle kasvaa terve itsetunto ja syntyy turvallisuuden kokemus: olen riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Mikään ulkoinen vastoinkäyminen ei romuta itsetuntoa täydellisesti.

Silloin huonon numeron saaminen ei paina epätoivoon. ”Ehkä en valmistautunut tarpeeksi, ensi kerralla yritän paremmin.” Tai: ”Koe oli yksinkertaisesti liian vaikea.”

Hetkellisen harmituksen jälkeen oma näkemys itsestä palautuu aika pian. ”Ei tämä takapakki maata kaada, olipa aika minunkin kokea nelosten sarja. Liian hyvin menikin, tämä palauttaa maan pinnalle.”

Useimmat ihmiset seikkailevat keskivertojen maailmassa, jossa hyväksytään tai melko hyvä.

– Kun oman arvon kokemus on vaurioitunut ihan pienenä, näin ei tapahdukaan. Vastoinkäymisen tullessa ihminen kokee olevansa perustaltaan huono. Pikkulapsena sisäistynyt kuva itsestä kelpaamattomana todentuu.

Pyykkönen kuitenkin lohduttaa, että vanhemmilta ei vaadita täydellisyyttä. Päinvastoin kaikissa on epätäydellisyyttä, mutta tärkeintä on, että se myönnetään. Epätäydellisyytensä myöntävä vanhempi antaa lapselle tilaa kasvaa omaksi vahvaksi itsekseen.

Elämä tuo vastaan mahdollisuuksia muuttua

Uudet elämäntilanteet muuttavat ihmistä: vanheneminen, parisuhde, lasten saaminen, omien vanhempien vanheneminen. Elämän saatossa suhteellisuuden taju lisääntyy.

Kun ihminen kypsyy, käsitys itsestä muuttuu realistisemmaksi. En olekaan kaikkivoipa! Toiseksi paras on ihan hyvä, eikä toiseksi huonoin maata kaada.

– Lapsien syntymä antaa usein uuden mahdollisuuden käsitellä omaa lapsuuttaan, kun väylät tiedostamattomaan avautuvat. Nuori äiti voi ottaa käsittelyyn myös suhteensa omaan äitiin. Tarpeeksi kypsä äiti jaksaa ottaa vastaan tyttären pohdinnat omasta lapsuudestaan. Tässä vaiheessa äitien ja tyttärien välit usein paranevat.

– Myös hyvä turvallinen puoliso voi tarjota mahdollisuuden korvaaviin kokemuksiin. Avioliitossa on varottava kuitenkin, että ei ala vaatia sitä, että puolison on paikattava kaikki haavat. Puoliso ei voi olla vanhempi.

Terapiakin voi palauttaa ilon, jouston ja leikin

Terapiaa vetäessään Nina Pyykkönen on nähnyt monien asiakkaittensa löy¬tävän elämän ilon uudelleen. Yleinen väärinkäsitys on, että psykoterapia muuttaa ihmisen toisenlaiseksi. Pikemminkin se auttaa tulemaan enemmän omaksi itsekseen. Monista tulee joustavampia, leikillisempiä, ja avoimempia. Sanalla sanoen, enemmän ihmisiä.

”On kuin jokin olisi vapautunut minussa. Ilo palasi ja uskallan mennä uusiin tilanteisiin jännittämättä.”

– Monet ammatti-ihmisetkin ovat hyvin vaativia itseään kohtaan, Nina Pyykkönen myöntää.

On hyvä oppia tunnistamaan oma kohtuuton ankaruutensa, sanoa itselleen, että vähempikin riittää.

– Otan itsekin käyttöön lempeän äänen mielessäni silloin, kun olen itseäni kohtaan kohtuuton.

Asiantuntija: Nina Pyykkönen, psykologian lisensiaatti, psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti.

Psykoterapeutin vinkkejä perfektionistille

  • Oivalla, että täydellisyydentavoittelu toimii suojana itsetunnon hauraille kohdille.
  • Pohdi, tuottaako toimintatapasi sinulle tai läheisillesi kärsimystä. Mikäli näin on, haluaisitko siihen muutosta?
  • Opettele tunnistamaan omia toimintamallejasi. Reagoinko vaikeisiin tunteisiin pyrkimällä vielä täydellisempään? Yritänkö säädellä sisäistä pahaa oloa tekemällä ulkoisesta todellisuudesta täydellisen?
  • Kyseenalaista toimintamallejasi: Onkohan oikeasti niin, että jotain kamalaa tapahtuu jos en saa parasta arvosanaa? Voisiko olla ihan normaalia epäonnistua välillä?
  • Anna mielessäsi tilaa anka¬ruuden rinnalla lempeälle sisäiselle äänelle: kun tuntuu siltä, että olet huono, kuuntele huolehtivaa ja hyväksyvää ääntä, joka sanoo: "Olet riittävän hyvä omana itsenäsi, vähempikin suoritus riittää."
  • Jos koet olevasi umpikujassa, hae ammattiapua.
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys