Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Miten elää sellaisen ihmisen lähellä, joka ei pysty puhumaan tunteistaan eikä jakamaan niitä, psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen?

Olen kuullut aleksitymiasta ja alkanut epäillä, että sukulaismieheni kärsii siitä. Häntä ei saa halata, ja jos puhumme tunneasioista, hän jäykistyy eikä osallistu keskusteluun.
Äskettäin kun läheinen sukulaisemme kuoli, mies muuttui kiukkuiseksi. Hänestä tuli ilkeä ja ivapuheinen meille kaikille. Kun me muut surimme, hän ei ottanut mitenkään osaa. Emme nähneet hänen itkevän kertaakaan, vaikka kuollut oli hänelle rakas.
Kun sanoin hänelle, että kukaan meistä ei ole syyllinen tähän kuolemaan, hän jotenkin rauhoittui ja lakkasi olemasta niin ilkeä. Onko hänellä siis tuo aleksitymia ja voiko siitä parantua? Mitä meidän läheisten pitää ottaa huomioon, ettemme kärsisi hänen omituisuudestaan tai kiusaisi häntä vaatimalla normaalia käytöstä? LÄHEINEN

Internet hakupalveluineen on tuonut ulottuvillemme mahdollisuuden arvioida paitsi omaa myös toisten terveydentilaa ja persoonallisuutta. Yksi suosituimmista psykologisista diagnooseista viime vuosina lienee narsismi.
Ihmisten psykologinen arviointi on kuitenkin ammattilaisillekin vaativa tehtävä.

Psykologit käyttävät yksilöiden testaamiseen, haastattelemiseen ja arviointiin tunteja tai päiviä. Laajemman tutkimuksen pohjalta voi luotettavammin kuvata henkilön persoonallisuutta, toimintatapaa ja mahdollisia psyykkisiä häiriöitä. Ja silti jää paljon virhemahdollisuuksia seuranta-ajan puutteen takia.

Olet tehnyt havaintoja sukulaismiehesi käyttäytymisestä jo pidempään. Keskityt paljolti sosiaalisiin tilanteisiin, joissa mies ei tunnu olevan kovin sinut omien tunteidensa kanssa. Hän ei pidä halaamisesta eikä tunteista puhumisesta. Sukulaisen menetyksen yhteydessä hän muuttui tunteiden välttelyn sijaan avoimen aggressiiviseksi mutta pystyi kuitenkin rauhoittumaan saatuaan oikeanlaista tukea sinulta.

Aleksitymialla (~ tunteen hylkiminen) tarkoitetaan ”persoonallisuuden piirteistöä, jolle on ominaista vaikeus tunnistaa omia tunteita ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista, samoin kuin vaikeus kuvata tunteita muille” (Mattila 2008). Siihen kuuluu myös ”ulkoisen maailman yksityiskohtiin ja tapahtumiin keskittyvä ajattelutyyli, jossa mielikuvituksen käyttö on vähäistä”.

Kansainvälisessä aleksitymiatestissä kysytään tunteiden kokemisesta, tunnesanastosta ja tunteiden ilmaisemisesta sekä merkitysten kokemisesta taiteessa.

Aleksitymia vaikeuttaa ihmissuhteisiin sitoutumista ja niiden syventymistä, koska vuorovaikutuksessa tarvittavien tunteiden hahmottamisessa ja jakamisessa on vaikeuksia. Suomessa aleksitymiaa arvioidaan olevan saman verran kuin muuallakin eli noin kymmenellä prosentilla, miehillä useammin kuin naisilla. Miesten ongelmana on tuo sinunkin näkemä vaikeus kuvailla omia tunteita ja ulkoistava ajattelutyyli. Suomalaisaineistossa aleksitymia oli yhteydessä maaseudulla kasvamiseen, yksinhuoltajavanhempaan, iäkkäisiin vanhempiin, puhumattomaan kulttuuriin ja ongelmiin äiti-lapsisuhteissa. Eli tietyllä tavalla tukahduttaviin kasvuolosuhteisiin.

Aleksitymian katsotaan olevan melko pysyvä hahmottamis- ja toimintatapa, mutta sen oletetaan kuitenkin vähenevän elinolojen ja kasvatuksen parantuessa. Myös terapiassa (aleksitymia liittyy usein esimerkiksi ahdistukseen ja masennukseen) on saatu hyviä tuloksia tunteita vierastavien aleksityymikoiden kanssa. Niissä keskitytään perustunnetaitoihin eli tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisemiseen. Tätä kuvaat itsekin tehneesi sukulaismiehesi kanssa ja se näytti toimivan — eli lisää samanlaista. Aleksityymikot, kuten me kaikki, tarvitsemme ennen kaikkea myötätuntoa ja kärsivällisyyttä.

Hyvä esimerkki tunnevamman kanssa työskentelystä löytyy esimerkiksi hienoista elokuvista Good Will Hunting (Gus van Sant 1997), Fisher King (Terry Gilliam 1991) ja tietenkin kaikista Aki Kaurismäen elokuvista. Niiden miespäähenkilöt täyttävät järjestään aleksitymia-kriteerit, mutta eivät silti ole yhtään vähemmän rakastettavia.

Lue lisää
Aleksitymiasta

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.