Plasebon eli lumelääkkeen teho kivunhoidossa on tunnettu pitkään. Tutkijat ovat myös tunnistaneet geenin, jonka takia osalla ihmisistä lume toimii, osalla ei. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Lääketieteellisten hoitojen plasebo- eli lumevaikutus on hankalasti selitettävä ilmiö. Lääkkeitä testataan nykyisin kaksoissokkotutkimuksella, jossa sekä koehenkilöt että testaajat ovat tietämättömiä siitä, kuka koehenkilöistä saa varsinaista lääkeainetta ja kuka lumelääkettä, josta vaikuttava aine  puuttuu.Lumelääkitys tehoaa keskimäärin kolmasosalla saajista.

Toisaalta monella sairaudella on taipumus parantua itsestäänkin - ilman lumetta tai todellisia lääkkeitä. On vaikea erotella toisistaan lääkkeiden, lumevaikutuksen ja jo pelkän ajan roolia.

– Koska lääkkeillä saattaa aina olla myös haittavaikutuksia, niitä ei nykyisin juuri koskaan määrätä pelkän mahdollisen lumevaikutuksen takia. Rohkaisu ja informointi sairauden hyvästä ennusteesta jopa ilman hoitoa katsotaan paremmaksi ratkaisuksi, sanoo vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma Psykiatrisesta vankisairaalasta.

Uskoko auttaa?

Lumelääkitys ei tehoa kaikilla yhtä hyvin. Lääkäri ei voi kuin arvailla potilaan herkkyyttä lume- tai suggestiovaikutukselle voi arvailla.

Lumehoidon vaikutusmekanismia ei juurikaan tunneta. Karkeimmillaan ilmiö selitetään vain jonkinlaisena suggestiona, potilaan uskona lääkkeen tehoon. Lumelääkityksen vaikutus aivoihin on saatu näkyviin muun muassa PET-kuvauksella.

Lumelääkitys on eräissä tutkimuksissa edistänyt koehenkilöissä kipua lievittävien endorfiinien tuotantoa, ja kun endorfiinien tuotanto on kemiallisesti estetty, myös lumelääkkeen vaikutus on lakannut.

Parkinsonin tautia sairastavilla koehenkilöillä lumehoito on puolestaan laukaissut dopamiinin tuotannon aivoissa.

Toisaalta laajassa vuonna 2003 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa lumevaikutusta ei juurikaan saatu näkyviin. Tutkimuksessa vertailtiin aiempia lumevaikutustutkimuksia, ja kaikkiaan materiaalissa oli mukana yli 11 000 eri sairauksista kärsivää potilasta. Lumevaikutus oli suurinta tapauksissa, joissa potilaat olivat itse saaneet arvioida hoidon tehoa.

Tieto vähentää tuskaa

Erot varsinaisen lääkeaineen ja lumelääkkeen tehoissa eivät välttämättä ole kovin suuria: esimerkiksi eräässä masennuslääketutkimuksessa 93 prosenttia antidepressantteja saaneista voi hyvin 12 viikon hoitojakson jälkeen, samoin kuin 73 prosenttia sellaisista, joiden lääkitys oli vaihdettu lumelääkkeeseen.

Olennaista lumeen toimivuudelle on se, että potilas odottaa ja uskoo saavansa hoitoa. Tietoisuus lääkityksestä parantaa todellistenkin lääkkeiden tehoa: esimerkiksi morfiini tehoaa heikommin, jos potilas ei tiedä saavansa sitä. Pienempi annos riittää, kun potilaalle kerrotaan lääkkeestä.

Potilaan usko lääkkeen tehoon parantaa ylipäätään sen tehoa – ja potilaan uskoon voi taas vaikuttaa ratkaisevasti lääkärin luottamus hoidon tehoon. Lääkärit ottavat lumevaikutuksen huomioon hyvin vaihtelevasti:

– Lumevaikutus on tekemisissä potilas-lääkärisuhteessa syntyvien odotusten kanssa, ja toisaalta lääkäreissä on hyvin monenlaisia persoonia, sanoo ylilääkäri Hannu Lauerma.

Musta tuntuu -lääkintää

Laajan ruotsalaisen vertailututkimuksen tekijät eivät juuri löytäneet todisteita lumeen parantavasta voimasta. Vaikka yksittäisissä tutkimuksissa lumehoidosta on löytynyt apua monenlaisiin sairauksiin aina masennuksesta sydäntauteihin ja herpekseen, suurin teho sillä on esimerkiksi kivun, ahdistuksen, unettomuuden ja masennuksen hoidossa.

On ristiriitaista tietoa siitä, voiko lumelääkitys vaikuttaa mitattaviin laboratorioarvoihin kuten verenpaineeseen tai veren kolesterolitasoon. Paras tulos lumeella on, kun sen vaikutusta arvioi potilas itse. Lumelääkintään voidaan laskea mukaan myös kaikki uskomushoidot kuten vaikkapa homeopatia.

Auttaa lähes puolta

Aivan äskettäin, joulukuussa 2008, ruotsalais-saksalainen tutkimusryhmä tunnisti geenin, jonka tietty muoto saa lumehoidon toimimaan. Voi siis olla geeneistä kiinni, auttaako lume. Geenimuoto löytyi neljältä koehenkilöltä kymmenestä.

Kaikkiaan Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli mukana yli sata sosiaalisista peloista kärsivää koehenkilöä. Heidän aivojaan kuvattiin ahdistavassa tilanteessa ennen ja jälkeen kahdeksan viikon lääkitysjakson. Tarkoituksena oli tutkia ahdistuneisuuslääkityksen vaikutusta aivojen aktiivisuuteen.

Neljälläkymmenellä prosentilla lumelääkityksellä olleista ahdistus oli lieventynyt yhtä paljon kuin todellista lääkettä saaneilla. Muutos näkyi aivoissakin: aivotoiminnan aktiivisuus oli vähentynyt amygdalassa, aivojen "pelkokeskuksessa". Amygdala on juuri se osa aivoja, johon esimerkiksi serotoniinilääkkeet ja kognitiivinen käyttäytymisterapia vaikuttavat.

Serotoniini pelissä

Tutkimukseen osallistuneilta analysoitiin kaksi geeniä, jotka molemmat osallistuvat aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan. Molemmissa geeneissä näkyi eroja niiden potilaiden välillä, joihin lumelääkitys vaikutti tai jätti vaikuttamatta.

Erityisesti tutkijat vakuutti geeni nimeltä tryptofaanihydroksylaasi-2, joka osallistuu serotoniinin tuottamiseen. Sen DNA-sekvenssillä näyttää todellakin olevan merkitystä: koehenkilöt, jotka olivat perineet molemmilta vanhemmiltaan tietyn muodon eli alleelin tästä geenistä, saivat helpotusta lumehoidosta. Muut eivät.

Koska harva meistä kuitenkaan on tietoinen tryptofaanihydroksylaasi-2-geeninsä sisällöstä, on suositeltavaa luottaa lääkitykseen. Neljässä tapauksessa kymmenestä luottamuksesta voi olla hyötyä.
Jos lumelääkkeen teho on geeneistä kiinni, voisiko myös luottamus uskomuslääkintään olla geneettistä?

– Ilman muuta, myöntää Hannu Lauerma.

– Mutta kun rituaaleihin liittyvä perinneparannus on vähentynyt, erilaiset lääkkeiden tapaan pakatut, terveysvaikutteisiksi väitetyt plasebot vajentavat niiden sijasta kansalaisten kukkaroita. Elämme pilleriaikakautta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.