Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Psykologimme Mikael Saarinen suosittelee epäluuloiselle itsensä vähättelijälle myönteistä aivopesua: ”Olen hyvä ja parasta ansaitsen.”

Olen keski-ikäinen nainen ja jouduin sairaseläkkeelle varhain ensimmäisen aivoverenvuodon jälkeen. Nyt on taas muutama uusi aneurysma eli valtamonpullistuma päässä odottamassa leikkausta. Lopputulos toki pelottaa, mutta enemmän minua huolestuttaa se, että mielialani ja persoonallisuuteni on muuttunut. Löydän itsestäni kaikki epäluuloisen persoonallisuuden piirteet. On paha olla, kun en voi enää luottaa mihinkään enkä kehenkään. En uskalla hakea apua senkään vuoksi, että pelkään olevani yhteiskunnalle vain menoerä. Tiedän, että neurologiset vammat jo sinällään aiheuttaa mielialan vaihtelua, mutta minun tapauksessani vaikeudet ja huolet kantavat jo lapsuudesta ja nuoruusajan avioliitosta asti. Mistä voisin saada apua? HUOLESTUNUT

Olet jo varhaisessa elämänvaiheessa kokenut vakavan sairastumisen. Ja mikä pahinta, sairaus on koskettanut keskushermostoasi, joka on yhteydessä kaikkeen sinussa. Uusiutumisherkkä sairaus panee ihmisen tilanteeseen, jossa epävarmuudesta tulee pysyvä olotila: koskaan ei voi olla varma etteikö tilanne voisi muuttua. Kuvaatkin eniten pelkääväsi sitä, miten tämä kaikki vaikuttaa persoonallisuuteesi: voitko enää luottaa kehenkään ja edes itseesi?

Huolien ja epäluuloisuuden teemat ovat olleet esillä elämässäsi jo lapsuudesta asti. Tällöin syynä ovat usein varhaiset turvattomat kiintymyssuhteet.
Ihmislapsella on taipumusta muodostaa voimakkaita (turvallisia) tunnesiteitä toisiin ihmisiin. Mikäli tämä ei syystä tai toisesta onnistu ja lapsella on paljon erilaisia erokokemuksia ja menetyksiä, tuloksena on voimakasta stressiä. Tätä varhain koettua stressiä me puramme vielä aikuisuudessakin erilaisilla suojaavilla ajatuksilla (”en voi luottaa keneenkään”) ja käyttäytymisellä (esimerkiksi vetäytymällä), joiden tehtävänä on altistaa siedettävämmälle kivulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä voi tehdä, jos on altistunut elämässään liikaa turvattomille kokemuksille? Ensimmäinen tehtävä on ratkaista esittämäsi kysymys avun vastaanottamisesta. Vaikka epäilet olevasi vain menoerä muille, ansaitset meidän muiden lailla tukea vaikeassa elämänvaiheessasi. Elämäntilanteesi on kerta kaikkiaan liikaa yksin kannettavaksi. Esteenä avun hakemiselle voi olla se, että olet oppinut olemaan liian ankara ja mitätöivä itseäsi kohtaan. Se on tyypillistä turvattomissa ihmissuhteissa varttuneille. Lapsi sinussa ei uskalla syyttää ketään muuta kuin itseään huonosta olostaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mennyt on kuitenkin mennyttä eikä koskaan ole liian myöhäistä alkaa opetella sitä, että on yhtä arvokas, rakastettava ja ainutlaatuinen kuin kaikki muutkin ihmiset maapallolla. Olen usein suosittanut asiakkailleni seuraava harjoitusta oman itsensä hyväksymisen lisäämiseksi. Kyseessä on tietyllä tavoin myönteinen aivopesu. Tehtävänäsi on sanoa päivittäin itsellesi ”Hyväksyn itseni syvästi ja täysin kaikkine puutteineni ja vajavaisuuksineni”. Toinen hyvä ajatusitu on ”Olen kiva, ainutlaatuinen; olen hyvä, parasta ansaitsen”. Näihin lauseisiin ei tarvitse aluksi edes uskoa. Tärkeintä on sanoa niitä itselleen niin usein, että ne alkavat tuntua mahdollisilta.

Tarvitset myös keinoja lievittää vaihtuvia mielialojasi. Helpoin keino tähän on mielestäni nk. tietoisuustaitojen harjoittaminen. Tietoisen läsnäolon tai mindfulness-harjoituksilla opetellaan olemaan hyväksyvämmin läsnä tässä hetkessä. Erilaisia opetusvideoita löytyy mm. You­tubesta ja verkkosivuilta: Löydä oma tapsi rentoutua.

Sinun tapauksessasi tietoisuustaitoja olisi hyvä opetella jossakin ryhmässä, jossa voisit myös saada tukea toisilta vaikeaan elämäntilanteeseesi. Kolmanneksi suosittelisin sinua harkitsemaan psykoterapiaan menoa. Siellä voisit harjoitella toiseen ihmiseen luottamista.

Elokuvista sinulle sopisi toivoa antavat ja ystävyyden merkitystä korostavat selviytymistarinat, kuten hurja 127 tuntia ja Aku Louhimiehen uusin 8-pallo sekä kestosuosikkini Forrest Gump ja Truman Show.

Lue lisää psykoterapiasta

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Itselläni aivan vastaava tilannne en ole lapsenakaan paljoa luottanut ihmisiin.. Kun yritykseni muuttui kannattamattomaksi 2010 luotto katosi koko yhteiskuntaan näyttää siltä ettei se koskaan palaudukkaan..

aina ei rehtiys kohtaa

Hyvähän  psykologien  on puhua  luottamuksista. olen  itse ollut  mielenterv,yhdistyksessä  mukana monta vuotta  ja  eronnut yhdistyksestä  kun olin  eräästä asiasta erimieltä  ja  kirjoitin  kirjeenä  heille alan ammattilaisille. Sieltä  tuli  vastaus kahdelta  henkilöltä  ja  se oli täyttä  soopaa  ja  valetta, eli ei alan  ammattilaiset  ole rehellisiä,kun yrittävät  suojella omaa nahkaansa valheilla  ja jos tavallinen  tallaaja  valittaa asiasta  leimaavat  pönttövikaiseksi, vaikka itse valehtelevat  niin, että  korvat  heiluvat. on toki  rehtejäkin erikoissairaanhoitajia,mutta aina jos on itse rehti yritetään saada  psyk,hoitoon ja ehkä pahimmassa tapauksessa pumpata lääkkeitä täyteen, kun  ei  viitsitä rehdisti  tunnustaa  omia virheitä.Vai on suomalaiset  maailman rehdeintä  kansaa  hah-hah  hyvä vitsi,joka niin väittää.ainakin minulle on kerrottu  täyttä soopaa  kyseisiltä  tahoilta, mutta kuten sanoin joukossa on myös  ihania alan ammattilaisia  ja  rehtejä, jotka ei  yritä puolustella  omaa paikkaansa  ja selvittää  asiansa  kunnialla,minulla on vähän vain  pikkasen  huonoja kokemuksia  heidän ns rehtiydestä. nim  liev pettynyt  ammatti-auttajiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla